Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Lapseni "lukee" ajatuksiani

Vierailija

mut katso jim-tv:n netti tv:sta ohjelma selvännäkijälapsista. siinä oli juuri samanlaisia tapauksia.

Kommentit (6)

Vierailija

Olen tosin itse joskus nähnyt muutaman enneunen, joka on tapahtunut ihan kuten unessa, mutta olen aina järkeillyt itselleni jonkin uskottavan selityksen. Nyt ei kuitenkaan enää järkeilyt riitä ja maailmankuva taitaa muuttua. Lapseni on kuitenkin hyvin rakas, ja kaikki nämä "kummallisuudet" ovat osa häntä joten en osaa edes pelätä sellaista, vaikka ennen olisin varmasti juossut karkuun.

Vierailija

Näin on käynyt useamminkin, viimeksi tänään lapseni yllätti minut kesken ajatusteni kysymällä asiaa, jota sillä hetkellä ajattelin. Lisäksi näkee "ihmisiä" ympärillä, esim. sairaalan ensiavussa sanoi huoneessa olevan paljon ihmisiä (olimme huoneessa kaksin), osaa kertoa kuka on tulossa käymään ym. Lapseni on erittäin energinen ja iloinen lapsi, joka kerää positiivista huomiota vieraiden ihmisen keskellä. Ongelmana on, etten oikein tiedä, miten suhtautua asiaan, Neuvoja?

Vierailija

1: Mitä ajattelit, kun lapsesi luki ajatuksesi. Olisiko voinut olla että sanoit ääneen pitäisikö laittaa ruokaa, ja lapsesi toisti sen, kun tuli nälkä?



2: Sairaalan huoneessa olitte kaksin, mutta entäpä jos lapsi tarkoittikin, että täällä on paljon ihmisiä, siis koko paikassa koko odotusaula mukaanlukien.



3: Olet puhunut puhelimessa ja sopinut vierailuista, lapset eivät kuuntele, mutta kuulevat silti.



Eli ei, tuskin lapsesi ajatuksiasi lukee, onpahan vaan tarkkaavainen!!

Vierailija

Tosin noin tapahtumia enimmäkseen unissa. Kyky oli myös isälläni ja mummillani, kuulin tästä vasta myöhemmin. En viitsi kokemuksia kirjoittaa tänne sillä aina joku tulee pätemään kuinka olen keksinyt kaiken ja HÄN ei ainakaan usko mihinkään "tuollaiseen". Tiedän tunteen ap, kun asioita tapahtuu- ei siinä enää kysytä että uskotko vai etkö...



Jos haluat, voit lukea ns. Kristallilapsista mutta suhtaudu varauksella kaikkeen löytämääsi. Tuo ei itsessään selitä paljoakaan, mutta sen sanon että näitä lapsia on yhä enemmän ja enemmän.



Anna lapsen kertoa mitä "näkee", kokee jne. ja suhtaudu siihen normaalisti. :)

Vierailija

Esim. tänään televisiosta tuli kuvaa Turun tuomiokirkosta ja lapsi kysyi, että mikä paikka tuo on ja vastasin ja jäin ajattelemaan opiskeluaikojani ja kuinka mukavaa oli kuulla kirkon kellon äänet kun asuin ihan naapurissa. Lapsi kysyi hetken kuluttua hiljaisuuden jälkeen, että oletko äiti asunut tuolla...asumme nykyään ihan eri puolella Suomea eikä lapsen kanssa ole vielä ehditty keskustella äidin opiskeluvuosista (lapsi on 3v)



Samaa mietin myös sairaalassa, onhan siellä paljon ihmisiä, mutta lapsi pyöritteli päätään tutkimushuoneessa ja katseli siellä ympärilleen...entisessä asunnossamme hänellä oli myös näkymätön leikkikaveri, joka katosi saman tien kun muutimme.



Yritän olla skeptinen, mutta todellakin jokin ei oikein täsmää ja siitä syystä kyselen josko joku palstalla olisi kohdannut vastaavaa.

Uusimmat

Suosituimmat