Väittelin eilen ystäväni kanssa siitä, että voiko isä jäädä hoitamaan vastasyntynyttä.

Vierailija

Hänen mielestään on tasa-arvoa, että isä voi yhtä hyvin jäädä kotiin, jos äidin pitää mennä tai hän haluaa mennä töihin. Itse olen sitä mieltä, että (jos mahdollista), äidin tulee olla pienen vauvan ensisijainen hoitaja. (Ja tässä nyt oli nimenomaan oletuksena, että lapsella on molemmat vanhemmat.)



Mielestäni tämä ei ole mikään tasa-arvokysymys, vaan kyse siitä, mikä aiheuttaa vähiten stressiä vauvalle. Vauva kyllä tottuu keneen tahansa turvalliseen ihmiseen hoitajana, mutta äiti on jo valmiiksi tuttu kohdusta, joten siksi turvallisin ja luonnollisin hoitaja vastasyntyneelle. Mun mielestä oli järjetöntä asettaa "tasa-arvo" vauvan turvallisuuden tunteen edelle.



Painotin myös, että myös äiti "tarvitsee" vauvaansa, mutta ystäväni mielestä en voi sanoa, että on noin. Kannatan kyllä isän kotiin jäämistä ja isän tasa-arvoista asemaa vanhempana, mutta jos puhutaan ekasta kolmesta kuukaudesta, niin olen edelleen äidin kannalla!



Mitä ajatuksia tämä aihe muilla herättää?

Sivut

Kommentit (20)

Vierailija

Ymmärrän kyllä että lapsettomat ihmiset voivat olla tuota mieltä, mutta tuskin kukaan äiti-ihminen enää. Koska äiti on kantanut lapsen ja lapselle tuttu, on lapselle luontevinta muodostaa ensisijainen kiintymyssuhde äitiin. Imetyksenhän pitäis olla kuitenkin oletusarvo vastasyntyneen kohdalla, mites se sitten onnistuis? Entäs äidin toipuminen synnytyksestä jossa voi mennä pitkäänkin?

Äitiyslomaahan kestää sen ensimmäisen n. kolmen kuukauden ajan, ja sen voi kyllä hyvällä syyllä siirtää isällekin. Oon vaan ajatellut että syynä olis esimerkiksi äidin vakava sairastuminen, ei äidin halu olla "tasa-arvoinen" ja mennä töihin.

Vierailija

että koko väittely sai alkunsa siitä, kun puhuimme, että isyysloman pitäisi olla pidempi kaksosten isillä, jotta olisivat pidempään auttamassa äitiä. Tästä ystäväni sitten veti herneet nenään, että miksi isä on *auttamassa äitiä*, eikä siis tasa-arvoisena vanhempana mukana. Tuo "auttaa"-sana ei kuulemma kuulu hänen sanavarastoonsa tässä asiassa.

Vierailija

Eihän äidin ja isän roolia voi verratakaan pienen vauvan elämässä. Isä on tärkeä ja isän tuki äidille tärkeä, mutta äiti on biologisesti luotu hoitamaan vauvaansa. Ei pelkästään imettäminen vaan kaikki ne vaistot, mitä äidille syntyy vastasyntyneensä. Esimerkiksi äiti nukkuu paljon herkemmin kuin isä vauvan ollessa pieni. Itse olen sikeä kuin mikä nukkumaan, mutta tyttäremme ollessa vauva heräsin pienstäkin tuhinasta ja jopa unissani työnsin miestä kauemmaksi, kun vauva oli vierellä. Miksei biologisia tosiasioita voida hyväksyä? Meillä on tietyt luontevat roolit elämässä ja se ei tarkoita, ettei suhde ja vanhemmuus voi olla tasavertaista. Se tasavertaisuus tulee vasta myöhemmin, ensimmäisinä elinkuukausina sitä ei ole.

Vierailija

Lainaus:

symbioottisessa sylitilanteessa jossa vauvaan keskitytään








Voi aaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaapuva!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Vierailija

Kumpi hyvänsä vanhempi on yhtä hyvä muuten, mutta vain äiti pystyy imettämään. Jos isä pystyy antamaan aitoa rintamaitoa vauvalle, syöttäen sitä samalla lailla symbioottisessa sylitilanteessa jossa vauvaan keskitytään kuin imetyskin olisi niin mikä ettei.



Jos taas isä antaa korviketta pullosta katsoen telkkaria samalla niin tietenkään se ei ole yhtä hyvä tilanne. Mutta ei kai ole mitään syytä olettaa että näin olisi?

Vierailija

Eikä väittänyt, etteikö isä osallistuisi lapsen hoitoon. Hän on tietenkin lapselleen tärkeä ja tarpeellinen, mutta suhde on silti erilainen kuin äiti-lapsisuhde. Pidän äidin ja vauvan kiintymyksen kehittymistä ensisijaisena ja "sisäsyntyisenä", muu luottamus kehittyy vähitellen.



Lainaus:

Miehen on parempi muuttaa sohvalle nukkumaan. itseasiassa hienointa on jos olisi töissä vaan koko ajan eikä ollenkaan sekaantuisi äidin ja lapsen väleihin. Ihan turha tulla mitään lepertelemään. Ruokkia ei ainakaan vauvaa saa ja vaipanvaihtoon voi ryhtyä vain erittäin tarkasti vartioiduissa olosuhteissa.

Vierailija

imetysajan, sen jälkeen voi isäkin toki hoitaa ihan yhtä lailla. Ja meillä isä itse asiassa kyllä hoiti ihan vastasyntyneitäkin, kun meille syntyi kaksoset. Mutta noin niin kuin biologian kannalta, kyllä äiti on se ensisijainen hoitaja vastasyntyneelle, jos on varaa valita. Ja kuka äiti oikeasti haluaisi mennä töihin heti synnytettyään?

Vierailija

Itse en viitsinyt väittelyssä vetää tätä "minä olen äiti, sinä et" -korttia esiin, vaikka ajattelinkin, että katsotaan onkohan samaa mieltä vielä lapsen saatuaan... =)



ap

Vierailija

miehetkin olisivat raskaana ja synnyttäisivät.

Siinä olisi sitä tasa-arvoa.



Oikeesti, miksei vaan voi hyväksyä sitä tosiasiaa että miehet ja naiset ovat erilaisia???

Vierailija

Mulla tulee siitä mieleen lapsi, joka auttaa äitiä, eli tekee mitä äiti pyytää, lopputuloksen ollen kuitenkin usein vähänn sinne päin ja viime kädessä vastuu on silti äidillä, joka korjaa jäljet ja muistaa kiittää ja kehua lasta joka auttoi.



Isä kantaa kotona tekemisistään vastuun ja toivottavasti omaa tilannetajua ja -silmää, ennakoi ja kykenee suunnitelemaan kodinhoitoa tasa-arvoisesti äidin kanssa, ilman että jokaisesta asiasta sanotaan erikseen ja kiitellään "voi kuinka kiva että veit roskapussin"!

Vierailija

Miehen on parempi muuttaa sohvalle nukkumaan. itseasiassa hienointa on jos olisi töissä vaan koko ajan eikä ollenkaan sekaantuisi äidin ja lapsen väleihin. Ihan turha tulla mitään lepertelemään. Ruokkia ei ainakaan vauvaa saa ja vaipanvaihtoon voi ryhtyä vain erittäin tarkasti vartioiduissa olosuhteissa.

Vierailija

Eihän sinne töihin voi lähteä edes sen takia, että välillä hulahtelee housuun vielä muutaman viikon jälkeen synnytyksestä, monella, varsinkin ensisynnyttäjällä istuminen voi ensimmäiset viikot tehdä repeämien takia tiukkaa, ainakin tuntitolkulla työtuoleilla, ja rintoja pakottaa nouseva maito. Joka sitten valuu norona ympäriinsä, ellei rinnansuojuksia koko ajan vaihtele. Lisäksi väsymys, itkuherkkyys ja mahdollinen matala hemoglobiini...



Eihän kaikilla ole noin rankkaa, mutta äitiysloma on oikeasti äitiyslomaa, siis se ensimmäiset kolme kuukautta, ja vain äidille, että äiti saa toipua synnytyksestä/leikkauksesta. Vanhempainvapaa jatkuu sitten, ja senhän saa sovitella kuten haluaa.



Itse luulen, että keskivertoäiti haluaa kyllä vauvankin kanssa olla, mutta lainsäätäjä on kyllä ajatellut ihan äidin toipumistakin.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat