mitä mun pitäsi tehdä?

Vierailija

eli meillä mies on alkanut elää ihan vaan omaa elämäänsä. ei hoida lasta, ei siivoa, eikä tee juuri mitään muutakaan. mä joudun sitten olemaan lapsen kanssa ja hoitamaan kaikki kotityöt. kaiken tämän kruunaa se että olen raskaana ja kärsin erittäin pahasta pahoinvoinnista. oksennan suunnilleen koko päivän. ja yöllä pitäisi sitten jaksaa "hoitaa parisuhdetta". eipä voisi vähempää kiinnostaa jaksaa olla vielä silloin hehkeä viettelijä. ja kun ilmoitan miehell tästä asiasta, hän murjottaa muutaman päivän kunnes yrittää taas uudelleen saada...



mitä mun pitäis tehdä? kannattaako jäädä tänne kärsimään vai pitäiskö alottaa ton tytön kans ihan oma elämä jossain muualla?

Kommentit (7)

Vierailija

Kyllä puoliso voi ihan hyvällä syyllä vaatia seksiä silloin tällöin normaalissa tilanteessa. Nyt tietysti teillä huono tilanne pahoinvoinnin takia, mutta tuo lauseesi "mua ällöttää ajatus koko seksistä.

Oletko jutellut miehen hygieniasta yms. Kyllä meillä alkaisi perhe-elämä huonontumaan roimasti, jos mies kieltäytyisi lähestulkoon aina seksistä ja sittenkin tekisi vastentahtoisesti. Tuolla voi olla jälkiseurauksia, mitä et edes ajattele (miestä ei ehkä kiinnosta jokin muu asia.) Mutta tietysti teillä on nyt tuo vaihe ja ei voi olettaakaan, että olisi kamalan kiinnostunut kun voit huonosti.





Lainaus:

mä oon ehdottanut terapiaan menoa mutta mies n ilmoittanut ettei mene mihinkään kallonkutistajalle. ehkä se ulkopuolinen ihminen olis just se mikä auttas tän keskustelun alkuun.



seksiä meillä ei ole koskaan ollut paljoa. just ja just sen verran että on saatu nyt raskaus alulle. mua ällöttää ajatus koko seksistä. osittain se johtuu miehestä (huono hygienia, rajut otteet, seksi aina samanlaista-koskaan ei voi kokeilla mitään uutta...) mutta ehkä osa on ihan omassa päässä. mutta ketäänhän ei aki voi pakottaa seksiin, eihän?



AP

Vierailija

mä oon ehdottanut terapiaan menoa mutta mies n ilmoittanut ettei mene mihinkään kallonkutistajalle. ehkä se ulkopuolinen ihminen olis just se mikä auttas tän keskustelun alkuun.



seksiä meillä ei ole koskaan ollut paljoa. just ja just sen verran että on saatu nyt raskaus alulle. mua ällöttää ajatus koko seksistä. osittain se johtuu miehestä (huono hygienia, rajut otteet, seksi aina samanlaista-koskaan ei voi kokeilla mitään uutta...) mutta ehkä osa on ihan omassa päässä. mutta ketäänhän ei aki voi pakottaa seksiin, eihän?



AP

Vierailija

tilanteessa kannata yrittämättä luovuttaa. Elämä yksinhuoltajana pienten lasten kanssa ei myöskään ole helppoa, eikä se tee autuaaksi. Sinun yrittäisin keskustella vakavasti miehen kanssa, ja jos ongelmat sen jälkeen tuntuvat ylipääsemättömiltä, ehkä voisi harkita uudelleen pois muuttoa. Mutta mieti tarkkaan, ihan oman itsesi vuoksi.

Vierailija

oltiin ihan avioeron partaalla, siitä ei paljon puuttunut.



Tästä on nyt 5v ja kolmas lapsikin tehtiin ja hyvältä näyttää. Yritä jaksaa!

Vierailija

et ole yksin, meitä on enemmän kuin uskoisitkaan, jotka ovat olleet ihan samassa jamassa. Ukot on välillä ihan aivottomia. Toisinaan niistä on enemmän haittaa kuin hyötyä. Mutta jos et halua olla sinkku, pitää vain kestää. Niin me muutkin. Aina välillä ajattelee, että ois varmaan helpompaa ilman sitä sotkevaa puupäätä, mutta silti sitä vaan rakastaa.

Vierailija

äänensävyyn, ei vain "ilmoittamalla, ettei kuule nyt just jaksa olla hehkeä viettelijätär", kun miehesi - ehkä oman näkemyksensä mukaan - yrittää lähentyä sinua fyysisesti tilanteessa, jossa olette muutenkin etäisiä.



Minä sanoisin miehelle, että meidän täytyy keskustella vakavasti parisuhteestamme ja perhe-elämästämme. Järjestäisin siihen kahdenkeskeistä, rauhallista aikaa (joko lapset hoitoon tai sitten illalla, kun lapset on saatu nukkumaan, istutte saman tien pöydän ääreen ja alatte jutella). Kertoisin, syyttelemättä ja raivoamatta, mutta perinjuurin mikä minua ahdistaa ja miksi. Kysyisin, näkeekö mies ja ymmärtääkö hän minun näkemykseni. Miltä hänestä minuna tuntuisi? Sitten olisin myös valmis kuuntelemaan miehen näkemyksiä ja ahdistuksia. Sitten kartottaisin miehen halun yrittää YHDESSÄ MIETTIÄ RATKAISUJA, joiden kanssa molemmat pystyvät elämään tässä perheessä ja parisuhteessa tyytyväisinä. Mutta paremmaksi ei asioita voi tehdä, ellei niistä a) keskustella b) olla valmiita sekä kertomaan asiallisesti omista tarpeista/toiveista ja pettymyksistä JA MYÖS kuuntelemaan ja yrittämään ymmärtää toisen tarpeet ja näkemykset ja kipupisteet ja sitten tietty c) molempien pitää yhdessä haluta parantaa tilannetta (eikä pelkästään omia etujaan ajaen, vaan myös toisen osalta. Molempien pitää aidosti haluta, että molemmilla on hyvä olla tässä parisuhteessa).



Mutta siis se, että haudot katkeruutta miehesi - sinänsä tietysti tuomittavasta - käytöksestä ja sitten torjut miehesi sopivasti loukkaavalla kommentilla, kun hän toivoisi seksiä (hyvässä parisuhteessa ja arjessa sitä muuten yleensä HALUAVAT molemmat!!!), ei kyllä paranna asiaa mitenkään...Sinä voit huolehtia parisuhteessa vain omasta osuudestasi, joten sen sijaan, että tuijotat miehesi virheitä, voisitko kääntää katseen itseesi ja miettiä, mitä SINÄ voisit tehdä saadaksesi asioita hilattua ratkaisujen suuntaan. Esim. aloittamalla rakentavan keskustelun asioista.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat