Vierailija

vetävät aina roskat nokkaan kun edes kysytään mikset huolehdi itsestäsi ja aina sama virsi "minusta pitää tykätä juuri tällaisena, mieheni pitää rakastaa minua vaikka olenkin 127 kg enkä 57 kg kuten naimisiin mennessä, sisäinen kauneus on tärkeintä, minä asetan sentään lapset ja kodin itseni edelle jne.....MIksi näin? Eikö voi myöntää ettei näe itsestään huolehtimista vaivan arvoisena?

Sivut

Kommentit (59)

Itse tarttuisin mieluummin kuntopuoleen. Jos on hyvässä kunnossa yleensä näyttääkin hyvältä ja virkeältä ilman hirveää sotamaalausta. Minullakin on iso perhe, mutta lenkkeily ym. kuntoiluajan (lenkkiin menee 45-60 minuuttia per päivä) otan jostain muusta vähemmän tärkeästä. En esimerkiksi katso lainkaan telkkarin saippuasarjoja. Viihdyn kehossani hyväkuntoisena ja jaksan olla parempi äiti lapsilleni. Lapsilla on isäkin, jonka kanssa vuorotellen voidaan lenkkeillä ja välillä otetaan lapset mukaan ja mennään yhdessä lenkille.

ja sitten ruikutetaan ja syytetään kolmansia osapuolia vaikka itse on lopetettu se välittäminen jo aikaa sitten.... Ja ennenkuin kukaan ehtii taas alkaa kirkua että mies saa painua jos se siitä on kiinni, onhan se itsestään huolehtiminen myös toisen huomioonottamista, etkö sinäkin halua että miehesi käy suihkussa, laittaa dödöä ja kampaa tukkansa ja on siisteissä vaatteissa hyvännäköisenä? Mitä jos hänkin tuumaa että enpä viitsi kotona vaivautua? Tuntisit itsesi varmaan todella arvostetuksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

"Kuka täällä arvostaa äitejä, joilla on aikaa lukea tai kohentaa kielitaitoaan, harjoitella jonkin nstrumentin soittoa tms. muuta toimintaa kuin oman kunnon ja ulkonäön kohennusta?"



Minä ainakin arvostan! Paljon enemmän kuin jotain ripsivärinvääntäjää!

Liikkuminen on tärkeää terveyden kannalta, samoin normaalipainossa pysyminen.

Ymmärrän niiden tärkeyden hyvin.



Mutta miksi pitäisi pukeutua trendikkäästi, meikata päivittäin, laittaa tukkaa jne?

Miesten mieliksi? Eikö ole tärkeintä, että jokainen viihtyy itse sellaisena kuin on?

Pidän tärkeämpänä työpäivän jälkeen olla lasteni kanssa kuin lähteä harrastamaan liikuntaa. Lapsia on eri-ikäisiä (tietysti), ja kaikilla omat tarpeensa. Pienemmät tarvivat lähinnä sitä syliä ja läsnäoloa, isommilla on kaikenlaisia juttuja läksyjen, harrastusten ym. asioiden kanssa jossa tarvivat äidin apua ja kuuntelijaa ja mitä milloinkin. Plus että haluan olla kärryillä heidän elämästään itsekin.



Sitten on kotityöt. Näin isossa perheessä ne on pakko tehdä, muuten kaaos on hirveä. Ja vaikka lapset ja mies tekevät osuutensa, yleensä menee niin että kun kaikki pakollinen on vihdoin tehty, kaadun umpiväsyneenä sänkyyn ja yöunille. Totta, pidän riittävää yöunta ja lapsia tärkeämpänä kuin sitä liikuntaa, mikä myös olisi tärkeää mutta valitettavasti tässä elämäntilanteessa aika mahdotonta toteuttaa muuten kuin satunnaisesti.

Lainaus:

-lapset

-rakkaus

-parisuhde

-luottamus

-ystävät

-terveys

-ulkoiset seikat



minulla näin! Terve voi olla vaikkei itseään rääkkääkkään salilla kerran viikossa tai meikkaa itseään joka päivä.




Samaa mieltä, tosin järjestys on vähän erilainen, kun terveys on ylempänä kuin mm. ystävät.



Mutta miksi pitäisi keskittyä vain pariin ylimpänä olevaan asiaan? Varsinkin kun ne muut tukevat toisiaan? Minun listallani joku yhteiskunnalliset asiat on aika alhaalla, mutta silti jaksan osallistua yhden järjestön toimintaan. Liikunta on huomattavasti ylempänä.



Ja salilta käyn hakemassa nätin kropan lisäksi energiaa ja kivuttoman niska-hartiaseudun ;)

yksinkertaisesti tykkäävät niin paljon syömisestä (ja usein myös juomisesta). He ovat myös ehkä armollisempia itselleen kuin entisiin mittoihin tosissaan pyrkivät.



Minä ajattelen niin, että äidin omasta ulkonäöstä ja etenkin peruskunnosta huolehtiminen on juuri lasten parhaaksi tärkeää. Ettei lasten ainakaan tartte hävetä lösöä (ja rumaa) äiskää!



Nyt 4 kk synnytyksestä, enkä enää "kestä" näitä muutamaa ylimääräistä kiloa, jotka kertyivät raskausaikana ja sen jälkeenkin mässäilystä. Nyt loppui jatkuva herkuttelu. Ensin on saatava kevyempi olo, sitten vasta jaksan panostaa laittautumiseenkin...

-lapset

-rakkaus

-parisuhde

-luottamus

-ystävät

-terveys

-ulkoiset seikat



minulla näin! Terve voi olla vaikkei itseään rääkkääkkään salilla kerran viikossa tai meikkaa itseään joka päivä.

Sanoin, että minulla ei ole asian kanssa ongelmia, mutta suomikin on täysin yksinhuoltajia sekä perheitä tunnen vaikka kuinka jossa mies on töissä. Ei kaikilla ole perus 8 tunnin työpäiviä esim yrittäjät, työmatkalaiset jne.



Seuraavaksi varmaan sanot, että näiden oma moka kun valitsi 10 vuotta sitten väärän miehen.



Jos ajattelen itse tulevaa työtäni mitä minun on pakko mennä tekemään, jotta voi elättää perheensä niin siihen liikunnan yhdistäminen on vaikeaa vai miltä kuulostaa lapset jotka ovat aina hoidossa tai äidin luota pois. Itse palaan kotiin 17 aikaa. Lapset nukkuvat jo 20. Minulla on siis vain 3 tuntia aikaa olla heidän kanssaan ja jos tuohon vielä tekisi lenkin tai salille menon kotoa niin näkisin lapsia vain 1-2 h/pv. Aika mitätön aika.



Toki voi mennä sitten klo 20-20.30 kun lapset menevät nukkumaan, mutta pitkää päivää tekevälle voi olla sekin haaste. Itse ainakin käyn suihkussa ja teen kotityöt loppuun jA 10 oltava jo nukkumassa koska herätys klo 05.



Teen aivan normaalia perusduunarin työtä, mutta sitä se elämä on kun kaikkien on valittava jokin työ tässä yhteiskunnassa. Minulla se käsittää 8.5 tuntia töitä, päiväkotiin viemiset ja hakemiset sekä pienet työmatkat. Siinä voi sitten miettiä millä välin sitä harrastaa, onko se puolisollekaan oikea tapa jos tulen klo 17 kotiin ja häivyn samantien. Hän hoitaa lapset nukkumaan ja palaan itse sänkyyn suoraan. Siinä voisi unohtaa parisuhteenkin.

värjäyttämässä kulmani ja ripseni kosmetologilla. Mitä sanoi mies, polvistuiko suutelemaan jalkojani ja palvomaan uutta hehkuani? Kommentti oli "Mitä sulle oikein on tehty, näytät oudolta?"

Olen kyllä ihmetellyt, kuinka jotkut naiset jaksavat laittaa aamuisin hiuksetkin taidokkaasti. Meikkaamiseen ei mene kuin viitisen minuuttia, se ei ole liikaa vaadittu... Sitä voi näyttää huoliteltulta ilman että siihen käyttää kolme varttia joka aamu! Kunhan on puhdas ja siistin näköinen.



Jos laittautumiseen menisikin paljon aikaa, näkisin että se on vain ajan organisointikysymys: illalla voi kukkua vähemmän, niin jaksaa sitten aamulla nousta pirteämpänä!

luen sen ajan Hesaria.



Jos en lähde ihmisten ilmoille (muualle kuin kauppaan ja leikkipuistoon), en meikkaa ja hiukset sutaisen puolessa minuutissa ponnarille.

Lainaus:

Pointtini oli vaan se, että miten tärkeänä pidämme mitäkin asiaa, miten paljon uhraamme aikaamme omaan itseemme, kuinka ison merkityksen antaa ulkoisille seikoille. Onko se mahdollisesti pois jostain muusta, lapsista tms.




No, se että jättää epäterveellisen ja lihottavan ruoan syömättä ei ole keneltäkään pois. Päinvastoin, aikaa jää muullekin kuin mässäilylle.

käyn illalla ennen nukkumaan menoa suihkussa. Aamulla herätessä harjaan hiukset, laitan ponnarin , pesen hampaat, laitan dödöä ja vaatteet tilanteesta riippuen. Jos olen kotona, omassa pihassa puen lempiverkkarit ja hupparin tai t-paidan. Jos lähden jonnekkin leikkipuisoon lasten kanssa, vaihdan housu esim. siistimpiin kangashousuihin. Meikkaan ainoastaan silloin kun olemme menossa juhliin.

Ja mitä sitten jos yllätysvieraita tulee, kun olen verkkareissa pihalla. Tietävät kaikki tuttavani, että olen puutarhahommissa jne, eli ei edes tarvitse olla tällingissä. Itsestään huolehtiminen on mielestäni sitä, että tuntee olonsa mukavaksi ja kotona kotoisaksi. Itse ainakin ahdistuisin, jos joutuisin jostain syystä meikkaamaan joka aamu itseni. Enkä missään nimessä halua ainakaan tytölle opettaa, että vain meikkaamalla ihminen on kevollinen. Päinvastoin.

Huvittavin on tämä tekosyy, että laitan lapset ja kodinhoidon itseni edelle. Joopa joo, ikäänkuin joku satakiloinen oikeasti arpoisi että tekisinkö suursiivouksen vai lähtisinkö lenkille, ehei. Silloin kun paksukaisilla on omaa aikaa he käyttävät sen mieluummin tv:n katseluun ja syömiseen. Ja sitäpaitsi, jos he oikeasti uurastaisivat koko ajan esim. siivoten ja pihaa hoitaen, polttaisi sekin kaloreita melko paljon.

Ikää 28v.



Herään joka työaamu 5.50, menen suihkuun, juon kahvit, laitan hiukset ja kevyen meikin, puen. Lapsille ei tarvi onneksi muita aamutoimia tehdä kuin pikaiset aamupesut ja vaatteet päälle. Kotoa lähdetään klo 7.15.



Kotona ollaan sitten klo 16 aikoihin. Lenkille lähden klo 20 aikoihin, kun lapset on menneet nukkumaan ja mies jää valvomaan heidän untaan.



Hyvin ehtii siis 2 lapsen työäiti hoitaa sekä omaa kuntoaan ja ulkonäköään että lapsiaan.



Niin ja ps. meillä syödään vain kotiruokaa ;)



Lainaus:

Oletteko yhden lapsen 20-vuotiaita äitejä? Oma äitinne tulee hoitamaan yhtä ainoaa pikkuistanne aamuisin, että saatte valaa massat naamaanne rauhassa? Vai oikeastiko joku 3 lapsen työäiti tällää aamuisin, herää puoli viideltä ehtiäkseen suihkuun, fööniin, meikille, lasten aamutoimiin..?

Liikun paljon, kuljen puhtaissa ja siisteissä vaatteissa, pidän hygienistani huolta. Meikkaa en milloinkaan, se ei ole vaan minun juttuni. Siksi huvittaakin miten meikkaamista pidetään lähes aina välttämättömänä mikäli haluaa olla kaunis. Luonnonkauniina oleminen on minun juttuni ja siitä huolimatta saan vähän väliä kuulla hyvästä ulkonäöstäni. En ylpeile millään mutta koen olevani tällaisena enemmän oma itseni ja persoonani.

Ymmärrätkö sinä, että jollakin toisella riittää aika ja energia kaikkeen tähän? Omaan ulkonäköön ja hyvään kuntoon, kotiin, perheeseen, puolisoon...



En koe olevani mikään superihminen, mutta minä ehdin olla läsnä lapsilleni kaikki illat ja viikonloput. Ehdin myös panostaa parisuhteeseen mieheni kanssa. Ehdin liikkua ja näin pitää kunnostani huolta, Ehdin myös joka päivä viettämään 15 minuuttia hiukset ja naaman kuntoon laittaen. Minusta on suoraan sanottuna naurettavaa väittää, ettei ehtisi tehdä kaikkea tätä. Ehtii jos haluaa. Joku ei halua, mutta silloin on turha väittää että vaikkapa liikkuminen jää siksi pois kun "haluaa keskittyä olemaan hyvä äiti". Liikunnankin voi ajoittaa niin, ettei se ole perheeltä pois. Jne.



Lainaus:

i]



itse olen äitiyden valinnut, ja haluan olla hyvä äiti. En halua loistaa sillä,että kaikki puhuvat kuinka hyvältä näytän, ja kuinka jaksan huolehtia itsesäni, harrastaa sitä ja tätä. Itse arvostan ihmisiä, jotka huolehtii perheestä, kodista, parisuhteesta Oma aika tulee pian, sitten kun lapset eivät ole enää näin pieniä.

Toki pidän huolen siitä, etten näytä epäsiistiltä, mutta se vie aikaa vain 5-10 minuuttia. Tämä on mulle onnea, en olisi onnellinen jos kasaisin paineita niskaan ulkonäöstä, ja miettisin aina aamuisin mille näytän toiste silmissä.

Meitä ihmisiä on niin erityylisiä, sekä eriajatusmaailmalla varustettuja, ettei samaan mielipiteeseen pääse ikinä. Kaikille ei ole onnea se, mikä toisille on.

Jos on tottunut mässyttämään sipsejä, suklaata tms iltaisin ja venymään sohvalla salkkareita katsellen tuntuu työläältä ja vastenmieliseltä ajatus kaivaa lenkkarit kaapista ja lähteä lyllertämään lenkkipolulle. Viineri tai lihapiirakka houkuttelee enemmän kuin puuro tai salaatti ja ruoka antaa mielihyvää.

Kun on tottunut terveelliseen syömiseen on helppo kerran mässäiltyään palata normaaliruokavalioon tai lenkkiä ei voi jättää väliin, kun se antaa energiaa ja mielihyvää. Kyse on pitkälti tottumuksista, viitsimisestä ja itsekurista.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat