Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Oletko kateellinen, jos naapurin lapsi menestyy koulussa tai urheilussa?

Vierailija

Oma lapseni sai psykologilta erityismaininnan kirjallisesta lahjakkuudesta

-on ala-asteella ja yläastetasolla lahjoiltaan



- ei siitä oikein voi kenellekään ääneen sanoa,...kun asutaan Suomessa...

kateellisten paratiisissa...



Onko jollekin tuttua tavalla tai toisella?

Kommentit (13)

Vierailija

En vaan ole kateellista tyyppiä.

Ite kyllä kärsin ihan valtavasti toisten kateudesta enkä ymmärrä sitä.

Miten se mitä toisilla on, olisi iteltä pois? Eihän sekään mitä toisilla ei ole, ole mulle lisää.



Ei ymmärrä.

Vierailija

sellaisesta voi olla kateellinen? Mä en edes tunne ketään urheilijoita kun en seuraa koskaan mitään lajeja.



Yksi lapsistani on taas hyvinkin älykäs, mutta myös kiivasluonteinen, halveksii muita ja hirveä alisuoriutuja. Hänelle on kaikki muu helppoa paitsi arkielämän tajuaminen, eli ihmiset. On hyvin sosiaalinen ja käyttää ihmisiä hyväkseen, mutta myös hylkää heidät tarpeettomina ilman minkäänlaista tunnetta tai välittämistä siitä miltä muista tuntuu.

Vierailija

- silloin saa äitinäkin olla rauhassa

-----

asenteeni on kokemuksen tulosta-

olen itsekin ollut monella saralla erityislajakas- töissäkään ei kannata lahjojaan näyttää---valitettevasti- jos haluaa työrauhan

( olen oppinut tämän kantapään kautta)



t. ap

Vierailija

En ole kateellinen menestyjille, koitan ottaa oppia. Nyt ainoastaan vähän suren, koska mielestäni lapseni sai epäreiluakin arvostelua ensimmäisessä numeroarvostelussa. kun kokeiden ka. oli jopa 2 numeroa arvosanaa parempi.



Mua lohdutti, kun joku mainitsi tällä palstalla että keskiverto-oppilas pärjää hyvin elämässä, oppii nöyryyttä ym. no, sitä olen itsekin. terv. tavis:)

Vierailija

mutta lapseni ovat musta kaikessa ärsyttävyydessä ja epätäydellisyydessäänkin niin ihania ja täydellisiä että siinä on se yksi asia jota en keneltäkään muulta voisi kadehtia.



Kadehdin niiltä vaikka ihania lomamatkoja, hulppeita asuntoja tai jotain muuta, mutta en kyllä mitään lapsiin liittyvää.

Vierailija

En karehdi. Omani pärjäävät myös urheilussa sekä ovat erittäin lahjakkaita monella alalla. En ole huomannut minkäänlaista kateutta ympäristössä, sukulaisissa tai ystäväpiirissä. Ei ole meidän tapaista. Pidämme lahjakkuutta normaalina ilmiönä. Emme mainosta tai leuhki sillä, mutta emme myöskään salaa sitä. Se on meille normaalia elämää ja on ominaisuus muiden joukossa. Se on osa lapsiamme

Vierailija

Olen huolissasi lapsestasi. Hän tarvitsee apua. Tuollainen käytös ja suhtautuminen toisiin ei ole normaalia=( Erittäin vahingollista ja vaarallistakin. Varsinkin kun lapsi on älykäs













Lainaus:

sellaisesta voi olla kateellinen? Mä en edes tunne ketään urheilijoita kun en seuraa koskaan mitään lajeja.



Yksi lapsistani on taas hyvinkin älykäs, mutta myös kiivasluonteinen, halveksii muita ja hirveä alisuoriutuja. Hänelle on kaikki muu helppoa paitsi arkielämän tajuaminen, eli ihmiset. On hyvin sosiaalinen ja käyttää ihmisiä hyväkseen, mutta myös hylkää heidät tarpeettomina ilman minkäänlaista tunnetta tai välittämistä siitä miltä muista tuntuu.

Vierailija

vaikutelman että haluaisit nimenoman kuuluttaa lapsesi "paremmuutta" kaikille...valitettavasti:( Ja tällöin myös ihan ihmisluonnolle ominaiseesn tapaan saat myös "vastaukseksi" toiseten vähättelyä tms...



Jos taas puhuisit asiasta ihan "normaalisti" niin mitään ihmeellistä ei asiassa olisi!:)



On minullakin erittäin lahjakas lapsi, mutta koskaan hänen "erinomaisuuttaan" ei ole mitenkään korostettu, vaikka asiallisesti onkin kerrottu ja yhtään kateellista ihmistä ei ole vielä vastaan tullut:) Kaikkihan omia lapsiaa kehuvat ja kun sen tekee ihan "normaalipuitteissa" sen kummemmin korostamatta KUINKA erinomainen lapsi on MUIHIN verrattuna niin mitään ongelmia ei asiassa ole:)

Vierailija

ja laskee päässään 19*8 kertotaulua yms. (2-luokkalainen) (itse ja mieheni käytämme laskinta =))



En mainitse asiasta kenellekään sillä mielestäni se menee kilpavertailuksi. Ja vastaus on yleensä "mutta meidän lapsi on kaikessa NIIN hyvä jne.. eikä hänellä ole mitään heikkouksia"



Olen onnellinen hänen menestyksestään nyt ja ei hänen tarvitse olla paras kunhan yrittää parhaansa. En minäkään ole ollut 10:n oppilas niin ei tarvitse olla minunkaan lapseni. Elämässä pärjää parhaiten yleensä sellainen keskitason oppilas. Oppii samalla hieman nöyryyttä ja sinnikkyyttä

Vierailija

naapurin lasten koulumenestyksen pohtimiseen. Onhan noita lahjakkaita ja vähemmän lahjakkaita lapsia ja sen opettajana toki tiedostan.



Se mikä mua tässä nyt vähän tökkii on tuo sun asenne. Rivien välistä voisin lukea sun ottava kunnian lapsesi menestyksestä.

Uusimmat

Suosituimmat