Vauvan kiintymyssuhde vaarassa?

Ulkosuomalainen äiti

Kommentit (4)

Vierailija

Nyt meni kyllä kertarytinällä luottamus Jari Sinkkoseen, jota olen tähän asti pitänyt älykkäänä lapsuuden psykologian asiantuntijana.

 

Miten suhteelliseen kypsään ikään ehtinyt ammattilainen voi olla noin rajoittunut yhteen tiettyyn malliin, tässä tapauksessa suomalaiseen sellaiseen, jossa äiti ilmeisesti viettää ne ensimmäiset kolme vuotta lapsen kanssa kotona?

 

Olisi hyvä tiedostaa, kuinka etuoikeutettuja suomalaiset vanhemmat ovat, koska heillä voivat niin halutessaan valita jäädä kotiin hoitamaan lasta. Se ei kuitenkaan ole mahdollista suurimmassa osassa muuta maailmaa, jossa äitiysloman pituus, silloin kun sellainen on, on keskimäärin korkeintaan kolme kuukautta.

 

Ovatko siis nämä kaikki muut kansat lapsensa hylkääviä itsekeskeisiä hirviöitä? Heidän lapsensa huonon itsetunnon omaavia, arkoja traumatisoituneita raukkoja?

 

Omat kokemukseni asiasta ovat täysin päinvastaiset. Myös nykyisessä kotimaassani Ranskassa lapset ovat yleensä hoidossa kolmikuisesta alkaen, jonka lisäksi heidät laitetaan tavallisesti pian syntymän jälkeen omaan huoneeseensa, ja annetaan monesti itkeä tovin ennen hoivaamista. Fyysinen kurituskin on valitettavasti vielä aika yleistä. Suomessa vallalla olevien oppien mukaan näiden lasten pitäisi siis olla aivan pilalla. Kuitenkin lapseni koulukaverit (3-vuotiaasta alkaen) ovat aivan tavallisia lapsia, tosin mielestäni sosiaalisempia ja kohteliaampia kuin samanikäiset suomalaiset lapset. En myöskään ole huomannut minkäänlaista yhteiskunnallista rappiota, joka kaiketi loogisesti seuraisi siitä, että sukupolvi toisensa jälkeen on hylätty vieraiden hoitajien haltuun vanhempien tehdessä töitä.

 

Paradoksaalisesti suomalainen yhteiskunta on mielestäni luisunut viime vuosina kohti vaarallista kotiäitimallia, jossa nainen oletusarvoisesti jää töistä pois kotiin hoitamaan lapsia. Minun sukupolvelleni Suomi on tasa-arvon mallimaa, jossa kenenkään ei todellakaan tarvitse valita vanhemmuuden ja oman elämänsä välillä. Naureskelin aikoinaan keskieurooppalaiselle kotiäitimallille, mutta nyt tuntuu, että se on rantautunut Suomeen sillä välin kun täällä Keski-Euroopassa on siirrytty minulle tutumpaan malliin, jossa molemmat vanhemmat käyvät töissä eikä kummankaan oleteta omistautuvan kokonaan lapselle. Työllä on kuitenkin suuri merkitys aikuisen elämän mielekkyydelle, sen lisäksi että se on yleensä välttämättömyys toimeentulon takaamiseksi.

Vierailija

Minusta teksti oli täyttä asiaa. Me ihmiset nyt olemme vain miljoonien vuosien evoluution aikana kehittyneet tällaiseksi, vauva tarvitsee hoitajaa ja on siitä riippuvainen eikä sitä asiaa 2010-luvun elämäntapa muuta. Valitettavasti tilanne on hankala meille tässä ajassa eläville äideille.

Edellinen vierailija kirjoitti "Suomessa vallalla olevien oppien mukaan näiden lasten pitäisi siis olla aivan pilalla. Kuitenkin lapseni koulukaverit (3-vuotiaasta alkaen) ovat aivan tavallisia lapsia, tosin mielestäni sosiaalisempia ja kohteliaampia kuin samanikäiset suomalaiset lapset"

Olen maallikko, mutta en usko että kiintymyssuhteen aiheuttamat traumat näkyvät ulospäin, vaan ne voivat jossain elämäntilaiteissa ilmetä esim. masennuksena, ahdistuksena tai ongelmina parisuhteessa.

alien

Lastenpsykiatrille tiedoksi: Hollannin tapaisissa hyvinvointivaltioissa ihmisten on pakko tehda toita saadakseen voita leivan paalle (Suomessa tilanne lienee toineen...). Koska Hollantilainen aitiysloma on vain 16 viikkoa, niin ei siina aideilla ole juurikaan muuta vaihtoehtoa kuin vieda 3 kk vauva hoitoon ja menna toihin aitiyslaman jalkeen.

Ulkosuomalainen äiti

"Minusta on hämmentävää, että vanhemmat haluavat saada lapsia, mutta pyrkivät heistä sitten Hollannin kaltaisessa
hyvinvointivaltiossa eroon mahdollisimman pian. Luulisi, että meistä jokainen haluaisi olla mahdollisimman pitkään niiden luona, joita rakastaa."

Saipa ylläoleva teksti ärsytykseni kohoamaan. Suomi on tosiaan yksi harvoista maista jossa nautitaan mahdollisuudesta pitkään äitiyslomaan. On erittäin tökeröä kuulla arvostetun psykiatrin suusta että näissä muissa hyvinvointivaltioissa vanhemmat "hylkää" vauvansa hoitoon ja se olisi jotenkin huonompi vaihtoehto kuin äidin/isän kotihoito.
Useimmiten näissä valtioissa on mahdollisuus laadukkaaseen perhepäivähoitoon. Monissa tapauksissa lapsi saa turvallisen kiintymyssuhteen omien hyvinvoivien vanhempien lisäksi. Eikä tämä järjestely tarkoita että vanhemmat rakastaisivat lapsiaan yhtään vähempää.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat