Miksi teini ikävöi?

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Kommentit (10)

Vierailija

Tuohan viestii vain siitä, että lapsenne on tunne-älykäs ja empatiakykyinen. Itsekkin olen samanlainen, joskus jopa liiaksi. Nyt kun teinivuodet ovat jo jääneet niin olen pikkuhiljaa oppinut nauttimaan yhä enemmän ja enemmän itsenäisyydestäni ja tulen varsin hyvin toimeen. 

Ei muutakuin tsemppia teille. Kannustakaa lastanne hakeutumaan itseään kiinnostavien asioiden, kuten harrastusten pariin niin pikkuhiljaa hän alkaa itsenäistymään. Ja tärkeintä, potkikaa häntä vaikka persauksille että hakee ja pyrkii sellaiseen kouluun missä saa haluamaansa opetusta, itsellä meni pitkä aika ennenkuin lukion jälkeen löysin sen oman juttuni.

Vierailija

Kun olin rippileirillä, siellä oli yksi tyttö, joka haettiin kotiin jokaiseksi yöksi. Hän sai kyllä osakseen ihmetteleviä katseita, mutta ei siitä kukaan päin naamaa mitään sanonut. Aika erikoista, että sen ikäinen ei pysty olemaan erossa vanhemmistaan, yleensähän tilanne on ihan päin vastoin eikä vanhempia haluta nähdä ollenkaan...

Vierailija

Perusturvallisuudentunne ei ole kehittynyt eikä teini luota itseensä, koska vanhemmat ovat aina auttamassa. Olen tällaisesta perheestä ja se on karhunpalvelus. Itsenäistyminen on yhtä tuskaa kun se on tehty niin vaikeaksi. Toki siihen liittyyy yliempaattinen persoonakin, mutta siinä on se ongelma että tällaisen persoonaallisuuden omaava ryhtyy herkästi kantamaan murheita niskassaan, jotka eivät hänelle kuulu.

Vierailija

Ja sun katit. Minä olen perheestä, jossa piti pienestä pitäen nukkua yksin omassa sängyssä, huolehtia omista asioistaan ja kouluun piti mennä yksin parin kilometrin matka kuusivuotiaasta saakka. Vanhemmat eivät tosiaankaan olleet auttamassa, vaikka muuten huolehtivatkin. Lapsena pelkäsin pimeää, yksinäisyyttä jne. mutta sain itkeä ihan rauhassa, että "tottuisin ja reipastuisin". Olen yli viidenkymmenen ja pelkään edelleen pimeää ja yksinäisyyttä, asiani osaan erittäin hyvin hoitaa yksin, mutta en ole koskaan tuntenut olevani rakastettu, koska minun piti pärjätä pienestä pitäen yksikseni. Ja kannan niskassani kaikki maailman murheet, eli olen todella yliempaattinen persoona. Sanoisin, että vanhemmat huolehtikaa lapsistanne enemmän ja auttakaa heitä, jotta he tietävät olevansa tärkeitä. Se kantaa läpi elämän.

Vierailija

Itse valitsin 15-vuotiaana rippikoulun jossa oli mahdollisimman lyhyt leiri, koska podin koti-ikävää vielä silloinkin. Kyllä se sitten helpotti ajan kanssa, muutin 20-vuotiaana opiskelijakämppään, mutta oli aina kiire vanhempien luo viikonlopuiksi. :) Vieläkin oon koti-ihminen, mies haluaisi matkustella enemmän mutta itse viihtyisin vain kotona. :) En tiedä mistä johtui arkuuteni, pikkusiskot olleet pienistä asti ahkeria yökyläilijöitä. Me ollaan aina saatu mennä vanhempien keskelle nukkuun yöllä jos on tarvetta ollut ja varmaan 8-vuotiaana siirryin vasta omaan huoneeseen nukkumaan. Oon aatellu että omatkin lapset saavat nukkua meidän makuuhuoneessa niin kauan kun haluavat. (2-v tyttö ja poika ja kolmas tulossa)

Vierailija

Sinällään eihän siinä ole mitään pahaa, että 14-vuotias viihtyy vanhempiensa kanssa, niin viihtyivät omatkin lapseni. Muistan hyvin, kuinka 15-vuotias nuori hujoppi pahan painajaisen nähtyään tuli arastellen kysymään, että vieläkö saisi tulla vieree, kun pelottaa. No, tottakai annoin tulla nukkumaan.

Samalla kuitenkin kannattaa vanhempina muistaa, että aika kulkee sukkelasti. Liiallinen riippuvuus voi aiheuttaa ongelmia jo parin vuoden päästä, kun peruskoulun jälkeen haetaan opiskelupaikkaa. Nuori ei välttämättä hakeudu sinne, minne haluaisi, kun opiskelu edellyttää muuttamista toiselle paikkakunnalle. Ja parikymppisellä pitäisi kyllä olla viikonloppuna muitakin kiireitä, kuin kiire vanhempien luo.

Isoäitini aikanaan sanoi, että vanhempien tehtävä on kasvattaa lapset, mutta myös "ajaa heidät pois pesästä", jos he eivät sitä itse ymmärrä tehdä. Tämä ei tarkoita sitä, että heitetään kylmästi pihalle. :D Tämä tarkoittaa sitä, että lapsille pitäisi vähitellen saada mieleen ajatus siitä, että kotoa lähteminen on luonnollinen ja hyvä asia. Niin, että he haluavat lähteä seikkailemaan omia polkujaan ja elämään omaa elämäänsä. Vanhempien pitää ymmärtää ottaa silloin askel taakse ja antaa lastensa lentää pois pesästä. Niin kurjalta kuin se saattaa tuntuakin, Vaan ei ne lapset silloin lopullisesti katoa kaukaisuuteen. Kun lapset saavat irtautua vanhemmistaan ihan luvan kanssa, niin kas kummaan, kun he sitten aivan omatoimisesti haluavat aika-ajoin pyrähtää takaisin käymään. :)

Vierailija

Itse olen jo 24-vuotias ja rakastan viettää aikaa varsinkin äitini kanssa. Asunut olen kyllä yksin kauankin ja pidän siitä, mutta mielelläni tulen useinkin hengailemaan vaikka viikonlopuksi kotikaupunkiin. Poden myös usein ikävää kotikotiin. Nyt suunnitelmissa on työn takia muutto ulkomaille ja olen jo valmiiksi paniikissa, kun tiedän että sieltä ei niin vain tullakaan käymään ja näkemään vanhempia.

Vierailija

Itse olin aivan samanlainen kuin tekstin tyttö. Nyt 19v. ja muuttanut pois kotoa jo juuri 18 täytettyäni ja koen olevani aivan "normaali" nuori. Toki tulee pelkoja välillä yksin kotona ollessa (asun siis avomiehen kanssa), mutta niiden kanssa pärjää. Vanhempani hakivat minua aina ystävien luota keskellä yötä kun ahdistus iski. En koe tämän olleen "ylihuolehtivaisuutta" tai mitään vastaavaa, päinvastoin, tunnen olleeni, ja olevani edelleen, rakastettu ja hyväksytty ahdistuksenikin kanssa. Tsemppia tytölle kovasti :) nimimerkillä kokemusta on

Vierailija

Useimmiten pelkojen kohtaaminen on ainoa tapa voittaa ne. Esimerkiksi joskus ala-asteen lopulla kaveri kertoili eräästä kauhuelokuvasta ja siinä olleesta möröstä, pelkäsin koko asiaa aivan mielettömästi, kunnes yläasteella katsoin kyseisen elokuvan. Eipä pelottanut enää sen jälkeen. Itse joskus nuorena kun jonkin elokuvan hahmo tai muu vastaava pelotti, kuvittelin hahmon ystävälliseksi ja kaverikseni, mielikuvitusystäviä kun oli muutenkin. Koitin ajatella, että henkilö ei tarkoita pahaa, on vain väärinymmärretty/näyttelee vain ilkeätä ja esimerkiksi tarinassa murhat ovat lavastettuja jotta saataisiin karmea tarina aikaan. En missää nimessä ajatellut mitään oikeasti todeksi, mutta ymmärrätte varmaan pointin.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat