Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

En halua lapsia. Kysy ihan mitä haluat niin vastailen T: 30v. nainen

Vierailija

.

Sivut

Kommentit (33)

Vierailija

Mitäpä sitten mikäli miehesi muuttaisi mieltään ja haluaisikin lopulta lapsia? Olisiko helppoa luopua hänestä? No, eipä varmaankaan, ehkä vähän typerä kysymyskin. Näin voi silti käydä, oletko varautunut?



Itse olin nimittäin ehdottomasti lastenhankintaa vastaan joskus mutta nykyisen mieheni tavattuani muutinkin mieltäni, sillä halusin lapsiä HÄNEN kanssaan.

Vierailija

Mutta haluan myös varoittaa sinua, ettet kuitenkaan välttämättä tekisi sterilisaatiota. Olin nimittäin kuten sinä, 30-vee ja rapiat ja vakaasti samaa mieltä, melko lailla samoilta näkökannoilta. Sitten tapasin nykyisen aviomieheni ja hyvin nopeasti kaikki muuttui. Koin olennaisen tärkeäksi, että juuri TÄMÄN miehen kanssa haluan lapsen. En ole koskaan ollut äidillinen, enkä koskaan kokenut haluavani lapsilla, hinnalla millä hyvänsä. Esimerkiksi adoptio on ajatuksena tämän vuoksi minulle hyvin etäinen. Nyt olen raskaana hänelle, joskin vaikeuksien kautta.



Mutta toki - jokainen tekee ratkaisunsa ja seisoo itse niiden takana.

Vierailija

ihan alussa kun miehen kanssa oltiin vasta vähän aikaa oltu yhdessä niin jotkut sukulaiset olivat utelemassa lapsista ja ehdottelemassa perheenlisäystä. Lähimmät sukulaiset tietävät että emme lapsia halua joten eivät kysele tai vihjaile. Ja muut sukulaiset ovat ainakin vähäksi aikaa lopettaneet. Satunnaisilta tuttavuuksilta välillä tulee uteluita, mutta eipä ne minua kauheasti haittaa, tämä on kuitenkin oma valinta enkä kärsi tästä tilanteesta. Voin kuvitella että lapsettomuuden kanssa kamppailevia kyselyt satuttaisivat.



T:ap





Lainaus:

LÄhinnä siis tarkoitan raskaaksi tulemista, perhehän te olette sellaisenaankin...

Välillä itsestä tuntui siltä, kun meille ei lasta haluttu heti avioliiton alkuun niin johan oli suku ja tuttavat päivittelemässä missä viipyy.

Vierailija

hyvä, että lapsia tehdään omasta halusta, eikä ympäristön painostuksesta.

Siihen haluaisin vaan kommentoida, että mieli voi tosiaan joskus muuttua. Itse en aiemmin koskaan tykännyt lapsista, en osannut heidän kanssaan olla jne.

Sitten tapasin mieheni ja hänen poikansa ja pikkuhiljaa äitipuolen hommaa hoidelleena tuli tunne, että haluaisin omiakin lapsia.

nyt niitä on kaksi yhteistä poikaa; 5v ja 6v ja vauvakuume nostaa taas päätään. Mikään ei ole niin ihanaa kuin oma lapsi. Sitä ei voita raha, seksi eikä edes se oma mies. On välillä ihan pirun hankalaakin, mutta siltikin sydän sulaa, kun naperot lopulta ovat nukkumassa, tai touhutaan jotain kivaa yhdessä.

Olen myös viime aikoina miettinyt alan vaihtoa lastensuojelun pariin. Niin, minä olen se entinen poikatyttö, joka on myös käynyt intin. Äiti minusta tuli pikkuhiljaa, ei kertarysäyksellä.

Vierailija

Mutta minusta oma lapsi on jotenkin tärkeä kasvun paikka ja ehkäpä siksi oleellinen juttu kasvamiselle ihmisenä. En minäkään lapsista tykännyt kun vahingossa raskaaksi tulin enkä ole millään tavalla perinteinen äiti vieläkään. Itseni ja äitini jouduin kohtaamaan lasta kasvattaessa, ihan jatkuvasti. Jouduin murtamaan itseni menneisyyden läpi ja tekemään oman tapani olla äiti lapselleni. Tie on ollut kivinen mutta jos nyt joku poistaisi lapseni elämästäni, tekisin vaan itsemurhan. Hänestä on tullut mieheni olella tärkeä ihminen minulle ja lisäksi olen oppinut hänen kauttaan niin valtavasti että mikään määrä kirjoja maailmassa ei kata niitä oivalluksia. :)

Vierailija

vielä, että lapset ovat toki ihania myös hereillä, mutta tarkoitin vaan sitä, kun päivän aikana voi olla hankalaa, kiukuttelua ym ja voisin olla valmis myymään koko konkkaronkan kirpparilla, niin illalla kun käy katsomassa pikkumiehiä omissa sängyissään; sen ihanampaa tunnetta ei voi olla. Myös miehen poika 14v, on tärkeä ja rakas, vaikka välilä ollaan otettu kovastikin yhteen..

Itse myös mietin tulevaisuutta: toivottavasti saan viettää monia vuosia ja yhteisiä hetkiä aikuistuneiden lasten ja heidän kumppaneidensa kanssa.

Vierailija

Ymmärrän että sinua varmaan ahistaa ajatus äitiydestä etkä haluaisi sen takia yhtään lasta. Elämä lasten kanssa ei ole helppoa,mutta ainakin minusta lapsen saaminen on niin tärkeä osa elämää. minun miehenikään ei ole ollut aikaisemmin yhtään lapsirakas mutta hän muuttui kun lapsi syntyi. Voit itse tietenkin päättää elämästäsi ja lapsiahan ei tarvitse tehdä jos ei halua,mutta voit silti vahingossa tulla raskaaksi. Jos näin kävisi niin tekisitkö abortin? Sterilisaatio on varmasti houkutteleva mutta sekään ei ole täysin varma tapa ja sitä ei kannata tehdä koska sinulla ei ole vielä yhtään lasta. Voit hyvin todennäköisesti muuttaa mielesi vielä. Ymmärrän että elmä ilman lapsia on helppoa ja toisten lapsia on hyvin helppo katsella nenän vartta pitkin. Silti raskaus,synnytys,vauva-aika,lapset....nämä kuuluvat naisen elämään. En osaa sinulle täysin selittää miten ison palan hylkäät elämästäsi.Suosittelisin sinulle vain yhden lapsen. Se ei rajoittaisi elämää liikaa ja saisit silti mahdollisuuden kokea rakkauden omaan lapseesi.Jos todella et ikinä hanki lapsia niin älä sitten hanki,mutta älä ihmettele kun ihmiset kyselevät että etkö pysty saamaan lapsia.Tai sitten heräät lapsen kaipuuseen vasta liian myöhään jolloin et enään niitä pysty saamaan. Tunnen monta äitiä jotka ovat vasta 42 vuotiaana rauhoittuneet ja halunneet lapsen.Mutta tee niin kuin haluat.

Vierailija

millään lailla äidilliseksi, en ole koskaan innostunut lapsista enkä näe vauvoja mitenkään erityisen suloisina, joskaan en inhoakaan lapsia. Lisäksi oma äitini oli sen verran kammottava ja etäinen sekä kylmä että lapsuus jätti aikamoiset traumat minuun. Vaikka olen suurimmasta osasta jo yli päässyt niin tiedän ettei minusta tulisi kovin mukavaa äitiä, toistaisin ainakin osan niistä virheistä mitä äitini teki. Olen miettinyt tätä nyt hyvin pitkään ja vakavasti, joten olen varma ettei mieli muutu. Sterilisaatiota harkitsenkin nyt kun tuli vaadittava ikä täyteen. Minulla on kaksi sisarusta.

Vanhuus ilman lapsia voi sekin olla miellyttävää, ja eihän sitä tiedä vaikka kuolisi nuorena auto-onnettomuudessa tms. Onhan sitä myös mahdollista toimia vaikka varamummina joidenkin lapsille jos sitten siltä tuntuu. Muita sukulaisia kuitenkin on ettei tarvitse aivan yksinäisenä olla



T:ap





Lainaus:

Niin miksi et halua lapsia? Ja oletko varma ettei mielesi vielä muutu? Entäs mitä olet ajatellut vanhuudesta ilman lapsia?



Tuli vaan mieleen, että onko sinulla sisaruksia vai oletko ainoa lapsi?

Vierailija

Ystäväni vannoi että hän ei hanki ikinä lapsia ja kas kummaa tällä hetkellä on viiden lapsen äiti ja voipi olla että lisääkin tulee ken tietää.

Vierailija

pitää olla ainakin jollain tapaa vahva jos lapsia kasvattaa. Mutta miksi kenenkään pitäisi sietää ei-ihanteellista elämää? Enkä nyt tarkoita että pitäisi saada jotain luksuselämää, mutta jos asia on sellainen mihin itse pystyy vaikuttamaan (toisin kuin vaikkapa lotossa voittamiseen) niin miksi siihen ei saisi vaikuttaa? Ja tehdä elämästään sellaisen kuin haluaa.



T:Ap





Lainaus:

...että vahvempitahtoinen ihminen sietää sitä ei-ihanteellista elämää muiden takia.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat