Vierailija

.

Kommentit (7)

Anoppini on ihan mukava ja reilu tyyppi, mutta jokin mättää. On niin kovin erilainen kuin minä... Ja rakastamme samaa miestä, ehkä siinä yksi syy.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

minulle. On tehnyt muille läheisilleen ja siinä hyvä yy inhota. Oikeasti inhoan siksi koska en halua jakaa perhettäni hänen kanssaan. Yököttävä nainen, hus, pois.

kasvoi aikuiseksi. En osaa sanoa miten, mutta hän selkeästi on enemmän minun mies kuin äitinsä poika. Huomaan, ettei anoppi enää ole rasittava, vaikka joskus ollaan tapeltu ihan tosissaan.

Ethän pidä kaikista työkavereistasikaan. On vaan ihmisiä joiden kanssa ei tule toimeen tai joiden olemus ärsyttää tai etoo. Se että tunne on anopin kohdalla rajoittaa tietysti vähän enemmän elämää kuin esim. niiden työkavereiden kohdalla.

Mies rakastaa koko elämänsä äitiään, eri lailla kuin vaimoaan, mutta kuitenkin rakastaa. Se voi olla vaikea hyväksyä.



Toinen vaihtoehto, minkä itsessäni huomaan, on se, että kaipaat anoppisi hyväksyntää. Olisi ihana kokea, että anoppi tosissaan minusta tykkää, ja on tyytyväinen, että poikansa on mennyt kanssani naimisiin, ja arvostaa joitain piirteitä minussa, mutta minä olen jörö ja hän on aika etäinen, tosin ystävällinen ja ihan mukava ihminen. Mutta emme koskaan puhu mitään tunteista ym, joten päässäni joskus rakentelen ajatuksia, miten hän tosielämässä halveksuu ja inhoaa minua..

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat