UupunutÄiti

Olen 6-vuotiaan tytön äiti. Tyttö on jo 4-vuotiaasta alkaen aika-ajoin pissaillut housuun päiväsaikaan nimenomaan, ei öisin. Tätä jatkuu edelleen vaikka tyttö on jo eskarissa. Useimmiten menee vessaan vasta kun on jo niin kova hätä että joutuu jalat ristissä menemään ja välillä taas saattaa vaan jäädä istumaan lattialle ja pissata housuun kun ”ei enää ehdi”. Jos lapselle tulee pissavahinko niin etten itse ole näkemässä, ei hän yleensä sano siitä mitään vaan tyytyväisenä jatkaa puuhia pissat housussa. Käytetyt housut haisevat lähes aina pissalta. Asiaa on 4-vuotiaasta alkaen selvitelty neuvolassa ja lääkärissä ja lähinnä voivoteltu vaan ja todettu että ohimenevää - vasta kouluikäiseltä aletaan tutkia muutakin kuin virtsanäytteitä.

Tämä ei ole ainoa joka huolestuttaa lapsessa. Hän on pienestä asti saanut öisin ihmeellisiä ”kohtauksia”, eli herää itkemään, ei oikein rauhoitu millää, hyvin usein tähän liittyy sekä janon tunne että pissahätä. Tätäkin selviteltiin neurologienkin kanssa ja jälleen sama vastaus - ohimenevää, ei syytä huoleen. Lisäksi lapsi unohtelee asioita TODELLA paljon, saattaa kesken puheen unohtaa mitä olikaan sanomassa, hukkaa tavaroitaan, on erittäin laiska tekemään yhtään mitään, ei kiinnosta huoneen siivous eikä usein leikkiminenkään, keksii aina tekosyitä että saisi olla ja katsella piirrettyjä vaan, jopa ruokapöytään saa sen 10 kertaa kutsua ennen kuin viitsii tulemaan. Lapsi on myös todella herkkä raivostumaan, suuttuu todella pienistä asioista ja jää jauhamaan niitä päiväkausiksi. Ristiriitatilanteet ovat äärimmäisen haastavia ja tuntuu että sanoittaminen ja tukeminen suorastaan pahentaa tilannetta ja lapsen raivo kasvaa vaan.

Lapsella on myös todella pahoja kasvukipuja jaloissa. Lähes päivittäin itkee kipeitä jalkoja ja

Tosiaan neuvolassa olen sanonut, perusverenkuvaa ja virtsanäytteitä vaan otettu, ja neurologin toimesta aivosähkökäyrä, ja kaikki normaalia/viitteissä. Hb aina ollut tytöllä alhainen, mutta ei siitåkään ole kukaan huolissaan ollut. Viimeisimpänä neuvolalääkäri passitti meidät lastenpsykologille ja siellä taas psykologi pyysi ensinäkin minua joka kerta tulemaan yksin ilman lasta ”näin alkuun”, näitä kertoja oli useita ja kun aloin puhua että millonkas lapsi otetaan käynneille mukaan niin sanoi hän että käyntien tarkoitus on auttaa minua jaksamaan lapsen kanssa. Eli täysin yhtä tyhjän kanssa. Oma vaisto sanoo että kaikki ei ole kunnossa mutta lääkärit ym. levittelevät käsiään eikä ketään tunnu kiinnostavan ja kaikki kuitataan normaalina.

Olen lopen uupunut tilanteeseen, perheeseen kuuluu myös pieni koliikkivauva ja on todella turhauttavaa olla jatkuvasti pesemässä pissavaatteita ja etsimässä pissalätäköitä kun tyttö ei viitsi edes ilmoittaa jos vahinko sattuu. Ollaan kokeiltu tasatunnein vessassa käymistä mutta ei tunnu auttavan sekään.

Kuulostaako tämä ihan normaalilta esikoululaiselta?

Kommentit (0)

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat