Onko mun 58v äiti normaali?

Vierailija

Ahdistaa sen vihamielisyys kaikkea kohtaan. Esim. hänen tontille oli naapuri heittänyt vahingossa tupakantumppeja pari kappaletta (naapuri sahaa pihassa ja viskoo tumppea, pari ilmeisesti mennyt tonttien rajan yli). No äitini oli sitten survonut nuo tumpit naapurin postilaatikkoon. Minulle tuli paha mieli, tuolla perheellä on pieni ihana lapsikin ja muutenkin ovat ihan ok porukkaa tuosta huolimatta. Äitini mielestä hänellä on oikeus tehdä niin.



Samoin äitini naapurissa asuu 15v tyttö ok-talossa. YHTENÄ perjantaina talossa oli bileet ja äitini kävi valittamassa tytölle seuraavana päivänä melusta, joka kesti peräti klo 23 asti. No äitini päätti vielä käydä valittamassa tuon tytön äidille muutaman päivän päästä, ei pelkkä tytölle valittaminen riittänyt.



Samoin kaikki työtoverit on perseestä jne... Huorittelee heitä ja haukkuu kaikesta.



Itsellä laskettu aika tänään ja harmittaa kun ainoa läheinen sukulainen on koko ajan niin vihainen jostain. Vielä joulun allakin tekee tuollaisia kostoja naapureilleen ja puhuu negatiivisesti kaikesta. Mikään ei ole koskaan hyvin.

Sivut

Kommentit (20)

Vierailija

Mun samanikäinen äitini ihan samanlainen, muuttunut vähitellen aina vain negatiivisemmaksi. Haukkuu myös työkavereitaan ja naapuruston nuoria, jotka käyvät läheisellä uimarannalla uimassa ja talvella muuten vain liikkuvat alueella. Kuulemma kovaäänisiä ja sotkevat paikkoja. Puhuu koko ajan itsestään ja siitä miten vaikeaa hänellä on ja väsyttävää työtä tekee. Meillä muillahan ei koskaan ole mitään vaikeuksia elämässä. Itselläni oli kolmannen lapsen jälkeen totaalinen väsymys ja kun meillä kävi kodinhoitaja, niin äitini vain totesi nykyajan äitien olevan laiskoja kun eivät lapsiaan viitsi hoitaa. Meidän lapset eivät ole tervetulleita mummolaan, liikaa ääntä ja joutuisi passaamaan muita. Soittelee viikottain ja valittaa kaikesta. Oikein pelkään mitä sitten kun oikeasti vanhenee, muuttuuko vielä pahemmaksi. Veljelleni ei koskaan valita mistään, tuntuu että veljen kanssa puhutaan ihan eri ihmisestä, kun äidistä puhutaan.

Vierailija

ja vihamielistä käytöstä. Ja esim alzheimer voi alkaa tuonkin ikäisellä jo, valitettavasti. Ylipäätään vanhenemiseen liittyy muutoksia aivojen toiminnassa, jotka voivat vaikuttaa käytökseen asti. Tosin yleensä niiden muutosten pitäisi kai vaikuttaa tasoittavasti ja vanhenevan ihmisen pitäisi kyetä hallitsemaan tunteitaan paremmin kuin nuoren.

Vierailija

Äitisi käyttäytyy kuin uhmaikäinen, kohtele häntä siis sen mukaan. Kun lapsikin on tulossa, niin sano selkeästi että käytöksen on muututtava tai et anna hänen hoitaa lasta. Sinunkin on aika varmaan irrottautua äidistä siten, ettet enää kärsi hänen törkeää käytöstään kuin se pikkutyttö jota hakattiin.

Vierailija

onko aina ollut ns. vihamielinen tai pitkäänkin?



Minusta on vain tietyn tyyppisiä ihmisiä, jotka ovat jatkuvasti vihaisia ja valittavat kaikesta.



Tosin yksi hyvä työkaverini muuttui vuosien aikan todella iloiseta ja huumorintajuisesta ihmisestä juuri tuollaiseksi valittajaksi ja oudosti käyttäytyväksi. Lopullinen piste oli se, kun hänen rakas koiransa kuoli. Hän ei päässyt siitä yli vaan masentui hyvin vakavasti. Jälkeenpäin kun mietin muutosta, niin työ oli se, joka hänet väsytti ihan loppuun ja koiran kuolema oli lopullisesti liikaa. Hän oli liiankin tunnollinen työntekijä ja pomo oli koko ajan hänen kimpussaan.



Sitten hän oli pitkään sairaslomalla ja kävi terapiassa ja nyt taas ihan kunnossa ja ihan eri alalla.



Eli olisiko äitisi kohdalla mahdollista väsymys/uupumus/masennus?

Vierailija

äitini siis on työelämässä mutta vihaa työtään, ei kestä arvostelua ollenkaan (mm. palautetta), eikä osaa pyytää anteeksi. Hän esim. löi minua lapsena useasti, haukkui "lutkaksi, josta ei koskaan tule mitään", eikä koskaan pyytänyt anteeksi tai edes ole sanonut mitään positiivista (sen sijaan on vähätellyt paljon, haukkunut ulkonäköäni jne..). On ollut kuin mitään ei olisi tapahtunut. Näistä on jo vuosia aikaa onneksi, minä en ole jaksanut katkeruutta kantaa, koska itse sain ihanan miehen ja olen onnellisesti raskaana ja haluamassani opiskelupaikassa.. elämäni on kunnossa.



Minä olen hänen ainoa läheinen ihminen ja saan kuunnella noita vihanpurkauksia suhteellisen usein. Olen ottanut etäisyyttä, mutta tulevan lapsenlapsen takia olisi mukava pysyä väleissä, minun isä on kuollut eikä sisaruksia ole. Miehen vanhemmat onneksi on "normaaleja", ihania ihmisiä, joilla on normaali suhtautuminen elämään.



Äidistäni olen nyt sen huomannut uutuutena, että hän on joka viikko ahdistunut jostain fyysisestä oireesta. On raivostuttavaa, kuinka joka viikko on jotain rytmihäiriöitä/vatsakipuja/maksaoireita tms.. hän on juossut työpaikkalääkärissä ja mitään vikaa ei ole löytynyt. Olen äidille sanonut, että tuo on psykosomaattista, vaan ei ota kuuleviin korviinsa. Hänen on helppo valittaa lääkärille jostain fyysisistä jutuista, mutta sitten hän ei suostu puhumaan muista asioista. Ja kuulemma kaikki psykologit ym. on kusipäitä, kanoja jne..



Mutta mua huolestuttaa kun hän niin _vihaa_ kaikkia, siis esim. myös naapureitaan. Eikä osaa analysoida käytöstään yhtään. Kerran hän vielä hieman epäilyttävästi sanoi, että saa nähdä kauan inho työkavereita kohtaan pysyy aisoissa.. Mitähän se oikein meinasi, alkaa huorittelemaan niitä ääneen?

Vierailija

Hän on aina ollut liian kiltti ja liian taipuvainen. Nykyään on täynnä vihaa, mutta se viha kohdistuu vain minuun. Muille on edelleen kynnysmatto. Ilmeisesti jotenkin pysyy kasassa, kun saa syytää sappea minun päälleni.

Vierailija

Meidän naapurissa muuten asui tuollainen hirviö. Kerran meni sitten valittamaan naapurin alaikäisille päisällä ja sai poliisit niskaansa.

Vierailija

On ollut aina enemmän tai vähemmän vihamielinen (tai siis, rikkinäinen ennemmin)... mm. hakannut minua lapsena, haukkunut kaikki kaverini, riitautunut sukulaistensa kanssa. Ennen näkyi vielä kuitenkin se "valoisa puoli" äidistä, nykyään hän on vain tuollainen katkera ja vihainen, kyyninen. Ennen sentään vielä oli huumorintajuinen ja kiinnostunut asioista.



Mm. tästä tulevasta lapsenlapsesta lähinnä on puhunut vain siihen malliin, että voivoi minkä vaivan itselleni olen hankkinut.



Mutta miten voi pakottaa aikuisen ihmisen terapiaan tms? Olen hänelle sitä ehdottanut monta kertaa, ystävällisesti, tiukasti, lempeästi jne.. vaan ei. Kuulemma "ei tarvitse typerien ämmien (=psykologien) ohjeita" .

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat