Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miksi lapsi nirsoilee ruokapöydässä? Janna Rantala vastaa

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Kommentit (8)

Vierailija

Loistavaa! Suomessa lisaksi ei arvosteta ruokakulttuuria ja osa kouluruoasta on sellaista moskaa (kuten myos tyopaikoilla, Finnairilla yms) etta olen opettanut omani sanomaan topakasti etteivat moista syo.

Vierailija

Lapsi oppii vanhemmiltaan, eli jos hekin nirsoilevat ruuasta, taikka syövät pelkkää makeaa, niin... ei omena kauas puusta putoa. Lapsen ruokavalio pitäisi olla monipuolista, jotta lapsi saisi tarvittavat vitamiinit, kuidut ja hivenaineet kasvun ja kehityksen voimavaraksi, näinhän se menee, ei tosin kaikilla

Vierailija

Aivan väärää puhetta "tädiltä", kyllä lapsen pitäisi tottua maistelemaan kaikkia ruokia, ja tottua pikkuhiljaa eri makuihin, sittenhän vasta tietää, pitääkö ruuan mausta tai ei. Yksipuolinen ravinto ei takaa riittävää ravitsemusta, jos lapsi saisi päättää, hän söisi esim. pelkkiä nakkeja. Ei väkisin tietenkään pakoteta maistamaan vaan siitä voi tehdä luovuus rajana vaikka leikin yms.

Vierailija

Vanhempi poikani nirsoili lapsena, vasta isompana on oppinut maistamaan yhtä sun toista ja syö nykyään kutakuinkin mitä vain nenän eteen kannetaan. Jos lapselle tuputtaa koko ajan "maista, maista" voi lopputulos olla ihminen jonka suhde ruokaan ja syömiseen on vinksallaan. Pahimmillaan heti kun saa itse päättää, ei syö mitään mitä on väkipakolla tuputettu

Vierailija

Sain lapsena selkääni jos en jaksanut syödä kaikkea, aina piti ottaa vielä kauhallinen ja maistella pahoja ruokia joita oli jo monta kertaa maistettu.
Pahoja ruokia piilotettiin milloin minnekkin ja sitten minä vaan olin vainoharhainen!
TUrpiin tuli, paljon ja usein, bulimiasta olen kärsinyt 10 vuotta, sekä muista itsetunto-ongelmista ja masennuksista jotka vaihetelevat vaikeasta keskivaikeaan. Terapiassa aloitellaan jos lähete menee läpi että saan vihdoinkin elämäni ja ennenkaikkea syömiseni normaaliksi. Ruoka hallitsee elämääni enkä sano tätä todellakaan hyvällä.  EN tykkää tehdä ruokaa syödä julkisesti, tai perheen /muiden tuttujen kanssa, koulussa, töissä, en tykkää laittaa ruokaa ja kehonkuvani on totaalisen vääristynyt, juon aika rankasti, viiltelen, poltan pilveä... Vihaan ja inhoan itseäni koko sydämmestäni. Tunnen itseni mitättömäksija huonoksi ja aina, joka kerta kun syön tai otan ruokaa, kuule isän haukkumisen ja sen että ota vielä lisää! Ahmin hillittömästi äkkiä lautasen tyhjäksi ollakseni ja tunteakseni itseni hyväksi ja hyväksytyksi. Sitten voin ahminnasta pahoin ja oksennan, ahmin myös ahdistukseen ja milloin mihinkin mielialaan.. Rankaisen itseäni pitämällä itseäni nälässä, tai ahmimalla, juomalla ja viiltelemällä.
Kehollani ei ole mitään arvoa, se on jätettä mitä voi kohdella miten haluaa, sitä käytetään niin pitkään että se kuluu loppuun, sitten kuollaan pois ja vittumaiset ajatukset loppuu.

Terveisin pakotettu ja hakattu.

Vierailija

Kuulostaa kauhealta, toivottavasti saat apua! Ala-asteella oli pakko syödä kaikki, usein jäin koko välitunniksi syömään että saatoin laittaa loput ruoat salaa roskiin, jos oli esim. maksalaatikkoa, veripalttua tai hernekeittoa. Niitä en ole koskaan oppinut syömään... Itsellekin on ruoanlaitto vastenmielistä ja syöminen 'pakollinen hoidettava asia', siksi en ole pakottanut lastani syömään ruokaa mistä ei pidä, ehkä hän sitten aikuisena oppii syömään myös 'inhokkiruokiaan' paremmin, kun ei pakoteta.

Uusimmat

Suosituimmat