Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

.

Sivut

Kommentit (22)

Lainaus:

Pyh, kunnallisia palveluja on olemassa ihan riittävästi.




Ei ei mitään = riittävästi?



TK-lääkärin mukaan vakava masennus, ja apu oli että lykkäsi paketin jotain lääkettä kouraan (selittämättä mitä se on, miten se vaikuttaa, seurataanko tätä jotenkin).

Kysyessäni terapiasta lääkäri sanoi ettei julkiselle puolelle ole realistista yrittää, resursseja ei ole, jos terapiaa haluan, on se hankittava itse.

Näin Tampereella.



Yksityiseen terapiaan meillä ei ole varaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

toki sen että sairaanhoitaja voi olla myös psykoterapeutti jos on koulutuksen käynyt. niin ne psykologit ja lääkäritkin sen terapiakoulutuksen käy oman tutkintonsa päälle :)



ja ajattele, psykoterapuettisi voi siis olla myös sairaanhoitaja... iik!



Lainaus:

Sori vaan psykiatriset sairaanhoitajat!Psykologilla ja psykoterapeutilla on paremmat mahdollisuudet koulutuksensa puitteissa pureutua potilaiden ongelmiin.

Minulle taas terapia ja nimenomaan psykiatrian erikoislääkärin koulutuksen saaneen terapeutin apu on tarpeen, sillä olen maanisdepressiivinen. Ei tämän tason ongelmia ratkota omassa mielessä ja sitten vaan "porskuteta eteenpäin". Kaikki eivät sairasta vain pientä vitutusta.



Ai niin, tänne eivät kai saisi hullut kirjoittaa.

erilaisten ongelmien yhteydessä. Ekalla kertaa kävin melkein pari vuotta, tokalla kertaa lyhyterapiajakson.



Aika joutavaa paskanjauhantaa oli molemmilla kertaa. Välillä oli ihan hyviä keskusteluja, mutta en koe, että kumpikaan psykologi olisi minua tosissaan ymmärtänyt tai tiennyt, miten keriä ongelmiani auki.

Mulla on takana pari ja useilla sairaalanaikaisilla sama kokemus! Lisäksi muita avohoidon ihmisiä, jotka ovat pettyneitä. Olen saanut apua kahdelta eri psykologilta aikoinaan. Sori vaan psykiatriset sairaanhoitajat!Psykologilla ja psykoterapeutilla on paremmat mahdollisuudet koulutuksensa puitteissa pureutua potilaiden ongelmiin.

On vain jonninjoutavia sairaanhoitajia lätisemässä paskaa. Sori vaan, mutta ammattitaito ei riitä vaikeiden mt-ongelmien hoitoon! Ja yksityinen on kallista.



Toivon, että Joensuun mielenterveyskeskus lakkautetaan!

paskanjauhaminen ja fläppitaululle kaavioiden piirtely.



Uskon siihen että ihmisen on itse löydettävä ongelmiinsa ratkaisumallit ja inhoan ajatusta että joku muka tietävä mulle rahalla sanelisi miten minun tulisi menneisyyteeni suhtautua.



Terapeutit on perseestä ja vallanhaluista narsistiporukkaa

onneksi ei ole ollut niin vaikeaa ettei ystäville puhuminen ole riittänyt. Onneksi olen järjellä saanut tunteet järjestykseen ja kemiat päässä ovat suht järjestyksessä

Minä tarvitsisin uuden lausunnon että olen psykoterapian tarpeessa. No, sitähän ei saa jossei siedä kunnallisen puolen pompottelua melkein vuoden ajan. Käyt siellä näyttämässä välillä naamaasi, täytät testejä ja juttelet nippanappa sairaanhoitajan koulutuksen saaneen ihmisen kanssa, joka samassa lauseessa vaatii sinua sitoutumaan hoitoon mutta muistuttaa että hän on vain väliaikaisesti kanssani tässä.



Päivystyksessä ei saa apua; sanotaan että juttele oman lääkärisi kanssa. Kun kerrot ettei sinulla ole sellaista/hän on lomalla tai koulutuksessa, annetaan Diapam ja käsketään että mene kotiin nukkumaan- vaikka olisit alunperin lähtenyt päivystykseen siksi että pelkäät nukkua omassa kodissasi ja kuvittelet asioita. "Ei me tunneta sua; mitä haluat että me tehdään jotta sun olo olisi parempi?" on nykyään vakiokysymys jolla saadaan muutenkin elämäänsä toivottomuuteen väsynyt ihminen lopullisesti paniikkiin.



Vuoden alusta tulee uudistus jolloin kaikki omahoitajat ym. menevät uusiksi tietyissä paikoissa ja juuri aloitettu prosessi alkaa taas alusta, kun luottamuksen rakentaminen pitää aloittaa taas kerran nollasta. Uusi ihminen, joka ei tiedä mitään asioistasi ja taas saat viedä hänelle kaikki lausunnot jne.



Minä en enää jaksanut. Jätin lääkkeet syömättä, ajat käyttämättä ja terapeutin etsimisen kesken. Nyt sinnittelen niin kauan kuin pystyn ja sitten hyppään erään rakennuksen katolta. Olen suunnitellut kaiken tarkasti, ei kaduta eikä itketä enää.

asioita, ei niihin mikään terapia auta tai edes tarvita, pitää vaan elää nekin ajat ja sitten taas porskuttaa eteenpäin kun helpottaa.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat