Rinnasta kieltäytyminen, löytyisikö neuvoja/näkökulmaa?

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Moikka! Ajattelin kirjoittaa tästä pitkittyneestä (ainakin tuntuu kestäneen jo liian pitkään) imetysongelmasta, josko jollakin olisi jonkinlaista vinkkiä tai onnistumisen kokemuksia asian ylittämiseksi:



Itsellä on tällä hetkellä todella turhautunut olo imettämisen suhteen. Meidän neitokainen on nyt reilu 6 vko:n ikäinen, eikä imettämisestä meinaa tulla mitään. Harmittaa, raivostuttaa ja surettaa todella kovasti. Olo on avuton, tuntuu, että olen yrittänyt kaikkea mahdollista, eikä mikään auta.



Noin pariviikkoiseksi saakka vauva imi loistavasti ja maitoa tuli riittävästi. Olin oikein tyytyväinen, kun imettäminen tuntui onnistuvan ikään kuin luonnostaan ja helposti. Luulen ongelman alkaneen siitä, kun toinen rinnanpääni kipeytyi, mistä johtuen jouduin tekemään niin, että imetin vain toisesta rinnasta ja pumppasin kipeytyneestä. Pumpatun maidon syötin pullosta. Samoihin aikoihin vauva sairastui äkillisesti ripuliin, ja joutui viettämään muutaman yön sairaalassa painon laskun vuoksi. Tuolloin pullo oli väkisinkin enemmän käytössä kun en itse pystynyt olemaan ihan koko aikaa paikalla. Sairaalasta kotiutumisen jälkeen on imettäminen ollut ajoittain todellista taistelua, joskus taas onnistuu yllättävän mutkattomasti. Harmi kyllä nuo onnistuneet imetyskerrat tuntuu nyt päivä päivältä vähenevän ja vähenevän. Yritän kuitenkin toivottomuuden sijaan iloita jokaisesta onnistuneesta kerrasta, vaikka tilanne ärsyttääkin.



Olen huomannut, että vauva tarttuu rintaan helpoiten pitkien unien jälkeen, kun tarjoaa heti herättyään. Silloinkaan aina onnistu, ja imeminen saattaa jäädä hyvinkin lyhyeksi. Useimmiten vauva kieltäytyy täysin imemästä, ei edes ota suuhunsa vaan aloittaa välittömästi itkemisen. Olen monta viikkoa yrittänyt tarjota rintaa ja pitää mielen toiveikkaana. Olen vaihtanut rintaa ja asentoja, tarjonnut rintaa, pitänyt lähellä ja paljon sylissä, välillä pahimpaan nälkään kokeillut ensin pulloa, kutittanut poskia, maanitellut ja houkutellut, tukenut päätä ja pitänyt rintaa suussa, puristanut maitoa houkuttimeksi. Tästä kaikesta ja sitkeästä yrittämisestä huolimatta olen joutunut pumppaamaan rintoja ja antamaan omaa maitoa pullosta, jottei maidontulo kokonaan laantuisi ja vauva kärsisi nälästä. Myös korviketta olen joutunut antamaan. Nyt harkitsen sähkökäyttöisen pumpun hankintaa, josko pumppaisi sillä ja syöttäisi pullosta. Harmittaa, kun olisi niin paljon helpompaa imettää suoraan rinnasta, ja heruisikin paljon helpommin.



Olen myös harkinnut sitä, että jättäisin yksinkertaisesti pullon ja pumput kokonaan pois. Tämä kuitenkin tuntuu mahdottomalta enää tässä vaiheessa kun neiti on näyttää tottuneen pulloon. Vaatii siis todennäköisesti nopeaa ja mahdollisimman helppoa palvelua, kun on sitä kerran saanut.



Kerrotakoon vielä, että muutoin neiti on oikein tyytyväinen, itkeminen liittyy pääsääntöisesti pelkästään imemistilanteisiin. Ihmetyttää, että rinta ei kelpaa mutta tutti kyllä maistuu ja rauhottuu välittömästi kun rintaa ei enää tarjota.



Mikäli jollakin on tähän tilanteeseen jonkinlaista vinkkiä tai näkökulmaa niin otetaan erittäin kiitollisina vastaan! :)

Kommentit (3)

Vierailija

Kyllä mä ehkä sinun tilanteessa vaan varaisin useemman päivän aikaa ja jättäisin pumput ja pullot pois.

Aloitat niinkuin ihan "alusta" koko homman,eli tarjoat rintaa usein etkä muuta. Uskoisin että tyttö kun huomaa että muualta ei ruokaa tule niin alkais ottamaan kunnolla rinnasta. Varaudut vaan siihen että monta päivää voi mennä rinnalla roikkuen,kun tarvitsee varmaan lisätilausta tehdä,jos maitoa ei enää tule niin hyvin kuin aikasemmin. Mutta se tilannehan on ihan korjattavissa :)



Paljon tsemppiä sinne!!



Viva

Vierailija

Heips!



Ensinnäkin: tämä ei ole missään nimessä imetysvastainen mielipide.

Haluan vain kertoa oman kokemukseni, on siitä apua tai ei.

MInun tyttöseni on jo 7v. Vauvana hän oli juuri samanlainen rinnasta kieltäytyjä. Sillä erotuksella, ettei hän alkanut koskaan syödä rintaa. Tämän oletan johtuneen siitä, että synnytys oli pitkä ja vaikea, eikä lasta tuotu rinnalle heti vaan myöhemmin. Väsyneen äidin maito ei koskaan noussut, ja kun lapsi ei imenyt, oli oravanpyörä valmis.



Näin jälkikäteen ainoa, mitä lapsen vauva-ajalta kadun syvästi, on se syyllisyys ja viimeisten voimien uhraaminen kaiken maailman imetyskonsteihin. Ja pienen lapsi-parkani huudattaminen näitä jippoja taiteillessani.



Sinulla on asiat hyvin siinä mielessä, että maitoa kuitenkin tulee. Jos lapsi ei halua rintaa, miksi kiusata lasta ja väsyttää ja murehduttaa itsensä? Syötä pullosta. Samaa kullan arvoista tavaraa lapsi siitäkin saa, mitä se menettää, jos tuote tarjotaan helpommin syötävässä muodossa?



Itse jouduin syöttämään korviketta, ja sain kuulla kommentteja mm. kun kerroin että kuukauden yritin tissiä syöttää: "no, onhan se lapsi sitten edes vähän rakkautta saanut!" Huh! Lapsi ei jää ilman rakkautta, vaikka ravinto tuleekin pullosta eikä tissistä.



Aikanaan luin tältä palstalta myös, kuinka korvikelapsista tulee lihavia, tyhmiä, sairaita ja allergisia. Lapsi 7V (isäänsä tullut) on hoikka kuin pajunoksa, pärjää koulussa loistavasti, eikä -toisin kuin monet täysimetetyt ystävänsä- ole allerginen millekään. Hyvin on myös rakastettu ja onnellinen lapsi.



Mitä siis haluan sanoa, on se, että nauti äitiydestäsi, nauti vauvastasi. Kaiken ei tarvitse menne juuri sen yhden muotin mukaan.



Onnea ja iloa toivottaen!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat