Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Miksi niin monet pienten lasten vanhemmat eroavat?

Vierailija

En moralisoi ketään, ja ymmärrän, että aina ei kaikki mene niinkuin on suunnitellut. Ihmettelen vain, kun meillä on tuttavapiirissä jopa sellaisia pariskuntia, joiden isommilla lapsilla on hirveän pitkä ikäero kuopukseen, ja sitten kun tämä on vielä ihan pieni, niin jo erotaan. Ei kai kenellekään tule yllätyksenä se, että pikkulapsivaihe on rankkaa, varsinkin jos on jo lapsia monta. Tai jos parisuhde on kauhean huonossa jamassa, ei kai sitä voi lapsella paikata.

Kommentit (15)

Vierailija

Parisuhde joutuu kovalle koetukselle lasten ollessa pieniä ja jos siiten kumpikiin vetää eri suuntaan eikä yhteishenkeä löydy, ollaan väsyneitä jne...olen sitä mieltä, että pienten lasten vanhempien pitäisi lykätä eropäätöstä.



Ymmärrän kyllä, että alkoholisti/väkivaltainen/pettävä jne...puoliso heivataan pellolle

Vierailija

se tuli yllätyksenä kuinka rankkaa se voi olla. vaikka siihen kuinka koitti varautua. sitten kun parisuhde ei ihan täydellinen ollut ennen lapsen syntymää niin kyllä siinä kriisiä vaan pukkas meillekin. esikoinen nyt 1,5v ja ollaan saatu suhde kuntoon. ollaan kuin vasta rakastuneita. uskalletaan toista lasta suunnitella vaikka ensimmäisen syntymän jälkeen meillä menikin vähän huonosti. me vaan ei suostuttu luovuttamaan vaikka joskus teki mieli. onneks ei

Vierailija

että saa olla vielä jonkin aikaa töistä pois.

Mies ei vaan haluaisi jo mennä elämässä eteen päin kun lapset kasvaa. Nainen vinkuu ja vinkuu ja lopultaa saa sen lapsen.



Sitten alkaa rumba, kuinka kolmannen odottaminen ja kolmas lapsi on rankkaa. Isommat ovat hoidossa, mutta äiti ei jaksa edes vauvan kanssa. Mies yrittää tehdä kotitöitä ja hieroa rouvan selkää ja hoitaa niitä kolmea lasta, mutta mamma vain valittaa. Seksi loppuu siihen kun lapset on saatu.



Ihmettelettekö enää, miksi eroja tulee.

Vierailija

Mine veikkaa, että on ollu epärealistic odotukssi alunalkain. Tai jonkki verra ehkä elämätönt elämää, jot on pitänyt lähtee sit toteuttaa ku lasten kans on ni rankka ja puoliso kans väsyny. Tokkiinsa aika kurja tsystemi, kun ei se vaihtamal parene usseinka se puoliso.

Vierailija

ja harkitsee sitä lasta liian monta vuotta. Mitä olen katsellut ympärille ja omaakin kokemusta, niin yllätys kyllä, vaikeinta on näillä pareilla, jotka ovat ensin seurustelleet ja asuneet yhdessä 10 vuotta, opiskeltu, hommattu ammatit ja kaikki pitäisi olla 100% täydellistä perheelle ja lapsille. Lapsen ollessa 1-2 v. alkaa kriisi, pettämistä yms. Sitten taas tuntuu, että esimerkiksi itselläni kaikki on mennyt putkeen, vaikka tunnettiin vain 9kk ennen kuin lapsi sai alkunsa. Jotenkin se vauva-aikakin meni rakkauden huumassa ja tuoreessa suhteessa jaksaa yrittää enemmän. Näin mustakin tuntuu. Itsekin oli lapsen syntyessä kolmekymppinen ja takana opinnot, omistusasunnot ja kaikki tuollaiset, mutta suhde oli vaihtunut opiskeluajoilta ja tuore.

Vierailija

Meillä vain kävi niin että ensin mies vonkasi lapsia monta vuotta sitten kun piltit valtasi talon niin isäntä päättikin haluta teinielämää baareineen, kavereineen ja sutturoineen. Sanomattakin selvää että näytin ovea kunhan aikani touhua seurasin.

Vierailija

meillä ei ainakaan vaimo vonkaa kolmatta, vaan se on mies joka nyt jo ehdottelee yritettäiskö kolmatta lasta, toinen vasta 6kk..itse en vielä ole valmis.

Vierailija

edes alkoholistia. Lähdin itse asumuseroon ja oltiin erossa kolme kuukautta. Muutin takaisin mutta mies repsahti. Mentiin eteenpäin kitkutellen reilu vuosi ja sitten laitettiin ero yhdessä vireille mutta kuinka ollakkaan. Ennen kuin kumpikaan ehti lähteä, mies todella pääsi jaloilleen ja on nyt ollut raittiina kahdeksan kuukautta. Mies hoitaa tunnollisesti kotia, rakastaa ruuan laittoa, puuhailee kotona kaikenlaista että huusholli pyörii. Nyt jopa on lasten kanssa "koti"isänä ja minä käyn töissä.



Luovutin kerran, meinasin luovuttaa toistamiseen mutta sitten tadaa, sain miehen ymmärtämään mitä menettää jos ei ala taistella.

Vierailija

kyllähän monet tekee niitä muksuja ihan vaan senkin vuoksi että olis puolison kanssa edes JOTAIN yhteistä... olis ehkä fiksumpi vaihtaa sitä puolisoa sit ensin?!

Vierailija

mitä aikaisemmin eroaa, jos huomaa että kaikki ei oikein natsaakaan?



Mä taas olen huomannut, että aika monet eroo vasta sitten, kun lapset ovat aikuisia, koska eivät ole tulleet eronneeksi ajoissa silloin, kun ne oli vielä tarpeeksi pieniä. Onko siinäkään nyt sitten mitään järkeä?



Musta on ainakin tosi kätevää, että esikoinen ei muista sitä aikaa kun asuttiin hänen isänsä kanssa yhdessä, ja juuri siksi lähdin silloin aikoinani ajoissa menemään. Kun se oli vielä lapsen kannalta helppoa.

Vierailija

Mutta kummasti se lapsi sai aikaan sen että riitoja tuli paljon helpommin. Mutta onneksi oltiin viisaita ja me päätettiin jo ennen lapsen syntymää että oli kuinka vaikeaa tahansa niin ensimmäiseen kahteen vuoteen ei tehdä mitään suuria päätöksiä parisuhteen kannalta. Ekat kaksi vuotta kun on aika hektistä aikaa ja usein se ero tulee juuri silloin. Minäkin välillä suoraan sanottuna vihasin miestäni, mutta luovuttamaan emme ruvenneet. Sama tunne toistui toisen lapsen myötä, mutta kummallakin kerralla on käynyt niin että kun oma hormoonitoiminta on alkanut palautumaan ja lapsi alkanut nukkumaan kunnon yöunia niin rakkaus mieheen on taas syttynyt.

Olen tällä hetkellä todella onnellinen siitä ettei menty tekemään mitään hätiköityjä päätöksiä silloin kun lapset oli pieniä vaikka välillä olikin tosi rankkaa.

Vierailija

mutta en tajua sitä,että vaikka se kuopus lisäisi rankkuutta kuinka, niin miksi erota, eikö siitä yhdessä pitäisi selvitä kun on siihen ryhdyttykin? Ja sekö on ratkaisu, että jättää koko jutun toisen jaksettavaksi? ap

Uusimmat

Suosituimmat