Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Sivut

Kommentit (26)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Siis eikö äiti saa enää edes hoitaa omaa lastaan? Miksi sitä päiväkotia yms pitää aina tuputtaa?

Missäköhän sanottiin, että äiti ei saisi hoitaa omaa lastaan? Sen sijaan sanottiin, että lapselle ja äidille on eduksi, ettei kumpikaan eristäydy maailmasta ja sosiaalisista suhteista.

Jäin nuorena äitinä leskeksi ja parin vuoden päästä siitä työttömäksi, olin tuolloin kahden alle kouluikäisen yksinhuoltaja. Jouduin muuttamaan työn perässä pääkaupunkiseudulle, elättääkseni lapseni ja saadakseni liikkua töihin toimivien julkisten kulkuyhteyksien varassa. Lasteni isovanhemmat ovat jo hoivakodeissa, heistä ei ole apua. Sisaruksia ei minulla, eikä edesmenneellä miehelläni ole. Olen joutunut selviytymään ilman 'välimerellistä meininkiä' ja 'äitiyden ulkoistamista' ja leskeydestä huolimatta elämäntarinani on erittäin tyypillinen tässä maassa, jossa etäisyydet ovat suuret ja työpaikat keskittyvät Etelä-Suomeen.

Ehkä välimerellinen yhteisöllisyys ja 'koko suku kasvattaa' -tyyppinen ideologia onnistuukin parhaiten vakavaraisten suomenruotsalaisten yhteisössä, tai vanhoissa aatelissuvuissa, jollaisessa Rotkirch itse on kasvanut. Me tavisäidit saamme heidän kaltaisiltaan täydellisiltä äideiltä jälleen kerran taakaksemme pelkän syyllisyyden ja riittämättömyyden tunteen.  

Niinpä. Mistä sitä "koko suku kasvattaa" löytyy kun isovanhemmat ovat haudassa/hoivakodissa ja lapset kuitenkin vielä alle 10 v.? Muilla sukulaisilla työnsä ja harrastuksensa eli ei kiinnosta yksin jääneen äidin elämä saati lapsen joka viettää aikansa lähiössä tietokoneen ääressä kun kavereita ei oikein ole eikä muuta perhettä kuin työn takia poissa olevat vanhemmat? Pitääkö syyllistää vielä meitä lisää?

Ei tuossa ketään syyllistetä.  Pikemminkin päivitellään sitä että yksin jää niin kovin moni.  Jos lukee tekstin vähän tarkemmin uudelleen niin sitä siinä tarkoitetaan. Että on murheellista kun näin käy. Eihän se kenenkään syy ole eikä tuossa niin väitetäkään, ei missään tekstin osassa näy ajatusta että tilanne olisi äitien syytä - päinvastoin. Niinhän siinä lukee että äidin tarpeet jäävät usein täyttämättä ja yksinäisyys voi olla kova paikka. Yhteiskunnan suuntaan sormi tekstissä osoittaa. 

 

Vierailija
Vierailija

Siis eikö äiti saa enää edes hoitaa omaa lastaan? Miksi sitä päiväkotia yms pitää aina tuputtaa?

Missäköhän sanottiin, että äiti ei saisi hoitaa omaa lastaan? Sen sijaan sanottiin, että lapselle ja äidille on eduksi, ettei kumpikaan eristäydy maailmasta ja sosiaalisista suhteista.

 

Mutta kun jotkut äidit ovat introverttejä eivätkä kaipaa "maailman menoa".

Eihän tässä kirjoittaja syyllistä äitiä! Jos jotakin, niin niitä, jotka jättävät äidin yksin. Kukapa ei olisi onnellinen hyvistä verkostoista, ystäväperheistä tai niiden puuttuessa esim. kunnan tarjoamasta kotiavusta? Tässähän nimenomaan tuodaan esiin. että ei ole mikään pakko pärjätä yksin viimeiseen saakka.

En oikein näe miten sait tämän artikkelin sisällön linkitettyä vakavaraisuuteen tai aateliseen taustaan. Kysymyshän oli äitien pelastamisesta yhteisöllisyyden ja ystävien avulla. Perinteisesti vähävaraiset ja työväenluokat ovat olleet kaikkein yhteisöllisimpiä ja auttaneet naapureitaan. Varallisuusden kasvaessa, ihmiset eivät enää auta toisaan, kun on varaa ostaa palveluja. Enää ei yövytä sukulaisten luona vaan hotelleissa vaikka käydään samalla paikkakunnalla. Naapurilta ei kysäistä sokeria eikä babysitteriä. Toista oli ennen kun oltiin köyhiä.

Ehkä kannattaisi ottaa mallia tuosta suomenruotsalaisesta yhteisöllisyydestä? Ja nyt en puhu rikkaista sellaisista. Aika monet vanhemmat eivät edes anna isovanhempien tai muiden ystävien hoitaa tai olla osallisia lastensa elämässä, tämä johtaa helposti siihen, että väsähdetään. Minun lapseni ovat jo liki aikuisia, mutta olen todella kiitollinen siitä, että molempien vanhemmat osallistuivat tiiviisti lastemme elämään. Paitsi, että saimme joskus helpotusta joko hoitaa parisuhdetta tai tavata ystäviämme, lapset saivat jo pienestä luotua tiiviit suhteet isovanhempiin, jotka kannattelevat heitä edelleenkin. Tiedän kyllä, että olen onnekas, kaikilla ei ole isovanhempia tai muita sukulaisia lähellä. 

Olet kyllä onnekas. Meillä ei ole isovanhempia lainkaan ja olen aika kyllästynyt jatkuvaan isovanhempi-vouhotukseen. Haudalle ollaan menossa viemään kukkia siinä se. Pian pienempikin lapsi oppii lukemaan mitä hautakivessä lukee. Ja sukulaiset huolehtii tottakai vain omista lapsenlapsistaan, koska ylpeillä että nämä lapset ovat heidän jälkeläisiään. Vaikka meidän lapsi osaisi mitä ei kukaan voi ylpeillä niin kiinnostusta ei ole.

Nyt olet kyllä väärässä! Itse asuimme lasten ollessa pieniä 300 km päässä muusta suvusta. Mies opiskeli ja minä olin minimi äitiyspäivärahalla. Isovanhemmat hakivat lapset välillä viikoksiin omaan kotiinsa, jolloin saimme aikaa opiskeluun ja hieman helpotusta. Joo, ollaan kyllä suomenruotsalaisia mutta toisin kuten väitit ei olla rikkaita von-etuliite suvusta. Ei myöskään vanhemmat. Mutta arvostamme tiiviitä perhesuhteita. Olen myös itse pitänyt tiiviisti yhteyttä kaikkiin kummilapsiin. Se ei vaadi myöskään rahaa vaan viitseliäisyyttä. Lapsella voi olla muitakin aikuisia ympärillään kun isovanhemmat. En ymmärrä miksi tää kirjoitus herättää niin paljon negatiivisuutta? Ei ketään tässä syyllistetä?

Vierailija

Nyt olet kyllä väärässä! Itse asuimme lasten ollessa pieniä 300 km päässä muusta suvusta. Mies opiskeli ja minä olin minimi äitiyspäivärahalla. Isovanhemmat hakivat lapset välillä viikoksiin omaan kotiinsa, jolloin saimme aikaa opiskeluun ja hieman helpotusta. Joo, ollaan kyllä suomenruotsalaisia mutta toisin kuten väitit ei olla rikkaita von-etuliite suvusta. Ei myöskään vanhemmat. Mutta arvostamme tiiviitä perhesuhteita. Olen myös itse pitänyt tiiviisti yhteyttä kaikkiin kummilapsiin. Se ei vaadi myöskään rahaa vaan viitseliäisyyttä. Lapsella voi olla muitakin aikuisia ympärillään kun isovanhemmat. En ymmärrä miksi tää kirjoitus herättää niin paljon negatiivisuutta? Ei ketään tässä syyllistetä?

Kehuskelet, että isovanhemmat ottivat lapsianne välillä viikoiksikin hoitoonsa ja samaan hengenvetoon edelleen on niin toivottoman vaikeaa ymmärtää, että jokaisella ei ole elossa olevia / terveitä isovanhempia, tai sukulaisia, joilla on mahdollisuus toimia säännöllisenä lapsenvahtina.

Syyllistämisen tunnistaminen on sulla kohdillaan. Olet sitä mieltä, että ne joilla ei ole sukulaisverkostoa, ovat niitä ihmisiä, joilla ei vaan ole viitseliäisyyttä. Kaikilla ei ole kummeja ja kummilapsia, katsos kun kaikki eivät kuulu edes kirkkoon. Ja tosiaankin erittäin moni pikkulapsivanhempi joutuu muuttamaan työn perässä täysin tuntemattomaan kaupunkiin, jonne ei työn ja perheenhoidon ohessa ihan hetkessä niitä verkostoja muodosteta. Tosin keksit varmaan siihenkin jonkun ylimielisen kommentin.

Suomalaiset ovat valitettavasti aika epäsosiaalista kansaa. Tein aikanaan paljon töitä sen eteen, että olisi edes vähän tuota "välimerellistä meininkiä". Usein, kun olisi eniten tarvittu seuraa, kenellekään ei sopinut tavata ja apua sain vain maksamalla ja virallisia reittejä. Ja kuten monella muullakin, isovanhemmat joko asuivat kaukana muualla Suomessa tai olivat jo huonokuntoisia. Itsellä ei ollut sisaruksia ja miehellä vain yksi - hänkin muualla Suomessa.

 

 

 

 

Vain suomalainen nutipää osaa lukea artikkelin täysin vierestä ja pistämään päähänsä marttyyrikruunun. Yrittäkääpäs lukea artikkeli vielä toiseen kertaan. Onnistuisitteko sitten tavoittamaan pointin?

Nykyisin ystävät astuvat ehkä osittain sukulaisten ja serkkujen paikalle.

 

Minä en ainakaan onnistunut lukemaan tätä artikkelia niin, että ainoa äitiä auttava ja lapsen kehitystä tukeva yhteisö on rikkaat, eläkkeellä olevat, mutta eivät liian vanhat isovanhemmat. Yhteisö voi olla ystävät, naapurit, hiekkalaatikkokaverit, yhteiskunnan antama tuki tai ostettu apu.

 

Kotiäitivuosina haaveilin "äitien päiväkodista", paikasta johon mennä vaikka joka päivä. Viikottainen perhekahvila tai muskari ja satunnaiset lounaat kavereiden kanssa eivät riittäneet tyydyttämän minun tarvettani aikuiskontaktiin.  

Hyvä kirjoitus! Olen ihan samaa mieltä ja tämä koskettaa ihan juuri myös meidän perhettä. Elämä on hektistä. Aamulla lapset päiväkotiin, vanhemmat töihin, illalla päiväkodin kautta kotiin, ruoanlaitto, ulkoilut, kotityöt, muut menot, omat työt. Missä välissä hankkia ystäviä? Ja kenellä on voimia ystävystyä kenenkään tämän jatkuvan rumban keskellä? Ne on onnekkaita, joilla on olemassa vahvat tukiverkot. Mutta uudella paikkakunnalla, aikuisena sellaista onnea ei niin vain saa. Ja ystävyyden syntymiseen vaaditaan AIKAA ja vaivaa. Se ei synny yhdellä tai kahdella näkemisellä. Varsinkaan, jos ei ole supersosiaalinen luonne muutenkaan. Mutta kyllä me ujommatkin tarvitsemme tukiverkkoja ja ystäviä. Ja isovanhemmat, ne ovat jo iäkkäitä ja asuvat kaukana. Niinkuin varmaan monilla muillakin meillä, jotka lisäännyimme vasta yli 30 v.

Allekirjoitan tämän kirjoituksen ihan täysin. Vanhemmuus ei ole yksilölaji! Voisiko perheiden verkostumista tukea jotenkin lisää?

 

Ystävätkin voivat artikkelin mukaan olla avuksi. Tällä ei nyt ole mitään tekemistä kotikielen tai varallisuuden kanssa, vaan Rotkirch nostaa esiin äidin ja lapsen tarpeita tukeakseen molempien myönteistä kehitystä ja antaakseen tilaa sosiaalisille tarpeille. 

Vierailija

Vain suomalainen nutipää osaa lukea artikkelin täysin vierestä ja pistämään päähänsä marttyyrikruunun. Yrittäkääpäs lukea artikkeli vielä toiseen kertaan. Onnistuisitteko sitten tavoittamaan pointin?

Hienosti kiteytit meidän suomenruotsalaisten suhtautumisen suomalaisiin. Nutipäitä ovat.

Eihän tuossa syyllistetä äitiä joka on jätetty yksin, vaan juuri niitä sukulaisia ja muita, jotka jättävät äidin yksin! Nyt linkkaat tätä juttua, niin ehkä lähipiiri ymmärtää ettei äitiä saa jättää yksin ja teidänkin elämä helpottuu!

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat