Haluaisin opiskelemaan, mutta mies pitää sitä turhana ja mahdottomana asiana! =(

Vierailija

Olen vm -79, meillä kolme lasta (8v, 4v ja kohta 1v täyttävä)... mies tekee tällä hetkellä rakennushommia eli töitä on joskus paljon ja joskus taas ei ollenkaan, työttömyysaikoina saa kuitenkin liitosta ihan hyvin päivärahaa.

Asumme Pohjoi-Karjalassa, maalla korvessa josta suht pitkä matka mihin tahansa.

Olen ammatiltani kokki, käynyt joskus myös lukion ja sen jälkeen opiskellut ammatin itselleni. Tällä hetkellä olen hoitovapaalla osapäivätyöstä johon minun ei juurikaan kannata palata, vrt. hoitomaksut + bensakulut eli jäljelle ei juuri mitään jäisi! Täällä oman alan paikat ovat vain osapäiväpaikkoja tai lyhyitä vuokratyöpaikkoja.

Nyt tahtoisin lähteä opiskelemaan uuden ammatin, ammattikorkeaan meinasin sairaanhoitajalinjalle pyrkiä..

Mies on sitä mieltä, ettei kannata ollenkaan ja pitää mua ihan hölmönä kun sellaista haaveilen! =(

Sanoi suunnilleen näin, että "milläs me sitten eletään".... (no ei todellakana olla tähänkään asti mun tuloilla eletty!!) ja että kun kerran on ammatin hankkinut niin siihen on sitten tyydyttävä!!



Mulla seinät kaatuu lasten kanssa välillä pahastikin päälle täällä, kun mies tekee pitkiä päiviä ja vaikkei tekisikään.

Ja myös se rassaa päätä, että tulevaisuus on aivan auki... ei mitään tietoa sellaisesta "kunnon" työpaikasta täällä mitä voisi sitten hyvillä mielin tehdä vaikka lopun elämänsä.

Täällä on vielä valloillaan sellanen käsitys, että opiskelu on aivan turhaa! Että kunnon työ ahkerointi se on mikä kannattaa ja on järkevää!!

On perhana, kun ei sitä työtä oikeen ole niin mitäs sitten pitää tehdä... elää lopun ikänsä tässä työttömänä ja tulla lopullisesti hulluksi vai!?



Kertokaa mulle nyt miten voisin perustella miehelle (ns. lyödä sille luun kurkkuun), että mun kyllä kannattais sinne kouluun vielä mennä!!!!! Päätäkin olis opiskella vielä, mutta sekin tuntuu lahoavan tässä pikku hiljaa! =(

Help!

Kommentit (5)

Vierailija

ja puolisoiden tulee tukea toisiaan unelmia kohti menemisessä.



Selvitä opiskeluusi liittyvät käytännön järjestelyt ja tee asiasta suunnitelma (esim. lastenhoidon järjestäminen jatkossa ja miten opiskelusi vaikuttaisi miehesi elämään, plussat ja miinukset) sekä taloudellinen laskelma paperille.



Sovi aika, jolloin olette riittävän virkeitä puhumaan asiasta. Pyydä miestäsi kuuntelemaan ja kuuntele sitten hänen näkökantansa tai voit antaa suunnitelmasi hänen luettavakseen ja pyytää häntä pohtimaan asiaa rauhassa, ennen kuin keskustelette siitä.



Jos asia on sinulle luovuttamatton tärkeä, kysy mieheltäsi, eroaako hän mieluummin sinusta kuin kulkee rinnallasi opiskeluvuotesi. Älä itse uhkaa erolla, jos et sellaista suunnittele, mutta osoita, kuinka tärkeästä ja vakavasta asiasta on kyse.



Sinun kannattaa kuitenkin tutkailla itseäsi rehellisesti, ratkaiseeko vain ja ainostaan sairaanhoitajaksi opiskelu "pääsi pysymisen kasassa". Mitä tapahtuu, jos et pääsisi syystä tai toisesta opiskelemaan, mikä on kakkossuunnitelmasi?



Onko sinun tai miehesi mahdollista saada ennakkoperintöä ja lainaa isovanhemmilta taloudellisesti tiukkoihin vuosiin?

Vierailija

Ja jos se on fiksu mies, niin lopulta ymmärtää tukea sua opiskeluissa. Raha-asiat on varmaan teillä se suurin ongelma, mun on ulkopuolisena toisaalta paha ottaa osaa siltä kannalta, koska enhän mä tiedä teidän tuloja ja menoja. Mutta kyllä vähemmälläkin tulee vähän aikaa toimeen, pääasia että saa laskut maksettua ja ruokaa on pöydässä.

Vierailija

Eli kun on yhden ammatin hankkinut, niin kyllähän sen nyt pitäisi riittää. Viis siitä, ettei ole sitä työpaikkaa odottamassa hoitovapaan loputtua ja tällä maailman tilanteella ei ihan helppo homma ole töitä löytyä.



Mutta hän on alkanut pikku hiljaa lämmetä ajatukselle, että minä lähtisin opiskelemaan. Minäkin sairaanhoitajaksi/terveydenhoitajaksi suuntaamassa. Olen sen alan töitä tehnyt ja pidän työstä, joten olen sanonut miehelle, että se on minun haaveeni ja minulla on vielä työvuosia edessä aika rutkasti, joten olisi kiva saada tehdä sellaista työtä, josta pitää.



Raha-asiat tosiaan minuakin huolestuttavat, mutta ei tämä kotihoidontukikaan suuri ole ja ehkä se on sitten otettava opintolainaa.



Yritä puhua miehellesi. Kerro mitä hyötyä opiskelusta olisi ja miksi se olisi sinulle tärkeää. Toivottavasti hänkin lopulta tulee puolitiehen vastaan ja tukee sinua.

Vierailija

jos et tee täysipäiväisiä töitä. Eläkettä kertyy muutenkin vähän ja vielä vähemmän jos ei ole ansio töissä. Faktaa kuitenkin on että todennäköisesti miehesi kuolee ennen sinua (elinikäodotteet terveillä) ja sinun tulisi tulla toimeen omillasi.



Kannattaa selvittää myös aikuiskoulutus, iltakoulutus ja oppisopimus vaihtoehdot. Selvitä nämä itsellesi ja kerrot sitten vasta miehellesi kun olet kaikki rahapuoletkin laskenut. Miehet (ainakin monet) rauhoittuvat kun näkevät mustaa valkoisella siitä miten talouspuoli hoituu.

Vierailija

että kehityt hänen edelleen:) Meillä oli aikoinaan sama tilanne, mutta sitkeästi kävin koulun (2v) loppuun vaikka tiukkaa oli rahallisesti ja muutenkin. Tentteihin pystyin lukemaan vasta 21 jälkeen koska mieheni ei "pystynyt" vahtimaan lapsiamme joista nuorin oli tuolloin 1v. Heti kun menin lukemaan toiseen huoneeseen tämä nuorin tuli raapimaan ovea ja itkemään eikä isä kiusallaankaan tehnyt mitään.



Miehesi siis pelkää että näet vähitellen oman arvosi, saat hyvän työn ja näet että elämää on kodin ulkopuolella. Hänellä on huono itsetunto ja kokee olevansa turvassa niin kauan kuin sinä olet hellan ja nyrkin välissä.



No, minä kehityin edelleen ja jätin lopulta ukon ja aloitin uuden elämän 3 lapsen yksinhuoltajana. Olin mielummin yksin kuin liitossa jossa ei saa arvostusta eikä kunnioitusta. No, nyt jo onnellisesti uusperhekuvioissa yli 12v:) Ja nykyinen mieheni arvostaa kaikkea mitä teen, oli kyse bisnespäätöksistä töissä tai sämpylöiden leipomisesta:D Anna palaa!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat