Melli

Tässä tarinani:

Äitini Reetta (nim. Muutettu) erosi isästäni ollessani 4-vuotias. Asia suretti minua sillä näin isää todella harvakseltaan, syynä vanhempieni huoltajuuskiistat. Pian äitini löysi uuden jota aluksi luulin äitini ystäväksi, sillä tämä asui samassa talossa kanssamme. Tämä Hanna (nim. Muutettu) oli siis äitini uusi seurustelukumppani. Silloin noin 6 vuotiaana en tiennyt mitä asiasta ajatella, enkä miettinyt sen koommin, että jonkin olisi erilaista kun aijemmin.
Ala-asteen viimeisillä luokilla tilanne alkoi kuitenkin painamaan mieltä. Isä jota en ollut saanut tavata, ei ollut poistunut mielestäni missään vaiheessa. Sen jälkeen kun äitini erosi isästäni olin käynyt hänen luona viikonloppuisin sekä lähes päivittäin puhunut puhelimessa, sitten kun äitini kertoi rakastavansa Hannaa, en ollut tavannut isääni kuin pari kertaa ja puhelinsoitot harventuneet jouluun ja syntymäpäiviin. Joka soitto isän kanssa on hyvin surullista, sillä kuulen miespuoleisen henkilön itkevän, se jos joku tuntuu hyvin oudolta. Koulussa miesopettajat ovat iloisia ja konkreettisesti näkyviä, itse en edes tiedä miltä isäni näyttää.
Päästyäni ylä-asteikään aloin piakkoin purkamaan pahaa oloani Hannaan. Ensimmäisiä kertoja tunsin kaikkeen pahaan olevan syyllisenä juuri tämä nainen, joka on työntänyt isäni syrjään. Jatkuvat riidat kotona johtivat siihen, että aloin "luvatta" oleilemaan isäni ja tämän uuden perheen luona. Oloni helpottui. Sain isäni takaisin elämääni.

En vastusta homoavioliittoja, jokaisella on oikeus elää juuri haluamansa ihmisen kanssa, mutta tilanteesta lapselle koituva molemman vanhemman kaipuu huolettaa, johtuen omasta kokemuksestani. Voi olla että joku muu on kokenut saman, mutta hyväksyy tilanteen ja kaikki on ok, mutta olisi hyvä muistaa, että on myös minunlaisiakin lapsia, jotka kokevat tarvetta molemmille vanhemmille.

Tultuani täysi-ikäiseksi, kykeni ilmaisemaan äidilleni ihan oikeat tuntemukseni Hannan läsnäolosta sekä sen että vaikka kuinka tätä suvaitsevaisuutta tuputettaisiin, Hanna ei ole eikä tule olemaan isäni. Nykyään välini Hannan kanssa ovat ok, tilanne on rauhoittunut ja tulemme hyvin toimeen... En kutsu häntä isiksi, äidiksi, äitipuoleksi, varaäidiksi tai sijais isiksi vaan Hannaksi.

Kiitos kun luit. Toivottavasti tämä herätti edes hiukan mielipiteitä sekä näkemystä uudenlaiseen näkökantaan.

Sivut

Kommentit (269)

Vierailija

Sun ongelmasi tuossa tilanteessa ei ollut se, että äitisi uusi puoliso oli myös nainen. Ongelma oli se, että sut eristettiin isästäsi. Ongelma olisi ollut ihan sama, vaikka äidin uusi puoliso olisikin ollut mies. Syytät tilanteesta äidin uutta kumppania ja nyt laajennat sen sateenkaariperheisiin ylipäänsä. Vaikuttaa siltä, että tilanteesta olisi ensisijaisesti vastuussa kuitenkin äitisi. 

Monissa sateenkaariperheissä lapsella on alusta saakka ollut kaksi äitiä tai kaksi isää (näin esimerkiksi). Tällöin ne kaksi äitiä ovat lapsen näkökulmasta hänen molemmat vanhempansa ja jommasta kummasta erottaminen olisi lapselle yhtä tuskallista kuin se, että sinut erotettiin isästäsi.

Pakko muuten kysyä, että suhtautuiko isäsi tuomitsevasti äitisi uuteen suhteeseen? Syyttikö hän teidän eristämisestänne äidin uutta kumppania  - rivien välistä tai suoraan? Eristäminen oli ehdottomasti väärä ratkaisu, mutta se saattoi olla myös (virheellinen ja harhaanjohdettu) yritys välttää isäsi tuomiota. Et myöskään välttämättä tiedä kaikkia syitä vanhempiesi eroon ja äitisi pyrkimykseen pitää teidät isäsi kanssa erillään. Vai oliko ensisijainen syy eroon se, että äitisi ei pystynyt elämään kaapissa enää ja lähti suhteestaan sen takia?

Vierailija

Ai niin: toki on aina näitä vanhempia, jotka yrittävät tehdä uusista kumppaneistaan lapsille uusia vanhempia (tyyliin: "Tässä on Pentti, sun uusi isäsi.") Pahimmillaan nää uudet isät/äidit vaihtuvat tiuhaan, ja sen oman todellisen vanhemman kanssa ei saisi olla tekemisissä. #2

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hepuli

Millä tavalla kokemuksesi eroaa heteroparin huonosti hoidetusta erosta?

Ei minusta mitenkään. Äitisi uusi kumppani sattui nyt olemaan nainen ja koska huoltajuus- ja tapaamiskuvioita ei hoidettu oikein, vastustat siis kaikkien homo- ja lesboparien adoptio-oikeutta. Vinha logiikka. 
 

Melli

Vierailija kirjoitti:
Sun ongelmasi tuossa tilanteessa ei ollut se, että äitisi uusi puoliso oli myös nainen. Ongelma oli se, että sut eristettiin isästäsi. Ongelma olisi ollut ihan sama, vaikka äidin uusi puoliso olisikin ollut mies. Syytät tilanteesta äidin uutta kumppania ja nyt laajennat sen sateenkaariperheisiin ylipäänsä. Vaikuttaa siltä, että tilanteesta olisi ensisijaisesti vastuussa kuitenkin äitisi. 

Monissa sateenkaariperheissä lapsella on alusta saakka ollut kaksi äitiä tai kaksi isää (näin esimerkiksi). Tällöin ne kaksi äitiä ovat lapsen näkökulmasta hänen molemmat vanhempansa ja jommasta kummasta erottaminen olisi lapselle yhtä tuskallista kuin se, että sinut erotettiin isästäsi.

Pakko muuten kysyä, että suhtautuiko isäsi tuomitsevasti äitisi uuteen suhteeseen? Syyttikö hän teidän eristämisestänne äidin uutta kumppania  - rivien välistä tai suoraan? Eristäminen oli ehdottomasti väärä ratkaisu, mutta se saattoi olla myös (virheellinen ja harhaanjohdettu) yritys välttää isäsi tuomiota. Et myöskään välttämättä tiedä kaikkia syitä vanhempiesi eroon ja äitisi pyrkimykseen pitää teidät isäsi kanssa erillään. Vai oliko ensisijainen syy eroon se, että äitisi ei pystynyt elämään kaapissa enää ja lähti suhteestaan sen takia?

Vanhempien ero johtui aikanaan pieleen menneistä raha asioista. 90-luvulla kun tilanne sen suhteen oli huono. Isäni kantaa en tarkalleen tiedä äidin seksuaalisesta suuntautumisesta. Luultavasti se on isälle ihan sama.

Kyllä, lapsena en osannut äidilleni kertoa, etten pitänyt tätä Hannaa mitenkään erityisemmin perheenjäsenenä vaan jonain muuna. Pointti on se että koin hyvin paljon juurettomuutta kun isä puuttui. Hetero perheissä tytön ensimmäinen turvallinen miespuoleinen aikuinen on tämän isä. Olen itse sitä mieltä, että se on tyttölapselle hyvin merkittävässä osassa tämän seksuaalista kasvatusta. Isän rooli on yhtä tärkeä kuin äidinkin. Jotkut puhuvat juntisti miehen mallista, mutta itse käyttäisin termiä "miespuoleinen turvallinen aikuinen", kuka siis haluaa teinityttönsä ensimmäisen miespuoleisen turvallisen aikuisen olevan joku hormoonihörhö teinipoika? Ymmärtääkö kukaan mitä ajan takaa? Kyse on seksuaalisesta kasvusta. Itse kys. Perheessä eläneellä tiedän mistä puhun.
Ap

Joonas

Mun kaveril on kaks äitii eikä sekään tykkää siitä. Haluis et sil olis isä joka tekis sen kans kaikkii poikien juttui esim. Futis tai jotaa semmost. Sen mutsei ei kiinnosta ees jääkiekko tvstä.

Vierailija

... Siis eikö muka kukaan pysty rivien välistä lukemaan mitä AP tarkottaa tekstillään???
Nyt ei keskustella vanhempien oikeudesta lapseen vaan lapsen näkökannasta koko poliittiseen kiistelyn aiheeseen???

Ap luultavasti tarkoittaa että lapsena olisi TARVINNUT isäänsä tukemaan tätä tämän kasvussa aikuiseksi naiseksi.

Vertauksen vuoksi;

Perheessä X isä ryyppää ja käyttäytyy väkivaltaisesti muita kohtaan, mitä perheessä kasvanut teinityttö olettaa aikuisena miesten suhteessa olevan? TAI
Perheessä Y isä on perheen toinen vastuullinen aikuinen ja kohtelee perheen äitiä tasavertaisena ja osoittaa tyttärelleen olevansa läsnä ja tukena. Mitä tässä perheessä kasvanut teinityttö olettaa aikuisena miesten suhteessa olevan?

Myös tytölle on tärkeää tällä on ympärillään turvallinen mieshenkilö joka ei esimerkiksi vaadi tältä minkäänlaista seksuaalisia toimintoja...

Apllä on ehkä turhan radikaali mielipide adoptio-oikeudesta mutta eipä täälä kukaan mitään muuta tekstistä lue kun että tämä ei kannata kyseistä oikeutta homopareille vaikkei heidän avioitumis mahdollisuutta halua kieltääkkään. Kyse on ihmiset hei nyt ed. Mainitussa perheessä kasvaneen mielipide, EI mitää "normaali hetero" -puheita!

Vierailija

Kai sinua, ap, haittasi se, että vanhemmat erosivat, ja olisit halunnut olla enemmän yhteydessä isäänsä. Miten se Hanna tähän liittyi?

Kerro, miten tilanne olisi ollut erilainen, jos äitisi olisikin rakastunut uuteen mieheen?
Olisiko tämä uusi mies korvannut isäsi?

Kuulostaa ihan tavalliselta eron jälkeiseltä uudelta heterosuhteelta lapsen näkökulmasta.

Vierailija

AP,

ymmärrän erittäin hyvin mitä tarkoitat. Lapsen etu onse, että hänellä on vanhempina kummankin sukupuolen edustaja. Äiti toimii tyttärelleen naisen mallina ja isän kanssa hän voi turvallisesti harjoitella kanssakäymistä vastakkaisen sukupuolen kanssa. Jos perheessä on äiti ja äitipuoli, sieltä puuttuu isän malli. Nainen ei voi leikkiä isän mallia aivan kuten kahden miehen liitosta puuttuu lapsen näkövinkkelistä äitihahmo. Jos nainen yrittää olla isä, hän on falski. Jos mies yrittää olla äiti, hänon falski.

Minua on koko ajan kiusannut tässä homoavioliittokeskustelussa se, että LGBT porukat näkevät kysymyksen vain ja ainoastaan aikuisen ihmisen toiveista käsin. Lapsi ja lapsen tarpeet sivuutetaan kokonaan. Se on hyvin itsekäs tapa tarkastella tilannetta. Kiitos, kun tuot esiin lapsen näkökulmaa, jonka omasta mielestäni pitäisi olla ratkaisevan tärkeä. 

Melli

Vierailija kirjoitti:
AP,

ymmärrän erittäin hyvin mitä tarkoitat. Lapsen etu onse, että hänellä on vanhempina kummankin sukupuolen edustaja. Äiti toimii tyttärelleen naisen mallina ja isän kanssa hän voi turvallisesti harjoitella kanssakäymistä vastakkaisen sukupuolen kanssa. Jos perheessä on äiti ja äitipuoli, sieltä puuttuu isän malli. Nainen ei voi leikkiä isän mallia aivan kuten kahden miehen liitosta puuttuu lapsen näkövinkkelistä äitihahmo. Jos nainen yrittää olla isä, hän on falski. Jos mies yrittää olla äiti, hänon falski.

Minua on koko ajan kiusannut tässä homoavioliittokeskustelussa se, että LGBT porukat näkevät kysymyksen vain ja ainoastaan aikuisen ihmisen toiveista käsin. Lapsi ja lapsen tarpeet sivuutetaan kokonaan. Se on hyvin itsekäs tapa tarkastella tilannetta. Kiitos, kun tuot esiin lapsen näkökulmaa, jonka omasta mielestäni pitäisi olla ratkaisevan tärkeä. 

Niin juuri tarkoitankin, että kokoajan möyhötään sateenkaariparin oikeudesta lapseen jne mutta niinkuin näkyy, lapsen kokemuksella ei ole väliä. Kaskun ei oltu tultu väittämään että mielipiteeni on väärä.

En vastusta homoavioliittoja mutta jokin ratkaisu ongelmalle oli hyvä olla. Joku ns. Tukihenkilö tai jotain. Tämä voisi koskea myös yh perheitä. Aina kun toinen vanhempi puuttuu, lapsi kokee sen ahdistavaksi. On tietysti hyvä jos lapsella on edes joku vanhempi joka välittää sen hyvinvoinnista, mutta eikö jotakin tukihenkilö toimintaa voisi järjestää?
JA LUKEKAA NYT IHMISET, EN VASTUSTA HOMOAVIOLIITTOJA

Vierailija

Ap, ei porukka tota sun tarinaa tajuu, nyt on muotia vouhkota homoavioliitoista, sukupuolineutraaliudesta tms virityksistä, ettei kellään ole lukutaitoa edes lukea tekstiä sillä ajatuksella mitä yrität täälä sanoa.

Mutta todistettuna faktanahan on että isän rooli tytön elämässä on nimenomaan seksuaalisuuden kannalta tärkeä... tyttäret valitsevat tulevaisuudessaan kumppanikseen isäänsä muistuttavan ihmisen, tai sellainen on tutkijoiden mukaan pääpainona. Sama pojilla, he valitsevat äitiään muistuttavan useinmiten.

Mutta tätä ei nyt kys. Vouhkoomisen takia suostuta edes käsittämään. Ei sillä että olisi minullakaan mitään homoja vastaan.

Melli

Hepuli kirjoitti:
Millä tavalla kokemuksesi eroaa heteroparin huonosti hoidetusta erosta?

Ei minusta mitenkään. Äitisi uusi kumppani sattui nyt olemaan nainen ja koska huoltajuus- ja tapaamiskuvioita ei hoidettu oikein, vastustat siis kaikkien homo- ja lesboparien adoptio-oikeutta. Vinha logiikka. 
 

Juuri tuo kommentti kertoo kaiken tarvittavan... sinäkin puhut vain homoparien oikeudesta, et lapsen oikeudesta. Itselläni on kokemus kys . Perheessä elämisestä joten tiedän mikä niissä se ongelma on. Miksi lapsen näkökantaa ei voida huomioida??

Ap

Assuan

Kun puhutaan homojen ja muiden sateenkaariväen oikeuksista, puhutaan samalla juuri heidän lastensa oikeuksista. Maamme laki ei esim. pysty estämään sitä että naisen kanssa asuva ja häntä rakastava nainen hankkii lapsen, tai että hänellä on jo sinkkuna lapsi ennen tuota suhdetta. Halusi joku tätä tai ei, näin asia on. (Luojan kiitos emme elä enää aikoja jolloin ns. aviottomia lapsia otettiin kerkeästi yhteiskunnan huostaan.)

Jos olisit itse tuo lapsi, etkö toivoisi että yhteiskunta hyväksyisi perheesi tasaveroisena muiden kanssa? 

Ihan toinen asia sitten on, jos vaikka kaipaisit miespuolista vanhempaa, isosiskoa, mummia tai sinulla menisi sukset ristiin äidin tai hänen kumppaninsa kanssa. Tällaiset tilanteet kuuluvat psykologeille tai sitten on vain niin että kaikkea ei voi saada. Lainsäädännöllä emme saa paratiisia kun on kyse ihmissuhteista.

Vierailija

Hienoa ap, että uskalsit kertoa tunteistasi ja lapsen näkökulmasta. Tällä hetkellä ihmiset ovat kuin sokaistuneet näkemään muuta kuin "heidän oikeutensa". Ehkä he eivät kestä nähdä sitä tosiasiaa, että lapsi kaipaa saada esimerkin molemmista sukupuolista - se on kuin istutettu ihmiseen. Itsekin tiedän kokemuksesta, että vaikka suhteeni vastakkaista sukupuolta olevaan vanhempaani oli joskus tosi kipeä, ei ole koskaan ollut hetkeä, jolloin en olisi toivonut, että välimme olisivat kunnossa ja hän sanoisi edes joskus, että rakastaa minua. Silloinkin, kun teininä vihasin häntä. Ja kuinka kipeästi vain toivoin, että joku (vastakkaista sukupuolta oleva) rakastaisi minua... No, sori jos tää lähti sivuraiteille.
Pointti oli, että kiitos kun jaoit kokemuksesi. Hienoo, että olet saanut isäsi takaisin elämääsi. Minäkin olen nyt aikuisena saanut välejä kuntoon tämän vanhempani kanssa, jonka kanssa joskus välejä ei oikein ollut. Ja hienoo, että jos kerran äitisi elää naisen kanssa, et silti ole äitiisikään rikkonut välejä siitä huolimatta. Hän ON äitisi. Ja isäsi ON isäsi. <3 Elivätpä he kenen kanssa elävätkään, he ovat vanhempasi. Jotenkin ylipäänsä toivoisin, että lasten ja vanhempien välit korjautuisivat pikkuhiljaa mahdollisimman monessa perheessä... annettaisiin anteeksi molemmin puolin.

Vierailija

Hyvä AP

Hienoa että toit ajatuksiasi esille näinkin vaikeana aikana jolloin ei missään tapauksessa saa kriittisesti suhtautua sateenkaariväen oikeuksiin.

Itse olen 25vuotias pääkaupunkiseudulta kotoisin oleva opiskelijatyttö.
Kasvoin perheessä jossa minulla oli kaksi äitiä. Biologinen äitini tullessaan raskaaksi jäi yksin sillä isäni ei tahtonut olla osa elämäämme. Hänellä oli toinen perhe muualla. Häntä en ole siis koskaan tavannut. Äitini on kertonut että hänellä on ollut biseksuaaleja taipumuksia jo teinistä asti. Raskauden viimeisellä kolmannella hän tapasi Teijan. He olivat teineinä seurustelleet salaa kunnes äitini muutti muualle opintojen perässä. He muuttivat yhteiseen asuntoon tosin naapurustolle kerrottiin Teijan olevan kämppäkaveri. Teijasta varhaislapsuudessani puhuttiin kämppäkaverina mutta tultaessamme 2000-luvulle he päättivät tulla kaapistaan ulos jolloin äitini "vaati" minua kutsumaan teijaa äidikseni. Muistan naapurin Maija-mummon voivotelleen aina minulle kun näki minut. Luultavasti juuri isän puuttumisen takia. Aina kun tein ehkä vähän jotain hölmöä niin naapurin Katja toru tyylillä "on se kumma kun äitisi kutee mielummin sen teijan kanssa kun pitää sulle kuria..." Vuosi taisi olla 2005 kun menin yläasteelle jolloin itse ongelmat alkoivat. Poikien mielestä olin koulun kaunein tyttö ja tietysti moni halusi hengailla kanssani ellei enempi. Muistan ahdistuneeni kovasti saamastani huomiosta. Seurustelin lyhyitä pätkiä koulun suosituimpien poikien kanssa joista yksi suhde johti seksiin. Tämän jälkeen tapahtu jotakin outoa minussa. Aikaisemmin arastelin suhteessa kaikkea. Tein kaiken juuri niinkuin pojat halusivat. Narsistin unelma. Mitä seksiin tuli tein asioita niinkuin pojat pornosta oli oppinut eli itse en nauttinut koskaan. Ajattelin tämän kaiken olevan normaalia käytöstä pojilta ja annoin saman menon jatkua aikuisiänkin suhteisiin. Yksi poikaystäväni jopa löi minua ja hyväksyin tämän.

Miksi?

No ensinäkin käsitykseni miespuolisista ovat karmeat. Lapsena katsoi usein viikonloppuisin kun humalaiset miehet tappelivat kadulla huoneeni ikkunan alla. Teininä pojat halusivat minulta luultavasti ainoastaan seksiä, lienee luultavasti kys. iässä normaalia. Miespuolisia opettajia oli vasta ensimmäistä kertaa yläasteen fysiikan tunneilla jonne pelkäsin ylipäätään mennä sillä pelkäsin tämän esim raiskaavan minut tai jotain muuta kauheaa.

Nykyään seurustelen hieman vanhemman miehen kanssa ja olen useasti käynyt terapiassa kokemusteni vuoksi. Asiat ovat paranemaan päin mutta olen APn kanssa samoilla linjoilla. Tukihenkilö toiminta olisi hyvä ratkaisu mutta vaatii hiomista.

Kiitos

Vierailija

Kiitos AP ja muutama muu kokemuksistaan kertonut... Tämä avasi silmiäni aivan eritavalla. En koskaan ole ajatellutkaan että lapsi voisikin voida huonosti vaikka hänen ympärillä onkin kaksi huolehtivaa vanhempaa... ymmärsin ettei ap ole "kielto" kannallaan periaatteen vaan oikeasti kokemuksensa vuoksi. Harvalla meistä on kokemuksia sateenkaariperheestä, puhumme vain heidän puolesta.

Nykyään on olemassa MLL ylläpitämä isoveli-/isosiskotoiminta joka on vähän niinkuin tukihenkilö lapselle jonka perhe on esim vähä varainen tai jotain. Kyseinen tukihenkilö siis viettää aikaa lapsen kanssa viikottain. Apn idea siis tuki-isästä /-äidistä sateenkaariperheelle tai yhperheelle on hyvin kultainen ajatus!

Nyt tiedän mitä äänestän!

Vierailija

Isän ei tarvitse olla ainoa miehen malli lapsen elämässä. Olen lukenut jostain aasialaisesta kulttuurista jossa lapsen lähin miespuolinen kasvattaja oli aina lapsen eno (en tiedä miten sitten jos ei ollut enoa... Ehkä jokin muu äidin miespuolinen perheenjäsen) ja että isän rooli lapsen kasvatuksessa on varsin pieni. Lapsen isä sitten oli eno jollekin toiselle lapselle.

Mitä tässä yritän sanoa, että perhemalleja on monenlaisia ja sateenkaariperhe ei tarkoita sitä, että lapsella ei olisi toista sukupuolta olevaa läheistä ihmistä. Eihän tästä ole edes kovin pitkä aika kun ihmiset elivät usean sukupolven suurperheissä.

Osanotot AP:lle, paskamaisesti tehty ettet päässyt tapaamaan sun iskää kuten oikeus olisi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kiitos AP ja muutama muu kokemuksistaan kertonut... Tämä avasi silmiäni aivan eritavalla. En koskaan ole ajatellutkaan että lapsi voisikin voida huonosti vaikka hänen ympärillä onkin kaksi huolehtivaa vanhempaa... ymmärsin ettei ap ole "kielto" kannallaan periaatteen vaan oikeasti kokemuksensa vuoksi. Harvalla meistä on kokemuksia sateenkaariperheestä, puhumme vain heidän puolesta.

Nykyään on olemassa MLL ylläpitämä isoveli-/isosiskotoiminta joka on vähän niinkuin tukihenkilö lapselle jonka perhe on esim vähä varainen tai jotain. Kyseinen tukihenkilö siis viettää aikaa lapsen kanssa viikottain. Apn idea siis tuki-isästä /-äidistä sateenkaariperheelle tai yhperheelle on hyvin kultainen ajatus!

Nyt tiedän mitä äänestän!

Itse äänestin lakialoitetta vastaan, enkä nyt ainenkaan kadu sitä. Hyvin holtittomasti kehitetty laki.

Melli

Vierailija kirjoitti:
Isän ei tarvitse olla ainoa miehen malli lapsen elämässä. Olen lukenut jostain aasialaisesta kulttuurista jossa lapsen lähin miespuolinen kasvattaja oli aina lapsen eno (en tiedä miten sitten jos ei ollut enoa... Ehkä jokin muu äidin miespuolinen perheenjäsen) ja että isän rooli lapsen kasvatuksessa on varsin pieni. Lapsen isä sitten oli eno jollekin toiselle lapselle.

Mitä tässä yritän sanoa, että perhemalleja on monenlaisia ja sateenkaariperhe ei tarkoita sitä, että lapsella ei olisi toista sukupuolta olevaa läheistä ihmistä. Eihän tästä ole edes kovin pitkä aika kun ihmiset elivät usean sukupolven suurperheissä.

Osanotot AP:lle, paskamaisesti tehty ettet päässyt tapaamaan sun iskää kuten oikeus olisi.

Kiitos.
Mutta juuri tämä tukihenkilö ideani voisi korjata havaitsemani ongelman. Nykyään sukulaiset pidä niin yhtä.

Ap

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat