Anoppi liian(?) innoissaan esikoislapsenlapsestaan..Kokemuksia?

Vierailija

Kyseessä minun ensimmäinen lapseni! En tule anoppini kanssa enää toimeen, kaikki alkoi esikoiseni synnyttyä. Anoppi haluaisi koko ajan hipelöidä vauvaa (jopa tämän nukkuessa), jakaa ohjeita vauvanhoidosta (itse en ilmeisesti osaa tehdä mitään oikein), repi vauvan sylistäni jo 6 tuntia synnytyksen jälkeen, eikä antanut takaisin koko vierailutuntina. Omat vanhempani hädin tuskin näkivät vauvan kasvoja, kun niin tiukasti anoppi piti lastani sylissään. Onko normaalia?

Sivut

Kommentit (25)

Vierailija

tai kilpaile lapsen huomiosta keinolla millä hyvänsä.



Ja mitä ihmeen nauramista on tuollaisissa jutuissa?? Kenkää perseeseen, jos huumorintaju on tuota luokkaa.

Vierailija

en hyväksyisi tuollasta.

ja joo on se kauheeta jos mummo ei tajua että lapsella on toinenkin mummo. enkä mä tarvi isovanhemmilta neuvoja jos en niitä erikseen pyydä.

Vierailija

Oletko itse vinksahtanut, kun et suomea osaa.



Jos mummo haluaa olla _koko_ ajan lapsen kanssa, repii sylistä, ostelee lapselle kaikki sellaiset tavarat, joita normaalisti vanhemmat ostaa ja haukkuu lapsen äitiä ja kehuu itseään ja kilpailee koko ajan, ei se ole enää normaalia käytöstä.



18

Vierailija

ja reimatekkipuvut ja uudet vaunut.

Ja hoitoapukin sitten kun haluamme kahdeksi viikoksi taimaaseen lomalle viettään parisuhdeaikaa.

Muuten anoppi painukoot vittuun neuvoineen.

Vierailija

tuo ei ole oikein ja vaatii nyt anopin pysäyttämistä.



sano reippaalla äänellä " minä olen äiti". jos vielä vaatii, niin anna miehellesi tehtäväksi keskustella äitinsä vähemmän tunkeilevaksi.



varaudu siihen, että sinua neuvotaan ja tee slti juuri niin kuin on parasta vauvallesi, esim huolehdi, että saat rauhallista aikaa, jotta maito nousisi kunnolla.



on ok haluta sylitellä, mutta ei nälkäistä tai itkuista vauvaa tai noin kauan vastasyntynyttä!

Vierailija

Jos mummua ei kiinnostaisi pitää lasta sylissä niin valittaisit että anoppia ei kiinnosta.



Olisit onnellinen että lapsellasi on isovanhemmat, jotka ovat kiinnostuneita lapsesta.



Sylettää tämmöset kirjoitukset.

Vierailija

Meidänkin lapset on kultia ja rakkaita ja ihania sydänkäpyjä mummuille. Ihan ovat vielä "omia kultia". Entäs sitten? Onhan isovanhemmillakin oikeuksia, koska ovat isovanhempia ja lapselle rakastavat isovanhemmat ovat bonus. Ja munkin äiti on monet kerrat vauvana pitänyt esikoista sylissä ja miettinyt, "mahtaako toi sun äitis lainkaan hoitaa sua kunnolla... kyllä mummu hoitaisi". Nauraahan tuollaiselle huumorille pitää..:)



Lainaus:

Minun äitini oli tuollainen. Takertui ja suunnilleen repi sylistä. Jos lapsi sairasti, istui puolen metrin päässä tuijottamassa. Olisi halunnut käydä joka päivä tai meidät sinne joka päivä. Oli sairaan mustasukkainen lapsesta ja nimitti tätä omaksi kullakseen, haukkui minua lapselle jne. Osti lahjoja, joita vanhemmat ostelee yleensä, valikoi lapselle "kummin", vaikkemme me edes kuulu kirkkoon jne.



Eli ihan vinksahti käsitykset siitä, kenen lapsi oikeasti on.

Vierailija

Jakavat myös ohjeitaan, mutta usein silkasta auttamisen halusta. Monesti sitä vaan hormonihuuruissaan tulkitsee neuvot arvosteluksi ja soppa on valmis. Koita a.p. kestää, jos vaikka rauhoittuisi ensi huuman jälkeen. Sinä olet äiti, ei mummo, vaikka hän tärkeä onkin.

Vierailija

Aikalailla yksipuoliselta ja ylitulkitulta vaikutti. Tottakai isovanhemmat on ekasta lapsenlapsesta innoissaan ja omituisinta on, että te koette jotain ongelmaa oman äitiytenne kanssa. Mulle on vaan aina ollut plussaa, mitä useampi ihminen lastani haluaa hipelöidä ja rakastaa ehdoitta. Ei mun äitiys kärsi siinä pätkän vertaa, vaikka anoppi pitäisi vauvaa tunnin sylissä ja lässyttäisi samalla. Tuntuisi oudolta olla mustasukkainen omasta lapsestaan...

Vierailija

Minun äitini oli tuollainen. Takertui ja suunnilleen repi sylistä. Jos lapsi sairasti, istui puolen metrin päässä tuijottamassa. Olisi halunnut käydä joka päivä tai meidät sinne joka päivä. Oli sairaan mustasukkainen lapsesta ja nimitti tätä omaksi kullakseen, haukkui minua lapselle jne. Osti lahjoja, joita vanhemmat ostelee yleensä, valikoi lapselle "kummin", vaikkemme me edes kuulu kirkkoon jne.



Eli ihan vinksahti käsitykset siitä, kenen lapsi oikeasti on.

Vierailija

kun meidän eka lapsi syntyi. Hänen toinen lapsenlapsensa. Kaikki kyläilyt oli mummu sitä ja mummu tätä.. Mua ei edes tervehditty tai silmiin katsottu. Sylistä repiminenkin kuulostaa tutulta. Näin jälkeenpäin ajateltuna olin myös itse yliherkkä anopille ja kaikelle mitä hän suustaan päästi. Mutta ymmärrän kyllä täysin ap tunnelman. Itsestä ei tuntunut kivalta kun sai sen kuvan että äitinä olin liikaa kun olin vain paikalla. Mummu korosti kaikessa kuinka mummu kyllä hoitaa ja tekee. Ekan lapsen saaminen on muutenkin tunteiden mylläkkää en siihen olisi kaivannut "kilpailua" lapsesta. Nin minä sen koin,ehkä typerää mutta ei tunteilleen mitään voi. N yt lapsia on jo kolme enkä enää jaksa niin hirveästi välittää. Hössöttäkööt,tosin se on kyllä vähempää nykyään.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat