Miten kertoa 10v että hänellä on add + muita "ongelmia"?

Vierailija

Kyseessä ihana lapsi, jolla suuria oppimisvaikeuksia +add, lukivaikeus ym ym..lapsi itse ihmettelee miksei opi eikä myöskään jaksa edes yrittää. Psykologit suositteli ettei lapselle kerrota mitään tutkimusten tuloksista, ettei lapsi ala pitää itseään "huonona"/toivottomana, mutta musta tuntuu että joku virallinen selitys päinvastoin auttaisi lasta, että ymmärtäisi ettei hänessä ole vikaa vaan on joku syy miksi näin on asiat. Miten muut olette ratkaisseet näitä juttuja?

Sivut

Kommentit (16)

Vierailija

sairaudessaan on jotakin hävettävää ja salattavaa. Siitähän tulee kauhea "peikko" lapselle, jos hän ajattelee ettei asiasta edes äiti ja isä uskalla/kehtaa puhua ääneen. Kun taas siitä keskustellaan ihan vapaasti niin lapsikin oppii, että että ei tässä ole mitään hävettävää ja peiteltävää. t.3

Vierailija

miksi tutkitaan ja mitä saadaan selville ja mitä sitten tehdään. Lapsi oli siis mukanatutkimusten loppukeskustelussa.



ja MITENkö kerrotaan. No vaikka näin: "Musitathan että olet käynyt semmoisissa ja tämmöisissä tutkimuksissa juttelemassa niiden lääkärien ja psykologien kanssa? No niin, niissä on käynyt ilmi, että sinulla jaa add ja tämä ja tuo lisäpiirre vielä siihen. Se tarkoittaa että sinun voi olla vaikea eimserkiksi (tähän mitä nyt sitten on vaikeaa) mutta toisaalta hyvänä puolena sulle sopii hyvin (ja tähän olis isitten parasta yrittää keksiä jotain missä lapsi on hyvä tai missä ainakaan vaikeudet eivät ole kovin suuria). TÄssä on mietitty, että sinun varmaan olisi helpompi opiskella pienluokalla, missä ei olekovin paljon häiriötä, SIksi sinulle jonotetaan paikkaa koulusta Y".



Ja sitten keskustellaan lapsen kanssa. TOdennäköisesti päiviä, viikkoja, kuukausia ja vuosia, siitä, mitä hän on ja mitä ei ole, mitä ongelmia on, mitä hyviä puolia on, miten hän niitä kehittää, mille hän itsetuntonsa rakentaa, mitä hänestä tulee isona. Niin kuin kai keskustelisit joka tapauksessa.

Vierailija

Rehellinen voi olla monella tapaa. Kyseinen äiti latisti lapsensa. Asiat voi kertoa monella tapaa.

Omasta pojastani tulee vielä jotain, koska tuen häntä ja poimin hänen vahvuutensa.

Kuuluisa kapellimestari on adhd ihminen ja sillä yhdellä Suomalaisella taikurilla on adhd.

Vierailija

Oppimisvaikeuksista huolimatta ovat hyvinkin älykkäitä lapsia, eikä heitä sahata linssiin.

Meillä myös päivittäin raivokohtauksia ja itse olen kyllä lääkityksen kannalla.

Esim. concerta. Auttaa myös noihin raivareihin ja tarkkaavaisuus paranee ja uskon, että vaikuttaa myös oppimiseen, kun asiat on kohdallaan.

Meillä myös poika saanut jo kolme vuotta raivareita. Lähtevät aivan tyhjästä.

Uhmasta ei taatusti ole kyse.

Vierailija

että asiasta kannattaa kertoa.

Painottaa sitä että kyseessä on sairaus joka ei ole lapsen vika.

Muistuttakaa että nykyään hyvin monella on sen kaltaisia ongelmia eikä niistä tarvitse tuntea syyllisyyttä vaan ne ovat ihmisen ominaisuuksia, ihan kuten toisella on huono näkö ja toisilla diapetes.



Jos ette kerro, lapsi tuntee huonommuutta koska luulee että hänellä on samat eväät kuin muilla muttei niistä huolimatta pärjää.



Toki nämä ovat lapsen peroonasta kiinni ja vanhempina varmasti tiedätte parhaiten miten hän näihin reagoi.



Näin neuvoisin kälyn 9v lapsen perusteella koska hän oppi paremmin elämään vaikeuksiensa kanssa kun ongelma nimettiin ja sitä alettiin hoitaa oikein.

Vierailija

Iso kiitos vastauksistanne!! :)



Yksityinen neuropsykologi näin sanoi, loppukeskustelu pidettiin ilman lasta myös.



Oma maalaisjärkeni ja äidinvaisto on sittenkin oikeassa, ja kerron lapselleni. Psykologi sanoi että kannattaa kertoa vain se mitä lapsi osaa itse kysyä. Mutta miten lapsi nyt ymmärtäisi tuollaisia kysyä.



Olemme jo puhuneetkin että tietyistä syistä lapsella on vaikeuksia kuten lukivaikeus, se on jotenkin helpompi sanoa, on sen verran yleistä. Mielestäni lapsen aliarvioimista tuollainen ettei puhuta mitään, ja tuo erityisluokalle meno oli suurin vitsi. Ihan kuin 10v olis niin hölmö että uskoo tollaisia selityksiä ja vieläpä vapaaehtoisesti menisi sitten eri kouluun, juupa!



Eri asia jos olisi ihan älyllisesti ongelmia.



Meillä lapsi on totaalinen alisuoriutuja, osaa esim. kokeisiin kaiken ulkoa kun kysellään ja yhdessä luetaan mutta kokeissa ei ymmärrä kysymyksiä ja vastaa aivan päin prinkkalaa..onneksi ope on ihana ja on järkännyt lapselle paljon apua jo tuossa normiluokassa. E-lausuntokin on saatu joten ehkäpä tämä tästä lähtee nyt sujumaan auvoisemmin.



Sinä jolla oli myös add-lapsi, onko teillä lapsen käytös miten haastavaa? MEillä on on tosi kiltti ja hyväsydäminen mutta järkyttävän äkkipikainen ja vielä rasittavampaa on mielestäni se jatkuva uhmakkuus ja vastaan oleminen. Olenkin miettinyt onko vielä joku uhmakkuushäiriö jäänyt diagnosoimatta...



Lapsi myös hukkaa älyttömät määrät tavaroita, etupäässä vaatteitaan. KOtonakin hukkaa ihan kokoajan kaikkea, kännykkä, hattu, takit, reppu jne...



t. ap

Vierailija

niiden psykologien tai vaikka lääkärin kanssa asiasta uudelleen, luulisi, että lapselle olisi kivempi tietää syy ongelmiin...sitä paitsi eihän lapsesi kuulostaa mitenkään "toivottomalta" vaikka hänelle varmasti oppiminen yms on vaikeampaa kuin muille. Siinä kertomisen yhteydessä varmaan kannattaa korostaa niitä hyviä ja pärjääviä puolia sitten myös, luulisin, maalaisjärjellä minäkin :)



Eli esim. Sinä olet reipas ja mukava poika. Olet kysynyt miksi opit hitaampaa kuin muut, lääkärit yms. on sinua tutkineet ja on todettu, että sinulla on tämmöinen add (tms), mikä vaikeuttaa keskittymistä ja oppiminen on hitaampaa. Mutta olet oppinut lukemaan ja laskemaan, ja opit vielä vaikka mitä, vaikka se vaatiikiin enemmän työtä.



Heh, en tiedä mitä ammattilainen sanoisi...

Vierailija

Kiitos! Näin minunkin maalaisjärki sanoo, hölmölä tuntuu ettei kertoisi. Lapsi on jonottamassa erityisluokalle ja siihenkin kuulema pitäisi vaan sanoa että "siksi siirretään kun on niin kivaa opiskella pienessä luokassa"!!?? Ei ihan uponnut meidän lapseen tuommoinen selitys.



t. ap

Vierailija

Nythän lapsi nimenomaan pitää itseään huonona, koska ei tiedä, mistä ongelmat johtuvat!



Ilman muuta kannattaa kertoa, miksi häntä on tutkittu ja mikä hänellä on diagnosoitu. Kertoa, ettei kyse ole toivottomasta ongelmasta, vaan asiasta, mille voidaan tehdä paljonkin.



Ja korostaa, että hänellä on paljonkin kohtalontovereita, eikä kyse ole tyhmyydestä.



Juuri tuo "hei, mulla on XXX, en minä ole tyhmä tai outo" -asia on monenmoisille erityislapsille olennainen tieto. Se helpottaa olos: "en ole itse syyllinen tähän".



- as-lapsen äiti-

Vierailija

Oma lapseni on vajaa 5v. hänellä adhd epäily.

Sitten kun hän saa diagnoosin, niin tulen selittämään hänelle asiat niinkuin ne on.

Totuudenmukaisesti.

Kerron hänelle myös sen, että adhd voi olla voimavara ja hänellä on paljon lahjakkuuksia, joita monella lapsella ei ole.

Hyvä mielikuvitus, taiteellisuus, luovuus, kekseliäisyys, seurallisuus, mielekiintoinen lapsi, jonka kanssa ei ole tylsää.

Joihinkin asioihin joudumme panostamaan tosi paljon ja olen häntä valmis auttamaan. Oppimisvaikeudet vielä epäselvät.

Kerron tämän kaiken hänelle, niinkuin asiat on.

En tiedä mikä on add lasten voimavara, mutta niihin kannattaa panostaa.

Monet asiantuntijatkin unohtavat sen, että tarkkaavaisuushäiriö voi olla myös voimavara.

Vierailija

Voisihan asiaa selittää jotenkin niin, että hänellä on tällainen sairaus jonka vuoksi aivot toimivat hieman erilailla kuin muilla ja joutuu ehkä tekemään enemmän töitä kuin keskivertolapset tms. Ja korostaa sitä, että hän ei todellakaan ole yksin tämän asian kanssa.

Vierailija

meillä pojan käytös oli aiemmin TODELLA haastavaa/vaikeata. muutama vuosi takaperin ei voinut kuvitellakaan isompia kyläreissuja tai tuloksena täysi katastrofi. poika vaan heittäytyi hankalaksi, kiukkusi, huusi , komensi. Aamuisin hidasteli kaikessa, mikään ei sujunut, ei kotona eikä pihalla.



Päiväkodissa tilanne oli ihna toinen. poika oli kuin enkeli, ainoa ongelma oli vain puuttuvat kädentaidot ja koordinaatiokyky, tasapaino häiriöt.



Nyt käytöshäiriöt ovat jotenkuten kurissa, mutta tuntuu tosiaan kuin olisi jatkuva uhma päällä. Ja se kiukku ja äkkipikaisuus. Ja poika on niin äärettömän tarkka omista tavaroistaan, ei vahingossakaan hukkaa mitään. vaikka oma huone onkin kuin kaatopaikka.



meillä asian käsittelemistä on helpottanut kummasti se kun mulla itselläni on myös lukihäiriö niin jotenkin osaa samaistua siihen epätoivoon mikä pojan sisällä velloo..



8

Vierailija

tv-dokumentti jossa adhd-pojan äiti rehellisesti selitti, kuinka tällä on sellainen sairaus jne. Todella latistavaa mutta umpirehellistä. Minusta on parempi kaunistella totuutta, kuten se psykologi sanoi.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat