Vierailija

Lapsi ei katso silmiin ikinä, puhuu jotenkin "tönkösti", on motorisesti jotenkin erilainen, ei kerro tunteistaan, kärsii myös tuhrimisesta.



Koulu menee kyllä hyvin ja kavereitakin on. Lapsi ollut aina vähän "outo"

Sivut

Kommentit (35)

Totta. Ap, minä ikäinen lapsesi olikaan?



Lainaus:

sanoi vanhempain illassa, että nykylapset on niin vilkkaita ja paikallaanpysyminen heille vaikeaa. Saanookin leikillesesti, että takamuksiin pitäisi laittaa liimaa. Eli tuo haahuilukin on yleistä ainakin ekaluokkalaiselle.

Katsekontaktin välttely ja monotoninen puhenuotti ovat kyllä tyypillisiä asperger-ihmisille, mutta ne EIVÄT ole olennaisia diagnoosikriteerejä.



Olennaisinta on sosiaalisten taitojen puute. Jos lapsellasi on kavereita ja osaa toimia sosiaalisesti, niin kyse ei ole aspergerista, vaan kenties jostain muusta. Äkkiseltään tulee mieleen dyspraksia.



Asperger diagnosoidaan ainakin pk-seudulla HUS:ssa, Lastenklinikan autismiyksikössä. Lienee muuallakin keskussairaalatutkimus. Vaatii yleensä viikon tai kahden osastojakson sairaalassa, jonka aikana lapsi tekee tehtäviä omahoitajan kanssa ja tapaa toiminta- ja puheterapeutit ja neurologin. Osastojaksolla tehdään myös unitutkimus, neurologiset tutkimukset, geenitutkimus.



Eli ei ole mikään pikkujuttu.



Mutta sitä ENNEN käydään toki ensin neurologin pakeilla, joka arvioi tutkimusten tarpeen. Pyytäkää siis neuvolasta lähetettä neurologille. Jo se keskustelu avaa tilannettanne.



Ja perehdy aspergeriin etukäteen, netistä löytyy paljon tietoa. Katso myös tuo dyspraksia, se voi ilmetä hyvinkin samankaltaisilla tavoilla, mutta siihen ei liity niinkään sosiaalisia ongelmia (minkä vuoksi se sopisi paremminkin lapsesi tapaukseen).



Mieti myös, mihin mahdollista diagnoosia tarvitsisit. Diagnoosi ei ole itsetarkoitus, sitä tarvitaan vain terapioiden ja koulujärjestelyjen takia. JOS lapsellasi menee hyvin, miksi tutkimuksia tarvittaisiin?



-as-lapsen äiti-

siis jos joku epäilee vaikka täällä lapsellaan aspergeria niin hyökätään ja väitetään että ei varmasti ole aspergeria. Samoin kiistetään aivan täysi tosiasia että erittäin monella vaikkapa 1980-luvulla on Asperger diagnosoimatta. Väittävät että olisi pitänyt tulla esille koulussa tms.

ne "olennaiset" kriteerit aspergeriin? Jos tulee koulussa hyvin toimeen luokkakavereiden kanssa ja on kavereita niin siis silti voi olla asperger?

Lainaus:

siis jos joku epäilee vaikka täällä lapsellaan aspergeria niin hyökätään ja väitetään että ei varmasti ole aspergeria. Samoin kiistetään aivan täysi tosiasia että erittäin monella vaikkapa 1980-luvulla on Asperger diagnosoimatta. Väittävät että olisi pitänyt tulla esille koulussa tms.




Onko sinusta YLIMIELISTÄ, jos yritetään toppuutella ketään kotimutudiagnoosien teosta? Minusta se on vain humaania, ettei herätetä parin rivin nettikuvausten perusteella kenessäkään kauheaa paniikkia.



Aivan totta on, että moni as-ihminen on diagnosoimatta.



Mutta toisaalta: jos as ei häiritse ihmisen pärjäämistä elämässä, mihin hän tarvitsee diagnoosia? Diagnoosin perusteella voi hakea terapiaa ja vaikkapa erityisluokkapaikkaa, mutta jos ap:n lapsi on jo kymmenvuotias ja pärjää koulussa hyvin (hänen oma kuvauksensa lapsestaan), niin mihin hän tarvitsee sitä?



Missään en ole mielestäni hyökännyt, ainoastaan kehottanut miettimään vielä ja hakemaan ajan neurologilta.



PS: yleensä as todellakin tulee esiin ongelmina koulussa, koska sosiaalisten taitojen puutteet tuppaavat näkymään sosiaalisessa tilanteessa eli esim. koulussa... aina ei lähiympäristön ja hoitavan lääkärin tietotaito riitä diagnoosin tekoon, monasti aspergeria on hoidettu vaikkapa psyykkisinä ongelmina. SE on toki ikävä asia.



-4-

JOKIN pitää lapsen sosiaalisessa käytöksessä olla pahasti puutteellista, enkä nyt tarkoita ujoutta.



Lainaus:

olla asperger jos "tulee luokassa kaikkien kanssa hyvin toimeen", on muutama hyvä kaveri ja yksi sydänystävä. On kuintekin luonteeltaan hiljainen isossa joukossa.




Asperger-ihmisen sosiaaliset puutteet johtuvat aivon synnynnäisestä, toiminnallisesta erosta. As-lapsi ei poimi ärsyketulvasta samoja asioita kuin normaalilapsi. Hänen on vaikea tulkita sanatonta viestintää ja muiden ajatuksia ja mielihaluja. Hän käsittää vitsit yleensä kirjaimellisesti. Näin siis yleisesti ottaen, astevaihteluja on jokaisella as-ihmisellä kovasti.



LISÄKSI as-ihminen voi potea aistiyliherkkyyksiä ja kielen kehityksessä voi olla ongelmia (mm. sanojen monimerkityksellisyyden ja yläkäsitteiden osalta, kertova ja sosiaalinen puhe vaikeaa). Monasti as-ihmisellä on yksi, intohimoinen ja kapea mielenkiinnon kohde kerrallaan ja siitä hän tietää suurin piirtein kaiken. Osa as-lapsista kärsii unihäiriöistä, varsinkin nukahtaminen voi olla vaikeaa. Rutiinit ovat as-lapselle tärkeitä, tuovat järjestystä ja "logiikkaa" kaoottisena koettuun ympäristöön.



Mutta olennaisesti aspergeria lähdetään selvittämään tutkimalla sitä, miten lapsi toimii suhteessa muihin ihmisiin.



Olen joskus kuullut hyvän vertauksen, joka kuvaa assien erilaista käsitystä maailmasta. He ovat kuin Applen tietokoneita, kun enemmistö on IBM:ää... tietokoneiden keskustelu keskenään on vaikeaa, vaatii erityisen ohjelman välittäjäksi.



-4-

asperger on määritelmällisesti sosiaalisten taitojen puutetila. Muut ovat sivuoireita.



VOI olla, että assillakin on kavereita, mutta heidänkin kanssaan hänen käytöksensä on kömpelöä. Ei ymmärrä juurikaan "sanatonta viestintää" tai sanojen monimerkityksellisyyttä. Ei aavista sosiaalisia kuvioita. Jyrää herkästi omia mielipiteitään ja juttujaan (paasaa, vaikka muita ei kiinnosta). Jne.



Jos ap:n lapsi pärjää hyvin koulussa ja hänellä on kavereita (joiden kanssa leikki sujuu), ei hänellä ole aspergeria.



-se as-lapsen äiti-

suosituin, sellainen luokan pelle. Kavereita käy joka päivä ja leikit sujuvat hyvin. Poikamme tosin on yleensä se kingi tai pomo, jota muut pojat katsovat ihaillen.

Sosiaalisia vaikeuksia on aina, mutta se sitten vaihtelee, miten vakavia ja miten ne näkyy. Ilman sosiaalista händikäppiä ei diagnoosia tule.

Aspergerin syndrooma on laaja kirjo erilaisia oireita, mutta kun kaikkia erityislapsia ei tietenkään kannata leimata samalla diagnoosipalikalla, niin kullakin niistä on oma, spesifi eriyislohkonsa. Asseilla se on autismikirjoon liittyen sosiaaliset vaikeudet.

Paha sitten sanoa, onko apn lapsella kyse niistä vai ei. Kaverin olemassaolo on hyvä merkki, mutta ei täysin poissuljen sitä, että voi olla assista kyse.

Kannattaa varata aika lastenneurologille. Jos ei pääse julkiselle puolelle, myös jotkin yksityiset lastenlääkäriasemat konsultoi, mm. Neuromental täällä stadissa.

Itsekin myönnät, että sosiaalisten kykyjen puute kuuluu asiaan. Se on OLENNAINEN asia, ilman sitä ei ole as. Kovin sulavaa se olo kaverin kanssa ei ole assilla - tosin isommilla lapsilla, varsinkin pojilla sellainen pelailu ja hengailu sujuukin jo helpommin kuin esim. pienemmille tytöille ominainen juonellinen roolileikki.

i]

Kaveriasiat eivät tietysti ole aina olleet näin. Kaverien saaminen on hidasta ja onnistuu vain aika valikoidussa seurassa eli eii han kenen tahasnsa kanssa. Hän osaa lukea tuttujen ihmisten noneerbaalia viestintää, jopa sarkasmia. Vieraiden ihmisten ei osaa, siksi tutustuminen on hidasta. - mutta kun homma lopulta käy, se käy. Toisaalta kun se ei käy, se ei todellakaan käy. SIITÄ ne ongelmat tulevat.



Kavereiden puute tai kömpelyys kaverisuheissa ei ole mikään as-kriteeri. Asseilla voi helposti olla 2-4 HYVÄÄ kaveria. Niillä sosiaalisilla ongelmilla voidaan tarkoittaa paljoa muutakin.

[/quote]




Minun tai sinun on turha arvuutella, mitä ap lyhyellä kuvauksellaan tarkoittaa. "Sujuu koulu hyvin ja on kavereita" kuulostaa kumminkin minusta siltä, että isompia ongelmia ei ole sosiaalisissa taidoissa. Antaa ap:n miettiä, kun lapsensa paremmin tuntee.



Joka tapauksessa mikään iso hätä hänen lapsellaan ei tuntuisi olevan. Monotoniselle puheelle ja fyysiselle kömpelyydelle ym. on löydettävissä paljon todennäköisempiäkin syitä kuin as.



Kannattaa pyytää sitä aikaa neurologille.

[

Lainaus:

LApsella on yks hyvä ystävä jonka kanssa ovat, muita luokkalaisia ei kotonamme näy kuin tosi satunnaisesti.



t. ap




Haahuilu sen sijaan taas ON asia, joka on tyypillistä joillekin neurologisille poikkeavuuksille, ahdh:n lisäksi myös aspergerille (oman toiminnan ohjauksen vaikeus, vaikeudet keskittyä ärsyketulvassa olennaiseen informaatioon)..



Mutta rakas ap, ihan oikeasti ei kannata arvuutella. Koska asia vaivaa sinua noin paljon, kannattaa käydä neurologin pakeilla.

Kiinnostuvat joistakin lapsista, vaikka tunne ei olisi molemmin puolinen. Uusi ryhmä kait paha juttu ja tuttu ryhmä parempi.

Kavereita voi olla, mutta niistä ei kyllä olla kovinkaan kiinnostuneita kotona, eivät merkitse mitään.

Aspergerit yleensä ovat valikoivia.

Lapsellani adhd, asperger epäily. En tiedä kumpaa on vai onko kummatkin häiriöt.

Lue nyt huolella vaikka tää ihan ekan kommenttini lause:



Lainaus:

Olennaisinta on sosiaalisten taitojen puute. Jos lapsellasi on kavereita ja osaa toimia sosiaalisesti, niin kyse ei ole aspergerista, vaan kenties jostain muusta.

-as-lapsen äiti-




HUomaat kaiketi, että sanoin "on kavereita JA osaa toimia sosiaalisesti".



Eli ei TAI, vaan JA.



Kaverien olemassaolo kertoo ainakin sen, että sosiaaliset taidot eivät ole täysin olemattomat (kuten ne voivat hyvinkin olla osalla syvemmin asperger-ihmisistä). Mutta minäkin olen koko ajan puhunut siitä, että olennaisinta on, miten niitä ystävyyssuhteita solmitaan ja miten ystävien kanssa osataan olla, samoin muissa sosiaalisissa tilanteissa.



Ap ei aloituksessaan kerro tarkemmin, puhuu vain kaverista. Joten sitä kommentoin, mitä tiedän ap:n lapsen sosiaalisesta käytöksestä.



Ja jonkin mainitsema "as-lapset on suosittuja ja niillä on paljon kavereita".... Asperger-lapsista osa on dominoivia ja ulospäinsuuntautuneita, mutta osa taas ei. Eikä kymmenvuotiaan lapsen sosiaalinen status enää välttämättä hyödy estottomuudesta, vaan as-lasta herkästi pidetään sietämättömänä besserwisserinä ja päällepuhujana, joka esitelmöi vaikkapa astrologiasta loputtomiin, kun muita kiinnostaisi enemmän ihan joku muu...



Sitten voidaan puhua siitä filosofisesta peruskysymyksesta, mitä ap:n aloituksen kaltaisiin kannattaa vastata. Aletaanko yllyttämään vajavaisin tiedoin, että "joo, kyllä sun lapsellasi varmasti on vakava, elinikäinen syndrooma". Vai lähdetäänkö liikkeelle siitä, että tuskin sentään, mutta kannattaa käydä ammattilaisen pakeilla.



No, joka tapauksessa: hyvää joulua ja rauhallista mieltä ap:lle. Oli lapsellasi jotain tai ei, hänellä on elämä kaiketi hyvällä mallilla, kuvauksestasi päätellen. Koulu sujuu, kaveri on. Mieti, tarvitseeko asiaa enempää tässä vaiheessa penkoa.



-4-

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat