Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kun hakeudut ammattikasvattajaksi, muista että erityislasten hoitaminen ja opetus kuuluu työhösi

Vierailija

Kumma juttu, että äitinä ja ammatikasvattajana kuulen välillä, että ammattilaiset nurisevat erityislasten haastavuudesta-

erityislapset ovat osa ammattikasvattajan työtä

- työskenteliammattikasvattaja sitten kerhossa, päiväkodissa tai koulussa...



Kutsumusammatti on kutsumusammatti!

Sivut

Kommentit (18)

Vierailija

Kun ihan oikeasti olen ammattikasvattaja, mutta ei minulla ole siihen minkäänlaista koulutusta!!! Enkä tunne diagnooseja kuin sen verran, mitä olen lukenut itse, kuullut tai kokemuksen kautta saanut. Yritä siinä sitten kasvattaa ja ennen kaikkea opettaa 160 oppilasta, jolla joka toisella on jonkinlainen diagnoosi!



T. edelleen se aineenope

Vierailija

SE voisi toimia jos luokat olisivat 7-10 hengen ryhmiä. Ja vähän olisi vaivihkaa valittu samantyylisiä oppijoita luokalle. Mutta tällaisenaan meno on älytöntä. Toki ope voi keskittää kaiken huomionsa niihin erityislapsiin, mutta sitten se tarkoittaa sitä että kaikki ne normaalipennut turhautuvat ja ryhtyvät itsekin erityislapsiksi, koska kokevat että he eivät saa mitään arvostusta olemalla kilttejä ja hyviä. Sen jo huomaa monessa luokassa että ne älykkäimmät heittäytyvät kaikkein nenäkkäimmiksi ja hankaliksi.

Vierailija

mutta toivoisin myös, että olisin saanut siihen jonkinlaisia valmiuksia opiskelussani!



T. aineenope, jota ei ole koulutettu ottamaan minkäänlaisia erityislapsia huomioon

Vierailija

Opettamista opetettiin hyvin, ajat on muuttuneet, opettaminen jää nykyään monilta taka-alalle. Energia menee muuhun. On haastavia lapsia ja vanhempia. Kuulin juuri kun tuttuni tuumasi, että hukkaan meni 6 vuotta yliopistossa ruostin opiskelua, kun työ onkin tätä.

Vierailija

tärkeintä on osata opettaa ja hallita se asia, mitä opettaa. Vanhempien tehtävä on kasvattaa lapsistaan koulukelpoisia, ei meidän.

Vierailija

ovat niin helppoja, että eipä niillä ammattikasvattajilla juuri työssä haastetta olisikaan ilman niitä vähän erityisempiä tapauksia...

Vierailija

Hyvä hallita neuropsykiatriset häiriöt, koska he ovat vaativa lapsia, mutta oikeilla keinoilla helppoja.

Adhd centeristä saa paljon lehtisiä ja oppaan koulunkäyntiavustajalle.

Monista liitoista saa materiaalia.

Eikö sinun luokallasi ole koskaan ollut erityislapsia?

Vierailija

Ovatko kaikki, joilla on jotain heikkoutta oppimisessa erityislapsia, vaikka ei olisi diagnoosia? Tukiopetusta tarvitsevat, haaveilijatyypit ja jopa superlahjakkaat, jotka tarvivat eritysihuomioita?

Vierailija

Sitäkö kukaan ei tiennyt :)

Mistä sulle tuli tämmöinen kuningasajatus mieleenkään?

Tsiisus, että voikaan olla erilaisia ihmisiä mutta muistamme hyväksyä kaikki, myös sinut.

Vierailija

siirryin sitten muihin töihin, sattuneesta syystä.



Työskentelin opettajana v. 2000 ja olin juuri valmistunut. Silloin ainakin erityisopetuksen koulutus oli yliopistossa muistaakseni yhden tentittävän, suppean osion verran, käytännön harjoittelua tai asiasta keskustelua ei ollut lainkaan. Järkytys oli siis suuri, kun tajusi, miten tavallisessakin luokassa on paljon niitä, jotka tarvitsisivat runsaasti erityishuomiota ja tukea. Oli levottomia ja keskittymiskyvyttömiä, päin naamaa kiroilevia, kasvoille sylkeviä, toisia kiusaavia poikia (luokan arimmalta ja pelokkaimmalta oppilaalta repäistään tavaroita pulpetilta tai kädestä ja heitetään ikkunasta ulos), oli "häiritsemättömiä" masentuneita tyttöjä lasittuneine katseineen, jatkuvasti lintsaavia oppilaita, seiskaluokkalaisia, joiden vanhemmat (tai mummo tai äiti tai äidin sen hetkinen miesystävä) eivät koskaan vastanneet soittopyyntöihin , oppimisvaikeuksien kanssa taistelevia (häiriötön oppilas, josta vasta ajan kanssa tajuaa, että hän on ihan pihalla opetuksesta) jne.



Tunsin suurta surua monen nuoren puolesta ja myös kyvyttömyyttä, etteivät he saaneet sellaista kokonaisvaltaista tukea, kuin olisivat tarvinneet ja ansainneet. Koulussa oli upea erityisopettaja, jonka kanssa teimme kaikkemme ja sain myös hyvää palautetta erityisesti niiltä maanhiljaisilta ja masentuneilta, joten ilmeisesti heille välittyi se, että välitin heidän tulevaisuudestaan, en vain siitä, miten he oppivat opettamaani ainetta tai muita aineita.



Onneksi oli myös niitä "hyviä oppilaita", kohteliaita, reippaita, toisia auttavia ja puolustavis, monella tavoin lahjakkaita ja oppivia. Jollakin luokalla heidät tosin olisi tehnyt mieli vapauttaa kotiin lukemaan ja tekemään tehtäviä, kun toisten aiheuttama älämölö häiritsi varmasti keskittymistä, enkä pystynyt/ ehtinyt itse keskittymään heihin, kun piti "sammutalla tulipaloja" toisaalla.



Siis: vaikka olen koulutukseltani ammattikasvattaja ja arvostan jokaista oppijaa riippumatta siitä, mitkä hänen edellytyksensä on saavuttaa oppimistavoitteet, nykyinen suuriluokkainen peruskoulusysteemi, jonka suuri osa oppilaista kokee tosi tylsänä paikkana ei mielestäni ole rakennuttu oikein, jotta oppilailla olisi mieluista, mielekästä ja jopa turvallista käydä koulussa.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat