huomasin äsken että minulla ei ole yhtään ystäviä=(

Vierailija

päivät kuluu yksinään kun lapset on hoidossa. Ei ole kahvi eikä jutteluseuraa.



Olen hyvin ihmisten kanssa toimeentuleva jne joten siitä ei ole kiinni, mutta en vaan ole osaannut "etsiä"uusia tuttavuuksia.



Harmittaa senkin vuoksi, että lapsilla ei ole vapaa-aikanaan ketään leikkikavereita.'



Antakaa jotain neuvoja ja onko muita samassa tilanteessa?=/

Sivut

Kommentit (20)

Ei kukaan joka on kotona kaikki päivät tekemättä yhtään mitään voi olla sitä mieltä ettei halua olla lastensa kanssa edes hoitopäivien jälkeen.

Kymmenkunta ihmistä valittaa samaa asiaa, mutta kukaan ei ota härkää sarvista ja ehdota tapaamista jne. Ei ne kaveritkaan kotoa tule hakemaan! Itselläni oli tuo sama tilanne paikkakunnan vaihdon jälkeen ja tämänkin palstan kautta sain pari uutta ihanaa ystävää, täytyy vaan uskaltaa ja saada aikaiseksi!!

Laitan tämän nyt luontevasti tähän viestiketjun loppuun.

Elikä 35-vuotias kahden lapsen mami (toinen koulussa ja toinen mamissa) etsii uusia ystäviä. Asustellaan Vantaalla.

Seuraa kaipaisin vaikka kahvitteluun, kävelylenkeille, ajatustenvaihtoon tai vaikkapa shoppailuun :) Myös meilien vaihto uusien kamujen kanssa voisi olla mukavaa!!

Mukavaa joulun aikaa!!!

Meiliosoite mulle olisi ainavaan@hotmail,com

Mulla on vähän samanlainen tilanne. Tulen hyvin ihmisten kanssa toimeen, mutta tässä arjen oravanpyörässä ihmissuhteet ovat vain jotenkin jääneet ja muuttuneet etäisemmiksi kuin ennen :( Nyt kun äitiysloma lähestyy, niin oikein havahduin tilanteeseen.

Olen ap vähän samassa tilanteessa. Valitettavavsti olen työtön ja aika yksinäisyyden miettimiseen on paljon. Eniten ehkä kärsin siitä, ettei lapsellani ole ketään kaveria päiväkodin ulkopuolella.

Tosin itse olen sellainen, ettei minusta helposti pidetä, joten ystävän löytäminen on kuin etsisi neulaa heinäsuovasta.

mä olen tosin töissä.

Työpaikka on sellainen että työkavereita ei oikeastaan ole ja asuinpaikkakunnalla en ole tutustunut kehenkään - ja työssäkäyvänä ei oikein ole aikaakaan sosiaaliselle elämälle kun haluaa olla lastensa kanssa, eikä sen puoleen energiaakaan...

Mutta aika orpoa on kun tajuaa että ei herran tähden ole yhtään ystävää :-O Tiedän olevani joillekin vähän liian sarkastinen tyyppi, mut ymmärretään helposti väärin - mutta itsestä tuntuu että olis paljonkin annettavaa ystävänä. Mutta alan pitää itseäni jo niin toivottomana ja outona, että pelkään puhua ihmisille... ei juuri auta uusiin ihmisiin tutustumista!

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat