Alkup.

Jos mahdollista, kuskaan ystäviäni mihin kyytiä tarvitsevatkin. Tarjoudun muuttoavuksi, muistan onnitella synttäreinä, teen ruokaa ja kutsun syömään, tarjoan apuani aina jne.
Nyt on alkanut tuntumaan etten saa takaisin koskaan mitään, en edes sitä viestiä synttäreinä, saati kutsua jonnekin jos ei ole ”tarvetta” (kyytiä, apua järjestelyihin tms.)
Taidan arvostaa ystäviäni ja ystävyyttä enemmän kuin he arvostavat minua ja minun ystävyyttäni :(

Kommentit (1)

Aa

Kuulostaa valitettavan tutulta. Itselläni on ihan samanlaisia kokemuksia. On ollut tosi ikävä huomata, ettei ole koskaan kellekään se ns. ensimmäinen vaihtoehto, vaan pikemminkin hätävara johon ollaan yhteyksissä sitten, kun muita ei ilmeisesti ole saatavilla. Vaikka olen lähes nelikymppinen, niin kurjalta tällainen tuntuu aikuisenakin. Pitää kai odottaa sitä seuraavaa elämää... Tsemppiä sulle joka tapauksessa, jos yhtään lohduttaa niin kohtalotovereita on muitakin!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat