Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Vastauksia kiukuttelevan lapsen vanhemmille

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Kommentit (4)

Vierailija

Kun omani järjesti elämänsä ensimmäisen raivarin kaupassa, tartuin haalareista kiinni ja talutin suorinta tietä ulos. Totesin jämäkästi että anna olla viimeinen kerta, kaupassa ei käyttäydytä noin. Lapsen rauhoituttua ja luvattua ettei äsköinen toistu,

palasimme kauppaan jatkamaan ostoksia.

Uskokaa tai älkää; oli muuten ensimmäinen ja VIIMEINEN kohtaus jonka kauppareissulla järjesti! Ja tästä kulunut jo parikymmentä vuotta...

Lapsille tulee tehdä selväksi kuka käskee eikä aina vaan hyssytellä ja silitellä päätä kun ovat pahanteossa.

Vierailija

Minullakin noita tenavia on ollut, enkä muista, että kertaakaan yksikään heistä olisi järjestänyt "kohtausta" kaupassa tai missään muussakaan julkisessa tilassa.

Kotona on joskus saattanut olla jonkinlaisia "purkauksia" silloin kun joku kiva asia on kielletty tms, mutta silloin olen vain tyynesti todennut, että "jutellaan asiasta sitten kun olet rauhoittunut".

Näitä "kauhukertomuksia" lukiessa tuntuu joskus siltä, että eivät ole tottakaan. Tottakai jokainen oman tahdon omaava normaali lapsi joskus kiukuttelee ja ilmaisee vastalauseensa, mutta ainoat todella rajut kiukunpuuskat olen aikoinani saanut vastaani silloin kun olen pakottavista syistä joutunut jättämään lapseni jonkun vieraan ihmisen (sukulaisen, tuttavan) hoiviin pieneksi ajaksi. Ovat toki "hoidossa" ollessaan käyttäytyneet mallikelpoisesti, mutta äidin astuessa ovesta sisään, on alkanut parku ja kiukuttelu.

Tulkitsin em. käytöksen niin, että äidille on turvallista purkaa pahaa oloa ja kiukutella, ja se yleensä meni ohi kun saivat tarpeeksi kiukutella ja parkua.

Selityksenä mainittakoon, että olin osittaisena kotiäitinä miltei kaksikymmentä vuotta (päivisin hoidin lapset ja kodin ja iltaisin ja öisin sitten varsinaisen ansiotyöni).

Miltei ilman lomia jatkunut tauoton parinkymmenen vuoden työrupeama 24/7 vaati tietenkin veronsa kun voimat viimein loppuivat ihan täysin, mutta onneksi sekin on jo historiaa.

Onnellinen voin olla hyvin kasvatetuista lapsista, (nykyisistä menestyvistä ja tasapainoisista aikuisista) lapsista jotka olen ihan itse kasvattanut.

Eivät minun lapseni pieninä järjestäneet raivokohtauksia kaupassa eivätkä myöhemminkään aiheuttaneet "harmaita hiuksia" sortumalla päihteisiin tai jengiytymällä epämääräisiin porukoihin. Ja luulen sen johtuvan siitä, että kasvatin lapseni ihan itse.

Uusimmat

Suosituimmat