Vierailija

Eli tämä on vaikea paikka. Meillä on yhteensä neljä koiraa. Yksi näistä on vaikea rotuinen koira, jonka kanssa on ollut ongelmia aina. (iältään nyt 3vuotias). Aina näistä ongelmista on selvitty kouluttamalla ja aktiviteettejä lisäämällä.. mutta keväällä perheeseemme syntyi vauva, eikä ongelmien ratkomiseen enää ole niin aikaa tai voimia kuin ennen.



Tällä hetkellä ongelmat ovat pääasiassa siinä, että koira ei tule toimeen muiden koiriemme kanssa. Se murisee jatkuvasti muille koirile, eikä suvaitse muita samaan huoneeseen kanssaan(paitsi välillä).



Sen lisäksi nämä meidän muut koirat ovat narttuja ja tämä vaikea koira on uros... voitte varmaan kuvitella millaista meillä on juoksuaikaan. Kastraatio/sterilisaatio ei ole mahdollista sillä kaikki 4 koiraamme ovat jalostuskoiria. Uros huutaa suoraa huutoa 3 viikkoa yhden nartun perään.. eli vuodessa 18 viikkoa. Ja tämän ajan nämä kolme narttua joutuvat olemaan omassa huoneessaan lähes tulkoon koko ajan.



Näiden syiden lisäksi on vielä muitakin pienempiä syitä... esim. se että uroksen kasvattaja (jalostus oikeuden omistaja) puuttuu jatkuvasti elämäämme..ja olemme velvollisia pitämään häneen yhteyttä koko koiran elin iän.Hän on niin ilkeä ihminen etten toista tiedä. Välimme ovat pahasti tulehtuneet.



jne.



Olemme koittaneet yrittää korjata tilannetta vaikka miten.. esim. kemiallisella kastraatiolla, clomikalmilla, D.A.P:lla, kouluttamalla ja aktiiviteettejä lisäämällä... mutta kun ei auta =(



Tilanne on alkanut käydä meille aika sietämättömäksi! Olemme miettineet tästä uroksesta luopumista jo monta kuukautta.. ja tulleet siihen tulokseen ettei tässä muutakaan voi =( Nyt olemme viemässä koiraa huomenna takaisin kasvattajalleen, mutta mutta... SURETTAA ja kovasti!



Tämä on niin raskas päätös.. välitän kovasti tästä koirasta! Mutta tiedän että enää ei voi jatkua näin.. Sanokaa te teenkö oikein???

Sivut

Kommentit (23)

Vähän puolustusta tuohon että ylipäänsä uros otettiin:

Kun koira meille otettiin asuttiin paikkakunnalla jossa sille olisi ollut hoitaja juoksuajoiksi... mutta nyt ei ole. Toisekseen yleensä urokset huutaa 3-7 päivää nartun perään, eikä vähintään 3 viikkoa. Ja kemiallinen kastraatiokin osoittautui toimimattomaksi, joka siis yleensä TOIMII. Että kyllä me tätä asiaa mietittiin, mutta haluttiin tämän rotuinen koira. Ja narttupentua ei voitu ottaa koska tämän rotuiset koirat eivät yleisesti ottaen pysty sietämään samaa sukupuolta olevia koiria.



Mutta tilanne on nyt tämä. Ja se on pakko kestää.. Kyllähän tästä jossain vaiheessa yli pääsee ja meillä on kuitenkin tässä vielä kolme koiraa lohduttamassa =)



Ja ihan oikeassa olette.. elämässä on PALJON suurempiakin huolia! Kiitosa kuitenkin että jaksatte neuvoa näissä pienimmissäkin huolissa.. =)



T: ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

ja luovuin ihanasta ja suloisesta koirastani, suurimpana syynä se että koira voi pahoin perheessämme.

Luopuminen teki kipeää, ajoittain kaipaan koiraa vieläkin, vaikka se sai uuden loistavan kodin, ja sen elämänlaatu parani huomattavasti. Myöskin oma elämäni helpottui, mutta pitkään silti mietin oliko ratkaisuni oikea ja monet itkut itkin..

Oli se oikein vaikka kipeää tekikin, joten voimia vaikeassa päätöksessä teillekin, tiedät ap varmaan että se on se oikea päätös. Harva koiranomistaja kuitenkaan luopuu rakkaasta perheenjäsenestä ellei se ole kaikkien kannalta se paras ratkaisu.

mutta eikö käyny yhtään mielessä hankaluudet, kun uroksen otit kolmen nartun laumaan? Haloo, järkeä päähän koiraihmiset! Ei tartte niin moni hyvä koira uutta kotia, kun alunperin mietitään jonkun kokeneemman kanssa koiran ottamisen perusperiaatteet ja mahdollisuudet!

Joo koira on sijoituksessa ja sellaisella sopimuksella että koiran jalostusoikeus säilyy sen koko eliniän kasvattajalla (tiedän että sopimusehto on kohtuuton). Eli käytännössä joutuisin olemaan vielä n.10 vuotta kasvattajaan yhteydessä ja kastraatiokin olisi pois suljettu vaihtoehto.



Arvasin että rotua kysytään=) Ajattelin eka etten sitä kerro koska kyseessä on hyvin harvinainen rotu. Mutta koska kasvattajakin on jo jauhanu paskaa ympäri suomea niin samahan tuo.. Kyseessä on Thai Ridgeback. (alkukantainen thaimaalainen vartio/metsästyskoira) Eikä ole oikeasti helppo koira! Vaikka minullakin kokemusta koirista on paljon ja ammatiltani olen eläintenhoitaja, niin voin sanoa tässä sitä on haastetta.. esim. kun perusluonteeseen kuuluu pelkoagressiivisuus, jota ei millään voi kytkeä pois...



Muut koiramme ovat seurakoiria, eikä niiden kanssa ole mitään ongelmia ollut... Vain tämä yksi koira on aiheuttanut niitä aina =(



Kyllä minustakin tuntuu että teen oikein (järjellä kun miettii), vaikka en ihan hyväksykkään koirista luopumista. Ihan kaikkien kannalta näin on paras! Niin uroksen itsensä, muiden koiriemme, vauvan ja meidän aikuistenkin. Mutta kun tämä on vaan niin vaikeaa!!!

Meillä myös neljä koiraa, tosi kaikki uroksia :) Jalostusnarttua haaveilen, mutta juuri noiden juoksujen kanssa tulisin hulluksi, joten päätyisin samaan ratkaisuun, kuin sinä.



Hyvää joulun odotusta teille!

Yksi uros monen nartun kanssa on urokselle tosi stressaavaa juoksuaikoina ja koirallekin parempi näin. Stressistähän tulee käytöshäiriöitä.

Me jouduimme luopumaan norjalaisesta metsäkissasta kolmannen lapsen synnyttyä, koska kissa minuun kiintyneenä alkoi heti vauvan kotiuduttua osoittamaan mieltään (->pissasi sohville ja minun vaatteilleni jos sellaisia jäi näkyville, leikattu kissa). Onnistuimme löytämään kissalle kodin jossa on kaksi aikuista ihmistä ja yksi teini-ikäinen eikä kissalla ole tässä kodissa ollut mitään ongelmia. Mutta se luopuminen oli silti aivan kamalaa. Jälkikäteen ajateltuna se oli hyvä päätös koska meidän kaikkien, myös kissan, elämä normalisoitui...

Meil on vain yks koira, mut kolme pientä lasta. Kun koira otettiin, oltiin vuokralla ok-talossa ja tilaa oli sekä ulkona että sisällä, mut nyt elämä heittänyt meidät kerrostaloasuntoon, ja vielä pieneen sellaiseen. Tänne ei kertakaikkiaan mahdu isoa koiraa. Ja arvatkaa kuka käy lenkillä ja siivoaa karvoja, vaikkei siinä näin pitänyt käydä...

Minulla on kaksi koiraa. Toinen on rauhallinen ja itse lempeys, toinen vilkas ja vaativa ja vielä pentu, 1,5 v. Nuorempi kärsii erotuskasta ja haukkuu niin, että nyt on tässäkin asunnossa saatu valituksia. Se ei tyydy toisen koiran läsnä oloon kuin satunnaisesti. En jaksa enää tätä nuorta ongelmia aiheuttavaa koiraa. Se tarvitsisi maaseudun rauhaa ja paljon ihmisiä ympärilleen. Kerrostalo ei riitä. Kasvattajalle olen soittanut, ei vastaa, olen laittanut viestejä, mutta vastauksia ei tule. Kirjoittaisin hänen nettisaitilleen, mutta se osio ei juuri toimi.

todella vastuutonta ottaa koira ja sitten vaan luopua siitä kun asiat monimutkaistuu. En todellakaan voi ymmärtää tuollaista käytöstä. Itse olet koiran päättänyt ottaa joten kanna myös vastuusi. Ehkä jotenkin ymärrettävää olisi jos eläin todella esimerkiksi purisi lapsia tai olisi todella raivokas tai sairas. Ei koira ole vain koira vaan sinun laumasi jäsen. Ethän sinä hylkää muitakaan laumasi jäseniä vain sen vuoksi että ne ovat hankalia. Oletko ajatellut sopimuksen riitauttamista jalostajan kanssa? Oikeustoimilain mukaan kohtuuton sopimusehto ei ole pätevä.

Lainaus:

todella vastuutonta ottaa koira ja sitten vaan luopua siitä kun asiat monimutkaistuu. En todellakaan voi ymmärtää tuollaista käytöstä. Itse olet koiran päättänyt ottaa joten kanna myös vastuusi.




En vaan pysty ymmärtämään näitä ehdottomien ihmisten tuomitsevia kommentteja. Vaikka kuinka miettisi ja yrittäisi valmistautua etukäteen, kukaan ei tiedä minkälaiseksi yhteiselo lopulta muodostuu. Jos koira alkaa olla synonyymi jatkuvalle ahdistukselle milloin mistäkin syystä, niin asialle vastuullinen ihminen yrittää löytää jonkun ratkaisun. Kyllä nämä kirjoittajat taatusti ovat miettineet perinpohjin vaihtoehtoja josta koiran pitäminen on siellä listan kärkipäässä. Joskus osana tätä mietintää ihminen haluaa punnita ajatuksiaan keskusteluilla netissä ja siitä tämänkaltaiset viestiketjut. Ei ole koirankaan etu, jos yhteiselosta tulee 10+ vuoden helvetti.

ei ole koiralle hyväksi elää sellasessa kodissa missä stressaantuu ja koira selvästikki ite kärsii ni parempi löytää uusi koti... pitää mieettii koiran elämänlaatua eikä muitten mielipiteitä kuten aiempi kommentoija jonka mielestä pitää kantaa vastuun siitä kun on koiran ottanut... se ois iha toista jos äkkipikasesti vaa antas vikan piikin terveelle koiralle ku ite ei enää jaksa ku yks mun miehen sukulaisista teki ja samana päivänä kävi hakeen kissan pennun ja puolentoista viikon päästä katteli jo uutta koiraa siis sillo keitti kyllä niin yli...



mutta antakaa koira poarempaan kotiin jossa varmaan olisi yksin tai sitte leikattu narttu sen elämänlaatu paranis...

Olen sitä mieltä että oikea päätös hankalaan tilanteeseen. Olen itse tilanteessa, jossa luovun vanhemmasta koirastani. Syitä en erittele sillä eipä niitä kukaan muu ymmärtäisi ja en voisi edes koko tarinaa kertoa toisen osapuolen vuoksi. Päätös on ollut yksi elämäni vaikeimmista ja tilanne askarruttaa edelleen: teenkö oikein? mutta päätökset mihin tahansa elämäntilanteeseen tehdään sen perusteella mikä on nykytilanne ja niiden tietojen perusteella joita ihmisellä on päätöksentekohetkellä.

Täällä tuntuu olevan suurin osa järkevää porukkaa, joten uskaltaudunpa kertomaan teille oman tilanteeni. Minulla on 9 v uros, jonka kaverina 7v uros. Niiden välillä ei koskaan mitään ongelmaa. Nuoremmalla todettu luupiikki selkärangassa 2 v sitten, sitä kipuilee ja on ajoittain ihmisillekin ärtyisä. Nyt menee lopun iän kortisonilääkitys. Alkuvuodesta otin nartun, joka nyt pian 5 kk. Tämä tulevaksi harrastus/kisakaveriksi. Vanhin ja nuorin tulee hyvin toimeen, mutta 7 v laittaa pahasti pennulle. Pari kertaa tokassut, ei tullut vielä mitään. Kipeä koira on myös muutaman kerran hermostunut vanhimmalle. Kipeästä näkee, että ei nauti täysillä elämästä, osittain kipujen takia, osittain nyt pennun takia. Luupiikki on yksittäinen, joten tulee vaivaamaan aina. Uros ei myöskään ole ihan paras rakenteeltaan, joten jomotusta ehkä siitäkin syystä. Onko oikein luopua "ajoissa" vai odottaa kun jotain todella tapahtuu? Päätös on todella vaikea. Jos uros olisi esim. 10 v, en ehkä enää miettisi.. Auttakaa joku?

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat