Näin lapsesi luovuus puhkeaa kukkaan

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Kommentit (1)

Vierailija

Argh, tää on niin stereotyyppistä. Olen kiltti ja kiltteyteen kasvatettu. Olen erittäin taiteellinen (alalla) ja musikaalinen, sekä lisäksi vielä hyvin luova. Itselläni matemaattisuus lisää luovuutta. Meidän kotona opetettiin olemaan kiltisti, eikä se yhtään kukistanut luovuuttani. Luovuuteni perustuu omaan itseeni, ei oppimaani käytökseen. Olen muutenkin luonteeltani introvertti, joten päänsisäinen maailmani (=luovuuteni) ei katoa mihinkään vaikka kiltti olenkin. Toivon että lapsistanikin tulee kilttejä, nykyään se on aivan liian aliarvostettua.

Virheiden tekeminen on ok, mutta itse ainakin sain enemmän varmuutta tekemisiini jos minulle osoitettiin missä virhe on ja miten voin tehdä kyseisen asian paremmin (puhun nyt luovista teoksistani, piirustukset, maalaus, askartelu jne.). Melko nuoresta lähtien itsekritiikki astuu mukaan, ja kun tietää, että jokin on pielessä, aikuisten pelkät kehut tuntuvat vain tekopyhältä esitykseltä.

Luovuus ei automaattisesti tarkoita erilaisuutta, joka nykyään liitetään lähinnä pukeutumiseen ja ajattelutapaan. Luovinkin lapsi haluaa kuulua joukkoon, identiteetti kyllä rakentuu omaksi kun sen aika on.

Tämä artikkeli kannustaa välttämään tiettyä ääripäätä kasvatuksessa, mutta samalla ohjaa juuri siihen toiseen ääripäähän.

Omat neuvoni: Anna lapselle mahdollisimman paljon tilanteita, joissa hän saa vapaasti ilman aikuisen ohjeistusta (eri asia kuin valvonta) piirtää, askarrella, maalata ja leikkiä. Tulos on aina "hieno" ja "hyvä", paitsi jos lapsi ei ole itse tyytyväinen, silloin kerro mitä voisi tehdä toisin. Muuta ei tarvi.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat