Sairaalasynnytykseni luonnonmukaisuudesta.

Vierailija

Mielestäni minulla oli hyvä luonnonmukainen synnytys sairaalassa. Minua kuunneltiin. Halusivat kyllä laittaa oksitosiinitipan, kun ei tullut ponnistamisentarvetta, mutta heti kun olin saanut parin supistuksen verran oksitosiinia, niin pyysin, että kokeiltaisiin, että onko nyt omia supistuksia.

Ja olihan niitä ja tippa suljettiin PYYNNÖSTÄNI.



Ihana synnytys, jossa olin yli kaksi tuntia 10 cm auki ponnistusluvan kanssa, mutta koska vauvan sydänäänet pysyivät kokoa ajan hyvinä, niin odottelin tuon ajan, josko alkaisi ponnistuttamaan. Vaikein vaihe oli kun avauduin sitä kymmenennettä senttiä, mutta ponnistaminen parin tunnin lepovaiheen jälkeen oli kyllä aika helpoa. 5 min, ei repeämiä ja hyvinvoiva lapsi, jonka käden ympäriltä purettiin kieputtunutta napanuoraa.



Kyllä, synnytän seuraavankin lapseni sairaalassa, jossa voidaan kertoa, että kaikki hyvin voit edetä omaan tahtiisi. Täytyy osata sanoa, että esim "en nyt halua enempää oksitosiinia!"

Kommentit (2)

Vierailija

Kotona alkaisin tosi pian ajatella että nyt ei ole enää oikeutta urheilla vauvani hengen kustannuksella.



Tosin itse en näe mitään erityistä meriittiä esim. siinä että oksitosiinia ei käytettäisi, mutta kukin tavallaan. Niin kauan kun lapsen henkeä ei vaaranneta.

Vierailija

Halusin sen pois, koska sen aikaansaamat supistukset olivat mielestäni liikaa. Kohtu jäi kramppiin eli supistusten välille ei jäänyt taukoa. Omat supistukseni olivat lempeämmät ja olinhan jo 10 cm auki, joten kannatti yrittää niillä.



ap

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat