Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kun jäähyllä ei pysytä kiinni pitämättä....

Vierailija

Tuntuu hassulta lukea muiden jäähyistä, mm. tuosta yhdestä ketjusta että heitti junalla perään. Minun 3v ei saa mikään maailmassa pysymään jäähyllä kiinni pitämättä kun on kunnon raivokohtaus päällä. Joskus tuntuu ihan hirveältä pidellä kiljuvaa ja riuhtovaa poikaa, mutta toisaalta raivarit on hieman vähentynyt siitä kun jäähyilyt aloitettiin,

Kommentit (14)

Vierailija

kun täytyy terveiden lasten kanssa tuollaisia keinoja käyttää. Kannattaisko se kasvatus aloittaa hieman aikaisemmin kuin uhmaisässä?

Vierailija

lapset alkaa kasvattaa jo ennen uhmaikää...



Ymmärrän sinua ap. Vahva tempperamentti on sekä rikkaus, että toisaalta saattaa hankaliin tilanteisiin...

Vierailija

Meilläkin on todellakin pienen pieni pikkukakkonen, josta näkee jo nyt että on autuaallisen paljon helpompi tapaus kuin isoveli. Kiljuu kuin syötävä jos ei ole asiat reilassa, mutta helposti tyynnytettävä ja vähään tyytyväinen kaveri. Ykkönen näytti luontonsa jo synnärillä ja tempperamenttihan on synnynnäinen ominaisuus. Lukekaa vaikka Keltinkankaanne.........

Vierailija

tapaa. Ei ymmärretä tai haluta ymmärtää, että lapsiakin on niin erilaisia. Jopa saman perheen sisällä. Samojen kasvatusarvojen, -rajojen ja rakkauden saamanakin.



Terveisin neljän äiti, jolla murkkuikäiset jo saavat ympäristöstäänkin hyvää palautetta käytöksistään, mutta joista toinen oli aivan mahdoton tempperamentiltaan pienempänä ja kahdesta nuoremmasta niin ikään toinen on mm. saanut oikein kunnon raivareita uhmaiässään ja toisen kans väännetty paljon vähemmän.



Kaikki neljä silti ihan yhtä rakkaita ja ihania omia persoonia ja samat rajat on myös kaikille pidetty, sekä kasvatettu pienestä pitäen.

Vierailija

Meillä on aina ollut tarkat säännöt ja poika on niitä AINA enemmän tai vähemmän uhmannut. Ihan turha yrittää tuota samaa kasvatus jankutusta. Yksinkertaisesti poika on sellainen jästipää joka olisi ennenvanhaan hakattu nöyräksi, mutta nykyään A) en halua alistunutta lasta B) on rikos joten jotain on keksittävä. Tarhassa tähänasti erittäin hyvätapainen, ei koskaan valituksia vaikka olen aina siellä puhunut millainen riiviö osaa kotona olla. Ei myöskään uhmaa paria läheistä joiden hoidossa on joskus vaan ainoastaan meitä, vanhempiaan.



Olen kyllä niin paljon nähnyt minäkin näitä pystyynkuolleita pentuja joiden vanhemmat vaan luulevat olevansa niin erinomaisia kasvattajia... Onneksi löytyy lähipiiristä myös näitä jukuripäitä, joten tiedän lapsen olevan aivan normaali. Itse olen aina ollut sen verran vissiin hissukka lapsena että on vain pari muistikuvaa konflikteista ja oman lapsen kanssa köydenveto on päivittäistä, joten sinänsä tuntu hassulle.

Vierailija

Jos raivoaa, eikä pysy paikallaan. Pidän sylissä ja pääsee vasta kun on rauhassa ja hiljaa pois. Ensin pitää pyytää anteeksi ja vasta sitten päästän.



Meillä ei jäähyt toimi. Jos raivokohtaus päällä ei rauhotu muuten ja jäähyn jälkeen kostaa sotkemalla ja käymällä pikkuveljen kimppuun.

Sylissä pitäminen on paljon parempi ratkaisu.



Toisella lapsella jäähy toimii ihan hyvin. Hän kun ei raivoa.

Vierailija

Olen niin monesti nähnyt esim. kaupassa kun 2 vuotias vinkuu karkkia. Ensin sanotaan ei ja sitten haetaan kuitenkin se pussi.

Tällaista poukkoilevaa käytöstä on helppo harrastaa kun lapsi on ihan pieni, mutta lapsi kokeilee sitten isompana rajojaan kun ei niitä pienempänä saa.



Yksinkertaista, mutta totta. Sitä niittää, mitä kylvää.

Vierailija

Sairasta olisi alistaa lapsi niin, ettei tämä enää uskaltaisi uhmata. Lapsen kuuluu uhmata ja lopulta murrosiässä/ aikuisen irrottautua vanhemmista kokonaan. Vanhemmuus on hiljalleen siitä lapsesta irrottautumista ja antamista tilaa sille tulevalle aikuiselle ihmiselle.



Lainaus:

Olen niin monesti nähnyt esim. kaupassa kun 2 vuotias vinkuu karkkia. Ensin sanotaan ei ja sitten haetaan kuitenkin se pussi.

Tällaista poukkoilevaa käytöstä on helppo harrastaa kun lapsi on ihan pieni, mutta lapsi kokeilee sitten isompana rajojaan kun ei niitä pienempänä saa.



Yksinkertaista, mutta totta. Sitä niittää, mitä kylvää.

Vierailija

enää pärjää niiden "mahtavien ja erinomaisen itsepäisten" lastenne kanssa ja lapset niiden "pystyynkuolleiden" lasten kanssa, alatte hakea ADHD diagnoosia.



Näitähän on nähty.

Vierailija

takaisin, se oli kyllä rankka iltapuhde mutta sen jälkeen alkoi pysyä. Kirkuvan ja lyövän lapsen holdingit on kyllä ollut tarpeeseen myös joskus. Aina ei tepsi samat jutut

Vierailija

Meidän jukuripään jos päästää sylistä raivokohtauksen jälkeen vasta kun on anteeksi pyytänyt niin taitaa olla äiskälläkin tarpeet housussa tai seuraava vuorokausi vaihtunut. Ihan tarpeeksi vaikeaa on saada sanomaan että: äiti, minä rauhotuin. Aina on sitten perään pyytänyt anteeksi, jos sitä ei tingata. Jos tingataan niin ei pyydä sitten ei millään.



Poika on itsepäisyydestään huolimatta hyvä keskittymään jos on mieleistä puuhaa, katsottavaa, kuunneltavaa. On erittäin empaattinen ja älyää tasan tarkkaan jos on pahuuden teillä. Vaikka sitten kiusaisi unileluaan, niin siitäkin tulee kertomaan ja sitten tekee kaikkensa että lelulla olisi jälleen hyvä mieli. On todella pahoillaan jos näkee että jollain lapsella on paha olla. Lainaa leluja jos itselle lainataan eikä toinen ole kohtuuton hamsteri. Erittäin sosiaalinen ja vilkas. Voi voi kun ei nyt vaan millään kuulosta ADHD:ltä, mutta on vaan ihan saatananmoinen jästipää sille päälle sattuessaan ja temperamenttia riittää.



Enkä todellakaan haluaisi pystyynkuollutta ilmeetöntä lasta vaan rakastan ihan tätä omaani ja tällä matamimimmin ruodolla ja sisulla pärjään sen kanssa hamaan tulevaisuuteen. Meillä rähistään ja rakastetaan kyllä ihan tasapuolisesti. Pointti oli se että joskus tämä vaan tuntuu tosi hassulle kun tällainen tapaus mahastani on tähän maailmaan putkahtanut..

ap

Uusimmat

Suosituimmat