En tule koskaan kelpaamaan sellaisena kuin olen

Vierailija

Minulle käy täsmälleen niinkuin äidilleni, joka jäi työkyvyttömyyseläkkeelle väsyttyään koulutusta vastaamattomassa työssä.

Kommentit (13)

Vierailija

mutta eipä sillä tunnu juuri olevan merkitystä...Ennen ei kelvannut kun ei ollut koulutusta, nyt kun on koulutusta ja työkokemusta, niin lapsi estää työnsaannin...Aina tulee uusia "vikoja". Ei vain jaksaisi enää, kun ikinä ei kelpaa...Sitten anoppi haukkuu kun elän hänen poikansa siivellä, omat vanhemmat painostavat asunnon ostoon ja mies odottaa että olisin joku kotitalouskone. Ystäviäkään ei pahemmin ole, ja sekin on tietysti minun vikani, kun ei pätkätyöläisellä ja pikkulapsen äidillä ole aikaa.



Kaikki vaan ahdistelee uusilla vaatimuksilla. Perhekahvilassakin kun yrittää saada tukea niin tulee vaan lista kysymyksiä: ulkoiletko? Teetkö sitä ja tätä lapsen kanssa? Muistathan d-vitamiinit? Näetkö ystäviä (vai oletko yksinäinen friikki?) Toisten äitien kanssa puheet on pelkkää vertailua, kuka tekee eniten töitä ja kotitöitä ja kestovaippoja ja jouluruuat itse ja lapsille vaatteet...



Ei ihan sitä mitä olen odottanut elämältä.

Vierailija

ja mitä sinun pitää olla kelvataksesi? Onko noissa iso ero?



Ja kuka vaatii? miten ja miten paljon pitäisi muuttua, että vaatiminen loppuisi?

Vierailija

Etkö millään pysty luomaan näköistäsi elämää niillä resursseilla mitkä sinulla on?

Työn ei tarvi olla elämän sisältö, pelkkää rahan ansaitsemistahan se on. Eikä rahaakaan tarvi kovin paljon jos keksii ilmaisia huveja. Yritä toisten auttamista jossain vapaehtoistyössä. Nostattaa itsetuntoa.

Vierailija

musta tuntuu samalta. Mikään ei kelepaa mitä teen. Lapset olen kasvattanut huonosti. En ole kiitollinen mistään, enkä kunnioita mitään=( Haluni työhön on itsekästä. Palkkani olisi ihan paska. Hyvä jos ruokaan riittäis. Vaadin kuulemma koko ajan lisää...

Miksi en saa olla itseni?=(

Vierailija

Älä vaivu kuitenkaan masennukseen. Elämäsi on sinun elämäsi eikä sinun tarvitse täyttää muitten toiveita.

Pistä paperille lista siitä mitä oikeasti haluat elämältä ja mieti minkä niistä pystyisin ensimmäisenä toteuttamaan tai mitä kohti voit helpoiten pyrkiä.

Sano anopille ja omille vanhemmille että ei ole heidän asiansa puuttua perhe-elämäänne. Sano miehelle että vaadit inhimillistä kohtelua. Tee niitä pätkätöitä ihan iloisena, töitähän nekin ovat! Eli et sinä edes elä kenenkään siivellä. En usko että lapsi estää työnsaannin. Nykyään vaan on vaikea saada vakituista työtä.

Yritä karistaa ne vaatimukset olkapäiltäsi. Minulle itselleni antoi eräs leiriemäntä joskus lukioikäisenä hyvän neuvon, jota olen pitänyt ohjenuoranani siitä lähtien: "Ole hellä itsellesi, älä koskaan vaadi liikaa, älä anna muiden sua painostaa".



t. Pätkätöitä tekevä kohta 5 lapsen äiti

Vierailija

Minä olen kolmen lapsen äiti ja pätkätyöläinen. Pidän pätkätyöstä, koska en varmasti edes viihtyisi missään muutamaa viikkoa pidempään. Taloudellisesti tietysti rasittaa kun olen päävastuussa perheen elatuksesta. Mieheni on kotona.



En minäkään koe kelpaavani minnekään, olen kuitenkin mielenterveyskuntoutuja koko lopun ikääni, eli työssäkäyminen on täysin riippuvainen mun lääkityksestä. En silti tee kompromisseja. Jos en jossain viihdy niin jatkan matkaa. Minulla ei ole varaa voida huonosti.



Kellään ei ole oikeutta elää sinun elämääsi, pidä itsestäsi huolta ja kuuntele todellisia tunteitasi.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat