Sivut

Kommentit (269)

Vierailija

Ei viddu! Lapset pois tuollaisilta pareilta on sitten toisen vanhemman kanssa vaikka yksin ennemmin kuin saman sukupuolen edustajien perheessä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Tarinani Osa 4 kirjoitti:
Olen itse biseksuaali ja olen seurustellut sekä kusipäisten miesten että naisten kanssa. Valitettavasti riippumatta vanhemman uuden kumppanin sukupuolesta, hän voi olla joko täysin kelvoton tai kelvollinen uusi perheenjäsen. Hänestä voi tulla läheinen tai etäinen. En olisi missään nimessä suostunut äitini silloisen miesystävän adoptiolapseksi! Mieluummin olisin tappanut itseni. 

Nyt pääsemme niihin lapsen oikeuksiin, josta piti puhua:

Sinulla ja minulla oli oikeus kieltäytyä äidin uuden kumppanin ryhtymisestä meille adoptiovanhemmaksi. Meillä ei silti ole oikeutta päättää, kenen kanssa äiti asuu tai seurustelee. Elämä on sillä tavalla epäreilua. *sarkasmi* Elämässä ihan kaikki ei ole hallinnassamme, ja lisäksi: Elämästä harvoin selviää täysin ilman traumoja. 

Koska olet kusipää itsekin. Ja " biseksuaaleja " ei ole olemassa. Harhaisia homoja. Tai onhan niitä androgyynejä joiilla on kummatkin värkit,joilla kumminkaan itse saa jälkeläistä aikaan kun eivät hedelmöidä itsekseen.

Niko

Kai ymmärrät sen että tilannettasi ei voi yleistää sateenkaariperheisiin yleensä?

Muutenkin tarina kuulostaa juurikin siltä. Tarinalta. Sadulta.

Veikkaan että tässä on kyseessä Aito avioliitto ry:n akviiti, joka on keksinyt tarinan omasta päästä yhdistelemällä juttuja eri lähteistä. Kuulostat hyvinkin paljon Susanna Koivulalta, eli oletko se sinä?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ap, kai vastustat myös yksinhuoltajia? Tai naisia, jotka hankkivat lapsia yksin hedelmöityshoidoilla?

Niinhän ap on tuola sanonut... Miksi vastustatte kaikki apn tukihenkilö-ideaa, itseppähän on kokenut saman niin eiköhän hän tiedä mistä puhuu, mutta on vissii vihervasemmiston vaikea sitäkään hyväksyä kun keksitään taas tikusta asiaa ettei apn kokemus ole minkään arvoinen...

Vierailija

Niko kirjoitti:
Kai ymmärrät sen että tilannettasi ei voi yleistää sateenkaariperheisiin yleensä?

Muutenkin tarina kuulostaa juurikin siltä. Tarinalta. Sadulta.

Veikkaan että tässä on kyseessä Aito avioliitto ry:n akviiti, joka on keksinyt tarinan omasta päästä yhdistelemällä juttuja eri lähteistä. Kuulostat hyvinkin paljon Susanna Koivulalta, eli oletko se sinä?


http://aitoavioliitto.fi/artikkelit/nimeni-on-millie-fontana-olen-23-vuo...
Hänkin on varmaan susanna koivula, sinäkin olet susanna koivula, kaikki ovat susanna koivuloita. Varsinkin jos olet asioista erimieltä tai jaat kokemuksen joka ei viherhomovasemmistoa miellytä, ap varmaa kannattaa persuja vai mitä? - miksi ap kertoma kokemus tyrmätään keksityksi, eikä tätä ongelmaa haluta nähdä. Miksi apn tukihenkilö ehdotus ei sinullekkaan susanna koivula -aktivisti kelpaa?

side

Ihanaa , kun kerroit. Toivottavasti viestisi lukee joku samassa tilanteessa oleva. . Uskon teitä olevan monta. Lapselle kuuluu perusoikeutena oikea isä ja äiti. Rakkaus on tunne, jota jokainen haluaa . Harmi, että sateenkaariperhe tuo raskasta elämää lapselle.

Niko

Vierailija kirjoitti:

Hänkin on varmaan susanna koivula, sinäkin olet susanna koivula, kaikki ovat susanna koivuloita. Varsinkin jos olet asioista erimieltä tai jaat kokemuksen joka ei viherhomovasemmistoa miellytä, ap varmaa kannattaa persuja vai mitä? - miksi ap kertoma kokemus tyrmätään keksityksi, eikä tätä ongelmaa haluta nähdä. Miksi apn tukihenkilö ehdotus ei sinullekkaan susanna koivula -aktivisti kelpaa?

Heh, ei teillä Aito avioliittolaisilla ole koskaan muuta sanottavaa kuin vihervasemmisto sitä ja vihervasemmisto tätä. Lisäksi jokaisella teistä on jonkinasteista Seta-fobiaa ja -paranoiaa ilmassa. Lisäksi asioista valehdellaan ja juttuja keksitään päästä. Tämähän se Aito avioliittolaisten mentaliteetti on. 

Onneksi Aito avioliitto-aloite kaatuu eduskunnassa muutaman kuukauden päästä, ja samalla päästään tuosta velehtelijoitten klubista eroon.

Vierailija

Niko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:

Hänkin on varmaan susanna koivula, sinäkin olet susanna koivula, kaikki ovat susanna koivuloita. Varsinkin jos olet asioista erimieltä tai jaat kokemuksen joka ei viherhomovasemmistoa miellytä, ap varmaa kannattaa persuja vai mitä? - miksi ap kertoma kokemus tyrmätään keksityksi, eikä tätä ongelmaa haluta nähdä. Miksi apn tukihenkilö ehdotus ei sinullekkaan susanna koivula -aktivisti kelpaa?

Heh, ei teillä Aito avioliittolaisilla ole koskaan muuta sanottavaa kuin vihervasemmisto sitä ja vihervasemmisto tätä. Lisäksi jokaisella teistä on jonkinasteista Seta-fobiaa ja -paranoiaa ilmassa. Lisäksi asioista valehdellaan ja juttuja keksitään päästä. Tämähän se Aito avioliittolaisten mentaliteetti on. 

Onneksi Aito avioliitto-aloite kaatuu eduskunnassa muutaman kuukauden päästä, ja samalla päästään tuosta velehtelijoitten klubista eroon.


Öö tää on jo tosi vajaata. Ei tässä keskustelussa ole kyse mistään avioliittojutuista vaan adoptiosta. AitoAvioliitto-porukan kanssa ei ole mitään tekemistä tämän kanssa, ap nimenomaan on painottanut puhuvansa lapsen oikeuksista ja tuntemuksista niinkuin muutama muukin. Avioliittoa ei tällä keskustelulla vastusteta eli lopettakaa se aitoavioliitto hankkeen hokeminen...
Enempi aptä teilataan täällä valehtelijaksi ja että kuinka mikään ei liity tähän tredikkääseen homovanhempiin vaikka ap on kertonut asian vaivaavan. Vaikea sinunkin hyväksyä tosi asioita ja kokemuksia? Ongelma on silloin kun niitä ei haluta nähdä. Tukihenkilö on ap ehdottama ratkaisu, eli mikä sinun mieltä vielä painaa? -etkö kerennyt vielä haukkumaan apta rasistiksi, fasistiksi, natsiksi, trolliksi, provoksi, valehtelijaksi, persuksi, homofoobiseksi tai aitoavioliitto agentiksi kuten susanna koivula? Jos koet sille tarvetta, en ihmettele miksi meillä on kohta isoja ongelmia, nimenomaan lapsilla.

Vierailija

Joo mutta tilanteesi ON täysin eri asia kun jos vamhempasi olisi alusta alkaen ollut nämä naiset. Toi on siis naurettavaa jakaa tollasta sontaa!!!!!!

Vierailija

Nämä on eettisesti hankalia asioita, mutta lapsen etu pitäisi kyllä tulla ensimmäisenä, eikä lasta haluavan oma napa.

Omassa suvussa on kokemusta isän ja äidin ikävästä. Mm. adoptioon annettu lapsi, joka 40 veenä etsi myöhemmin äitinsä. Eli kokemusta on siitä, että lapsi haluaa tietää mistä oikein tulee ja kuka on, ja tietynlainen hylätyksi joutumisen tunnekin on olemassa. Ja miten yllättävän tärkeää sitten on sen yhteydenpito biosukuun. Kuten se, että pyyhkäisee hiuksiaan samalla tavalla kuin äiti. Tai se hämmästys, kun tajuaa, että oma tytärhän istuu saman kaupunginosan kaupan kassalla, missä puolet biosuvusta asioi ja asuukin. Että oma bioäiti on asioinut lapsenlapsensa kanssa tietämättä lähisukulaisuudesta.

Itse mietin 26 veenä, että jos ei kohta ala miestä löytymään, teenkö lapsen yksin vaikka hoidoilla vai iskenkö jonkun huolimattoman nahkabanaanin baarista kuin hakisin siemenpussin puutarhakaupasta? Sitten aloin miettiä omaa isäsuhdettani, joka oli kyllä melko etäinen, koska isäni oli lapsena ollessani juoppo, eli välit ei oikein koskaan tulleet kunnolla kuntoon isän alkoholismin takia, mutta isä ja se side ja mahdollisuus  parantaa välejä oli kuitenkin olemassa.

Totesin, että en voi tehdä ehdoin tahdoin lapselle sitä, että en voisi vastata siihen "kuka mun isä on"- kysymykseen, tai että pitää olla mahdollisuus että isälle ja lapselle syntyy jonkinlainen tunneside. Olisin todella itsekäs.

Kyllä moni tälläkin palstalla on kirjoittanut lasten isän tai äidin ikävästä, ja omastaan.

En kannata sellaisia lapsettomuushoitoja yksinäisille enkä homo- ja lesbopareille, joissa toinen biovanhempi jää tuntemattomaksi. Sen sijaan keskinäinen sisäinen adoptio olisi minusta ihan ok, jos toinen biovanhempi  on kuollut ja lapsi on samaa mieltä. Muumimukimenetelmäkin on ok, ja inseminaatio, jos se siementen lahjoittaja haluaa olla mukana lapsen elämässä.

Mutta sitä en hyväksy, että lapselta väen väkisin viedään se mahdollisuus tietää/ja tavata se toinenkin biovanhempi. Mun mielestäni maatkaa aikuiset keskenänne kenen kanssa tahdotte, mutta miettikää lisääntymishaaveissanne enemmän lapsen tarpeita muultakin kannalta kuin ruokinta, asunto ja vaipanvaihto.

ja sitten sataa alapeukkua "mut kun mä haluun! tai joku  alkaa saivarrella että "kyllä ukki, setä tai eno riittää"

Ei muuten riitä! Ja poikkeus tässä tilanteessa vahvistaa säännön....

nim. faijani jäi 6 veenä orvoksi

haistakaa home kaikki

okei mä en ikinä kommentoi tälläsiin mut nyt on pakko. Ite oon ihan heteropariskunnan muksu, 18v.

ymmärrän jotenkin mitä porukka hakee takaa tällä "täytyy olla isä ja äiti"- jutulla, mut silti en vaan jotenkin ymmärrä. herraisä, mitä jos toinen vanhempi kuolee??? mitä jos toinen vanhempi on täys persläpi ja se jättää ne??? mitä jos toinen vanhempi joutuu onnettomuuteen ja menee ihan vihannestilaan sen jälkeen???? täytyykö sen elossa/jäljellä olevan vanhemman äkkiä juosta naimaan joku uus vastakkaisen sukupuolen edustaja ettei, herran JUMALA, se muksu joudu elämään ilman toista vanhempaa?

sitä mieltä oon että molemmat olis hyvä olla elämässä, jonkunlainen äiti- ja isähahmo. sen ei tarvitse olla sen oikea isä/äiti. Se, onko kaks äitiä/kaks isää, on ihan helvetin sama.

mun ja iskän välit on ollu todella viileät viimiset 4 vuotta syistä ja toisista. Oon sen nähny n. 5-6 kertaa tänä aikana ja jutellaanki vaan ku on aivan pakko. joo, voin myöntää et kyllä mulla vähän on ikävä sitä että mulla ois isä maisemissa kunnolla (sen jätkän kusipäisyyden ja valehtelmisen määrän takia en kyllä tuu sitä lähelle enää päästämään) mutta mulla on ympärilläni muita ihania aikuisia mieshenkilöitä jotka antaa mulle sitä rakkautta ja huomioo jota isältäni en saa. Tätini mies ja pappani nyt ensimmäisenä tulee mieleen. Ja ne riittää mulle täysin hyvin. ja mäkin olen 8v asti kasvanut isä kotona ja siitä seuraavat 6 vuotta eteenpäin käytiin sen luona joka toinen viikonloppu!

joku joka on pienestä pitäen kasvanut kahden äidin tai kahden isän kanssa ei kärsi. Ehkä saattaa lievästi vituttaa että "nyyh mulla ei oo faijaa joka pelais futista mun kaa" tai "nyyh mulla ei oo mutsia joka veis mut shoppailee". ja tässäkin esimerkissä on pieni virhe: jos homofoobikot jotka vastustaa homoadoptiota ajattelee et 'naiset vaan shoppailee, kokkaa ja juoruaa' tai 'miehet vaan korjaa paikkoja, piereskelee, kattelee/pelaa jalkapalloo ja käy raksalla töissä', ne vois ajatella uudestaan. naiset/äidit voi pelata jalkapalloo lastensa kanssa ja miehet/isät voi kokata ja shoppailla lastensa kanssa. tässäkin on kyse sit vaan ihmisen luonteesta joka ei liity seksuaalisuuteen.

saattaahan olla heteropariskunta joista molemmat vihaa jalkapalloo, mut niitten muksu rakastaa sitä, jolloin se muksu itkee et ku äiti ja isi ei vie pelaamaan futista nyyhnyyh.

NÄÄ ASIAT ON HENKILÖKOHTASIA.

jos joku itkee että isän puuttuminen sai menemään huonoihin suhteisiin ku ei ymmärtäny "mikä on oikein", vois istua alas ja miettiä hetken. Joo, se on kamalaa et oot joutunu kokemaan jotain tollasta ja sä et olis todellakaan ansainnut sitä, mutta myös pieni maalaisjärki kertoo sen että jos sua lyödään, se ei ole okei. maalaisjärki kertoo että suhde jossa sulla ei ole hyvä olo on väärin. Lisäks, onks sillä mitään vitun väliä minkä sukupuoliset vanhemmat sulla oli/on? Jos Minna ja äiti on onnellisesti yhdessä sun koko elämän, eksä niitä kattelemalla oo nähny millanen on hyvä suhde? Tai iskän ja Jarkon suhdetta katselemalla läpi elämäs?

Vierailija

Joonas kirjoitti:
Mun kaveril on kaks äitii eikä sekään tykkää siitä. Haluis et sil olis isä joka tekis sen kans kaikkii poikien juttui esim. Futis tai jotaa semmost. Sen mutsei ei kiinnosta ees jääkiekko tvstä.

Miten yh-äitini on voinut antaa poikansa harrastaa jalkapalloa? Ei vanhemman sukupuoli voi estää sitä, vaikkei ehkä tykkäiskään ko. asiasta, mutta kyllä vanhemman pitää lastaansa tukea ja kannustaa harrastuksissa.

Varmaan on vääryys, jos äidillä pysyy vasara kädessä ja isä tekee ruokaa. Varmaan teille vastustajille älykäs ja itsenäinen nainen on uhka.

Kannattaa muuten sulkea se televisiokin, sieltäkin voi tulla vääränlaisia naisen malleja ;) Itsekin lapsensa ihailin Lara Croftia, joka on vahva naispuolinen pelihahmo ja käyttää ihan pyssyjä aseina. Sainko siis väärän naisen mallin, vaikka olenkin hetero ja ihan naisen näköinen.

logiikka haussa

Ensinnäkin on todettava, että tämä voi olla, ei välttämättä ole, mutta voi olla, jonkun kristityn tms. aktivistin kirjoittamaa propagandaa. Heti alkuun pois alta tämä näkökulma, kun se kuitenkin monella muullakin käy mielessä.

Seuraavaksi on sanottava, että varsin mielenkiintoinen tulkinta, että huonot tuntemukset ja isän pois jääminen olisivat johtuneet äidin uuden elämänkumppanin naiseudesta. Miten ne siihen ovat yhdistettävissä, sitä ei avata millään tavalla. Mitä siitä isästä on haettu, jos joku toinen mies hänet olisi voinut korvata, mutta ei nainen?

Eli olisiko tilanne ollut parempi, jos isä olisi jäänyt syrjään toisen miehen takia? Entä olisiko isän syrjään jääminen ollut estettävissä sillä, että äidillä on uusi mies, eikä naista? Miten se olisi sen estänyt? Jotenkin niin suuria aukkoja tuossa ap:n logiikassa, että väistämättä tulee mieleen se aktivistiteoria.

Vierailija

Miten nainen voi luulla saavansa mieheltä positiivista huomiota avaamalla pillunsa tälle? :D Oma vika jos on niin naiivi. Sellaisia miehet ovat, oli isää tai ei.

jkghkkl

Ok oikeassa oot siinä että kaikkea ei tarvitse ymmärtää. On jo itselle ysi shokki tai pitäisi olla jos huomaa pitävänsä samaa sukupuolta olevasta saati lapsell.Ei se ole mikään läpihuuto juttu varmasti henkilölle itselleen tai lähiomaisille mihin vaa PITÄISI SOPEUTUA. Tarvitaan aikaa, keskusteluja , ehkä terapiaa. Aikaa molempien vanhempien kanssa lapsen tilaa ei saa toinen aikuinen viedä. Toisaalta aikuiset monesti yksinäisiä ja sokeutuvat jos saavat elämäänsä vihdoin jonkun. Tsemppiä sinulle! Toisaalta isäsi ei pitäisi itkeä sulle vaan terapiaan mennä, vaikuttaa mt- ongelmalle. Otan osaamolemmista vanhemmistasi

Melli

logiikka haussa kirjoitti:
Ensinnäkin on todettava, että tämä voi olla, ei välttämättä ole, mutta voi olla, jonkun kristityn tms. aktivistin kirjoittamaa propagandaa. Heti alkuun pois alta tämä näkökulma, kun se kuitenkin monella muullakin käy mielessä.

Seuraavaksi on sanottava, että varsin mielenkiintoinen tulkinta, että huonot tuntemukset ja isän pois jääminen olisivat johtuneet äidin uuden elämänkumppanin naiseudesta. Miten ne siihen ovat yhdistettävissä, sitä ei avata millään tavalla. Mitä siitä isästä on haettu, jos joku toinen mies hänet olisi voinut korvata, mutta ei nainen?

Eli olisiko tilanne ollut parempi, jos isä olisi jäänyt syrjään toisen miehen takia? Entä olisiko isän syrjään jääminen ollut estettävissä sillä, että äidillä on uusi mies, eikä naista? Miten se olisi sen estänyt? Jotenkin niin suuria aukkoja tuossa ap:n logiikassa, että väistämättä tulee mieleen se aktivistiteoria.


Okei, tämä on vika kerta kuin vastaan tähän samaan kysymykseen, loput jos ei tajua lukea tätäkään vastausta niin olkoon.
Lähinnä se jatkuva tunne siitä että kaikki ei ole kuten kavereiden perheissä tai kun kyllä lapsikin tajuaa jonkin olevan poikkeuksellista vaikkei sitä osaa selkeästi ehkä ilmaista - tai ehkä ei tajua ilmaista sitä mitenkään. Eroperheiden lapsilla ei ole koskaan helppoa sulattaa tilannetta, mutta ajan kanssa siihen yleensä totutaan, joskus ennemmin ja joskus myöhemmin - itsellä vaan ei näin oikein käynyt, tunsin jatkuvasti olevani erilaisesta lähtökohdasta kuin muut. Ahdisti kovin valloilla ollut tilanne, kunnes lopulta suostuin itsekkin myöntämään ettei elämäni ollut mitenkään parempaa, kuten jatkuvasti muille yritin todistaa. Ajatuksia kyllä riitti siitä, että mitähän isäni tekee juuri nyt ja miten ylpeä hän olisi jos kuulisi minun koulunumeroista...

Se että jos äitini olisikin valinnut uuden miehen itselleen, ei ehkä stressi ja pelko oman perheen erilaisuudesta olisi tullut niin voimakkaana. Näihin tuntemuksiin vielä bonuksena vanhempien eron käsittely. Oman isän ikävää se ei poista ikinä, mutta olisi elämäni ollut huomattavasti tasapainoisempaa. Näitä ongelmia ei paikata esim sillä että jeesustellaan homoparien olevan yhtä hyviä vanhempia tai että palkataan kouluihin jotain kivakoulu-työntekijöitä, jos lapsi itsekkin tuntee jonkun olevan perheessään hullusti, ei muiden mielipiteet kovin mitään merkitse, ainekaan ne tukevat.

Erikoinen logiikka itselläsi juuri on se, että olevinaan homopareissa lapsi on mukamas toivotumpi tai jotain muuta, mitenniin? - tai kuinka hyviä vanhempia he ovatkaan eikä heitä saa kritisoida tai jos kritisoit, olet väärässä ja "epälooginen". Jotkut tunteet ovat vaikeasti selitettävissä niin että kaikki tajuaisivat täysin. Ja kyllä minusta tuntuu pahalta kuulla jonkun lapsen olevan yh-perheestä samoista syistä, mutta törkeää on ollut joidenkin sotkea vanhemman kuolema tähän, suorastaan yli törkeää! - silloin ainenkin tarvitaan kodinulkopuolista apua, ehdottomasti. Kaikki me kuolemme valitettavasti joskus mutta jätetään nämä perhetragediat tämän ulkopuolelle.

Ap

Vierailija

Pitääkö tässä olla joku sukupuoliroolipoliisi kyttäämässä, että perheessä varmasti vain ja ainoastaan isällä pysyy vasara kädessä, äiti tekee ruokaa, pojat harrastaa jalkapalloa, leikkivät rosvoa ja poliisia ja ovat kiinnostuneita matemaattisista aloista ja tytöt harrastaa tanssia, leikkivät prinsessoja ja  kiinnostuvat hoitoalasta? Entä jos olenkin opiskellut vartijaksi ja haluaisin vielä suorittaa naisten vapaaehtoisen asepalvuksen? Olisiko se vääryys lasta kohtaan, jos siis olisin äiti. Ei se pelkkä perinteinen perhemalli auta, kun niiden perinteisten mallien, ainakin naisten, rinnalla on niitä vahvoja naishahmoja, siis peli- ja elokuvamaailmassa. Ajatella, jos siinä aito avioliittolaisten perheessä lapsi löytääkin sellaisen mallin, niin varmasti on kieroon kasvanut lapsi tulossa. Ei kannata unohtaa, että ihan oikeassa elämässäkin näkee miespuolisia kokkeja ja sairaanhoitajia sekä naispuolisia insinöörejä ja nyrkkeilijöitä. 

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat