Asperger-poika Taavilla on pohjaton tiedonjano ja supermuisti

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Kommentit (4)

Vierailija

Onkohan mullakin joku asberger? Mulla oli 70-luvulla tosi vaikeeta just noi koulun ruokatunnit. Jouduin jälkkäänkin niistä, kun syöminen isossa porukassa ei onnistunut. Sit muutettiinkin pikkupaikkakunnalle ja syötiin luokassa. Ja mäkin muistan ihmisten vaatteet mutten välttämättä nimiä tai muuta. Ja nyt on ammatti missä hinkataan yksityiskohtia.

Vierailija

Voihan olla aspergerpiirteitä vaikka ei nyt syndroomaa sairastakkaan. Lievinä ne piirteet eivät juuri elämistä häiritse. Sitä oppii sopeutumaan ja sopeuttamaan asioita itselleen sopiviksi.

Vierailija

Pojallani diagnosoitiin asperger 12-vuotiaana. Perheen nuorin ja ikäero isoihin veljiin 10 ja 8 vuotta. Oppi 3-vuotiaana lukemaan ja pelaamaan super nintendoa kun oli seurannu isoveljien pelaamista. Kiinnostuksen kohteet oli kaiken lukeminen ja pelaaminen. Oppi heti kaikki lautapelienkii säännöt. Pidin vaan pikkuvanhana kun oli aina isompien seurassa. Puhui kirjakieltä ja luulin että omaksui sen lukemisestaan. Ei osannu leikkiä ikästensä kanssa. Isoveljien kaverit myös hyväksyi hänet joukkoonsa. Aistit oli herkät ja parturissa istui kuin piinapenkissä. Ruokailussa allergiat rajotti, mutta muutenkii oli ruoka-aineita joissa oli "epämiellyttävä koostumus" kuten tuorekurkku, ei voinut syödä. ym. ym... Kun aloitti ekaluokan luki jo sujuvasti ja osasi laskea päässä isojakii kertolaskuja. Isoveljetkin tajusi että on jotenkii "outo" musiikki kiinnosti ja pääsi musiikkiluokalle. Oli lahjakas koulussa. Lempi aineet kielet ja matikka joista kaikista kymppi. Mutta se sosiaalisuus olikii vaikeeta ja onneks koululääkäri huomas että olisi aihetta tutkia ja testata asperger. Koko sana oli mulle outo, mutta kun kotona pääsin netistä tutkimaan asiaa, niin oivalsin miksi on niin "outo". Oli helpotus kun sai tietää ja perehtyä asiaan.Näitä on ollut kautta aikojen, ei vaan ole osattu tutkia.Hänellä on lievä rauhallinen asperger. Ihmekkös kun olikii aina niin kiltti :) Nyt hän 22-vuotias mukava persoona. Tekee käännöstöitä. Asuu itsenäisesti.

Vierailija

Miksi aina pitä/isi määritellä? Toki jos ei arkielämä suju eli tukea tarvitsee niin sitten varmaan tutkiminen paikallaan mutta kyllä elämä olisi kivampaa jos ei koko ajan diagnosoitaisi. Tunnen useita (kenties) "asperger"-henkilöitä ja kokemukseni mukaan aikuisina ovat oppineet paljon sosiaalisia pelisääntöjä eikä eroja "tavallisiin" niinkään enää huomaa. Elämän rikkautta se, että ollaan erilaisia ja tykätään erilaisista jutuista ja huomataan asiat eri tavoin! Tuntemani ihmiset ovat erityislahjakkaita kuten kai monet as-henkilöt voivat olla ja siksikin (jos vain arki sujuu) mielestäni pitäisi iloita erilaisista ja hienoista tavoista kokea maailma eikä luokitella ja diagnosoida sitä, missä oikeasti ei mitään "sairautta" edes ole. Sairaus on korkeintaan siinä (lapsi)yhteisössä, joka ei anna olla omanlaisensa. 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat