Vierailija

mutta eipä se ketään kiinnosta.

Sääliksi käy lapset joita on tällaisella paskaäidillä ruoskittu.

Tekisi mieli kävellä junan alle, mutta lasten takia en raaski. Paitsi olen alkanut ajattelemaan, että ehkä se olisi heillekin parhaaksi, koska tällainen paskaläjä äitinä vaikuttaa heidänkin hyvinvointiin ja psyykeeseen :(,



Neuvolapsykolla kävin syksyllä muutaman kerran, mutta ei tuosta apua ollut. Hymisteli vain ja ojensi nenäliinaa. Olisi ojentanut vaikka pistoolin millä olisin voinut ampua aivoni seinään, niin jotain hyötyä siitäkin,

Sivut

Kommentit (34)

Lainaus:

Onko sulla miestä? Mun mies pakotti mut hoitoon kun oli huonossa kunnossa. Ei ole mikään pikku juttu olla masentunut, vaikka et nyt jaksaisikaan niin on pakko hakeutua hoitoon. Tarvitset lääkityksen ja hoitoa. Jos olosi käy niin pahaksi ettet tiedä mitä teet, on soitettava ambulanssi jotta pääset asianmukaiseen hoitoon. Masennus on hengenvaarallinen sairaus.




Toki auttaa arjessa ja lasten kanssa sen minkä töiltään voi, mutta tiukilla on raukka sekin.

Tuttavani on VR:llä töissä ja vastaa näistä itsari jutuista. Niistä aiheutuu monenlaista kulua VR:lle. Esim. asiakkaille joudutaan kustantamaan uusiksi jatkoyhteyksiä, taksikyyteinä, jopa lentolippuja jne. Jos on selkeä itsemurha tapaus, niin perikunnalta peritään kulut. Noin yksi per viikko jää junan alle. Eli VR maksaisi melkoisesti ylimääräisiä menoja omasta pussista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

tämä syksy on ollut erityisen vaikea, tuntuu ettei mikään kiinnosta ja vain lasten takia jaksan eteenpäin. neljä pientä lasta on ja ahtaasti asutaan, mies reissutöissä. yksin on jaksettava joka saakelin kotityö, joka lapsen itku ja riita, jokainen neuvolakäynti ja lasten sairastelu. en oikeastaan jaksakaan, mutta kun ei ole vaihtoehtoja. iltaisin pyörittelen päässä kuolemanajatuksia ja vaikka en aio itselleni tehdä mitään, huomaan toivovani luonnollista kuolemaa. kuolema merkitsee minulle vapautusta kaikesta..

Auttaisiko teitä kunnan/kaupungin tarjoama kotiapu? Jos edes vähän auttaisi, puhukaa neuvolassa tai terveyskeskuksessa ja vaatikaa apua. Pakkohan jotain on tehdä, ei noin voi jatkua.

Lainaus:

Lainaus:


Olet aivan kuin minä! Voitaisko vaihtaa mielipiteitä enemmänkin? Olin sairaalassa vuosi sitten ja mikään ei ole hyvin!




Olen masentunut kahden lapsen äiti, kamalan lihava, kurja lapsuus, mies ei ymmärrä, en jaksa lasten kanssa mitään, väsyttää, ruuanlaitto oksettaa, pyykit homehtuvat koneeseen...meinasin tehdä laajennetun itsarin reilu vuosi sitten ja olin psykiatrisessa sairaalassa muutaman kuukauden.Avohuollosta en saanut oikeata apua ja olen pahemmassa tilassa. Sairaalaan en voi mennä koska olen pätkätyöläinen ja sinnittelen joten kuten päivät töissä.Ei ole työsuhdetta johon palata sairausloman jälkeen.

Lainaus:

Syön Cipralexia, eikä siitä ole tullut minulle sivuvaikutuksia. Ei sekään nyt minusta täydellisen onnellista ole tehnyt, mutta ahdistus ja mielialan lasku ovat lievempiä ja harvinaisempia. Tk-lääkäri voi kirjoittaa reseptin.




mutta mä haluaisin saada nimen omaan keskusteluapua.

Masennusta sairastaneena tiedän, mikä tehoaa itseeni.

Lääkkeitäkin olen silloin muinoin syönyt useamman vuoden, mutta mua ärsyttää tämä nykytrendi, että kaikki tk-lääkärit määräilevät psyykelääkkeitä ja sitten jätetään oman onnensa nojaan. Ei se ole mitään masennuksen hoitoa!!



ap

En jaksa mitään, koko ajan vituttaa ja on paha mieli, pienetkin vastoinkäymiset suistaa minut raiteiltani, olen vihainen jatkuvasti, inhoan itseäni, tuntuu että kaikki muutkin inhoavat minua, mikään ei oikein jaksa kiinnostaa, paitsi syöminen. Olen taas lihonut helvetisti, kun ainoa mistä kokee mitään mielihyvää saavansa on herkuttelu, se taas saa inhoamaan itseään lisää.

Kotityöt, ruoan laitto, kaikki tuntuu ylitsepääsemättömän vaikeilta. Saati että jaksaisi leikkiä lasten kanssa tai muuta kivaa.

[/quote]




Olet aivan kuin minä! Voitaisko vaihtaa mielipiteitä enemmänkin? Olin sairaalassa vuosi sitten ja mikään ei ole hyvin!

osuu aina yks yhteen.Joka vuosi samaan aikaan.Lääkkeitä en ole kokeillut,enkä usko niihin,isäni on kamppaillut 35v. maanisdepression kanssa,eikä lääkitys hällä vieläkään kohdallaan.Pahimmillaan jättävät vain tyhjän robottimaisen olon kuulemma,mikä lääkäreiden mielestä hyvä,eipähän tule maanisvaihetta..

jaksamiseen annetaan neuvoja "jätä kotiyöt välillä väliin,tee jotain kivaa vain lasten kanssa,ja LEPÄÄ".Vittuako se auttaa..jos kämppäkin olis kuin oksennus tän muun pahan olon lisäksi,niin voi äiti..ja lepoa ei tod. kahden alle 3v:n kanssa saa...mulle tulee tämä vaihe joka ikinen talvi,osaan jo ennakoida ja yrittää pitää loitolla,mutta joka vuosi sama laulu..helpottaa vasta keväällä,jos silloinkaan.

Mitkään neuvot ei auta siihen kun joka aamu herätessään toivoisi ettei tarvis koskaan herätä..en siis mitään kuolemaa halaja,haluaisin vaan nukkua,nukkua,ja nukkua...joo kommentoikaa vaan että jätä lapset tekemättä,älä täällä itke,yms.perusilkeydet,ei vois vähempää kiinnostaa...lapset on rakkaita ja koetan olla rääkymättä pahaa oloani heidän niskaan,enkä kyllä kumpaakaan koskaan pois vaihtaisi,sama masentuneisuuteen taipumus ollut iät ajat,jo ennen lapsia.

</p> <p>[quote kirjoitti:

mua ärsyttää tämä nykytrendi, että kaikki tk-lääkärit määräilevät psyykelääkkeitä ja sitten jätetään oman onnensa nojaan. Ei se ole mitään masennuksen hoitoa!!



ap




Ei ole, mutta kuullostat siltä, että et jaksa oikein arkeakaan pyörittää ja lääkkeistä voi olla apua siihen! Itse masennuksen "poistamiseen" tarvitaan sitten sitä syväterapiaa. tai kelle tietysti tehoaa mikäkin, mutta itse olin just aiemmin sellaisessa tilanteessa, että ajattelin just noin, Keskustelut eivät mulle tuoneet kuitenkaan pika-apua.

Lainaus:

Täällä myös yksi masentunut. Varsinkin pimeään vuodenaikaan mieliala romahtaa ja nykyisin myös ahdistaa.




ja kurjat kelit vaikuttavat mielialaan. Kunnon talvesta ja lumesta nautin, mutta tällainen pimeä vetinen synkkyys saa mielen todella apeaksi. Sen huomaa niinä kertoina kun lunta on tullut edes nipin napin maan valkoiseksi saamaan, mieli on paljon pirteämpi.



Onko kellään kirkasvalolamppua? Onko auttanut? Paitsi että senkin ääressä istumiseen pitäisi olla aikaakin..

ap

Luepa huviksesi tuo ketju otsikolla Onko lääkärillä mahdollisuus kirjoittaa mielialalääkkeitä. Neuvolapsykologilla käynneistä hieman samoja fiiliksiä. Oletko saanut mitään "oikeaa" diagnoosia? Miten masennus ilmenee? Itte olen siis ko. ketjun aloittaja.

Lainaus:

Perikunta maksaa kaikki siitä aiheutuneet viulut, eli lapsille ei jää sitten mitään. Ja oikeesti hae jostain apua! On kai sulla ystäviä kenen kanssa keskustella tai läheisiä sukulaisia?




Ei tunnu ystävilläkään olevan kiinnostusta, koska äärimmäisen harvoin kukaan ottaa minuun yhteyttä, enkä enää itse jaksa yrittää ottaa heihin.

Monilla pieniä lapsia itselläänkin, niin sen ymmärtää ettei ehdi ja jaksa muiden murheita.

Onko sulla miestä? Mun mies pakotti mut hoitoon kun oli huonossa kunnossa. Ei ole mikään pikku juttu olla masentunut, vaikka et nyt jaksaisikaan niin on pakko hakeutua hoitoon. Tarvitset lääkityksen ja hoitoa. Jos olosi käy niin pahaksi ettet tiedä mitä teet, on soitettava ambulanssi jotta pääset asianmukaiseen hoitoon. Masennus on hengenvaarallinen sairaus.

mutta kun ei aika ja voimat riitä :(!

Nyt jo yöunista otettu niin paljon, ettei enempää voi tai polla leviää lopullisesti. Päivät menee siinä arjen pyörittämisessä, ruoat, pyykit jne.

Voi saatana, että AHDISTAA!!!

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat