Ketään joka kärsii sosiaalisten tilanteiden pelosta paikalla?

Vierailija

?

Sivut

Kommentit (24)

Vierailija

varsinkin jos on siis useampia "jännitettäviä" seurassa, silloin menee ihan lukkoon, mutta paremmin onneksi silloin jos on ihan kahdestaan sen jonkun kanssa. Oikeasti olen aika hölösuu, mutta todellakin vain niitten kanssa joita en jännitä.



Oletteko te muut jännittäjät kokeneet koskaan sitä, että joskus kun on ihan outojen kanssa, jotka eivat tiedä teidän jännitys-punastelu-historiaa, voitte "esittaa ihan normaalia"? Siis tätä on tapahtunut mulle aika harvoin, mutta se kohottaa itsetuntoa suuresti!



Kyllä, nuo automatkat pelottavaan paikkaan on hirveitä. Kädet aivan märkinä, ja jotkut haluavat kätellä tavatessa!!! Aarrgghh!



Joskus punastelen jos satun tapaamaan toiseen punastelijaan... eikä tästä asiasta uskalla puhua sillekään.



-15

Vierailija

Kukaan kuka on koskaan kuullut että mulla olis sosiaalistentilanteiden pelko ei uskoisi ikinä. Olen nokkela, hurmaava papupata.

Esiinnyn ihan täysillä! Sisuksen on silti ihan solmussa ja ramppaan vessassa kun tuntuu että oksettaa ja pyörryttää. Pelkään että saan vielä sydärin kun pumppu hakkaa niin vimmatusti.



12

Vierailija

Kahvikuppineuroosia ("täriseekö mun kädet ja huomaako muut, tai saanko edes kahvini jotenkin juotua..."), yleistä jännittämistä ja stressaamista sosiaalisissa tilanteissa, todella pahaa esiintymiskammoa. Esiintymiskammoon olen saanut mitä ne nyt olikaan lääkkeitä, jotka estää tärinän jne. mutta eivät vie pois pelontunteita.

Vierailija

jännittämistä puolituttujenkin seurassa? mietin onko tämä enää normaalia vai pitäisikö mennä lääkäriin..rupeaa haittaamaan normaalia elämää:(

Vierailija

justiin näin! jos on kahden jonkun kanssa on helpompaa. ja ventovieraille voin höpistä ummet ja lammet eikä jännitä yhtään, jos se siis on vapaaehtoista eikä mikään esim. lääkäri tmv.-ap

Vierailija

Suurin ongelma mulla on tässä asiassa se punastuminen. Sen kun jokainen näköetäisyydellä oleva huomaa kun toinen on ku tomaatti. Hirveetä. Ihan sama vaikka sydän löisi miten, tai hikoilis, mutta se naama... Tällä hetkellä tilanne on hieman parempi, mutta pelkään tajuttomasti esim valokuvien ottamista (siita saakin kuvaaja sitten ikuiset muistot kun tuo yks oli AINA punanen), esittelyt vieraammisssa porukoissa, ja kaikki omat arvostelut oli ne sitten negatiiivisia tai positiivisia. Tosiaan, (olen 25) toisinaan tilanne on parempi, pystyn olemaan normaalimpi, ja välillä tilanne menee pahemmaksi. Mitä enemmän asiaa ajattelen, sitä herkemmin punastelen ja hermostun. Jos olen tietyn henkilön seurassa joskus punastellut pahasti, pelkään sen henkilön tapaamista myöhemmin, ja seurauksena on takuuvarma punanaama. Se tapahtuu myös paremmissa vaiheissa, ellen pääse tilanteesta pikaisesti pois. Ihmiset varmasti pitää minua todella epäkohteliaana kun en jää katsomaan silmiin pitkään vaan pyrin pakoon...Samoin punastelen jos joku alkaa puhumaan "intiimeimmista asioista", ei tarvi olla edes mitään tosi intiimiä, mutta se on se tapa, kun aihe kääntyy sellaiseen, pelkään etta punastun.... punastun. Ja, punastelen usein myös siskon seurassa, eli ei tarvi olla edes pelkkä puolituttu. Eikä asiaa auta kun toinen sanoo "Olet aivan punanen!". Kivakiva.



RAJOITTAA ELÄMÄÄ!!



Mitään lääkitystä en ole uskaltanut hakea vaivaan. En tiedä voiko niitä edes käyttää jos on raskaana tai imettää. Minulla on 3 lasta. niin... miten minä mieheni löysin? Netin kautta tutustuttiin. Se ei nähnyt naamaa punaisena seurusteluvaiheessa joka kerta.

Vierailija

mulla just samanlaisia kokemuksia kans. Vielä lisäisin, että riippuu monesti ihan päivästäkin, onko väsynyt/pirteä tms. miten reagoi eri tilanteissa. Mulle myös kauhistus sellainen, että en pääse tilannetta mitenkään pakoon, pakko olla vaan paikallaan, kuunnella, eikä esim. kahvikuppia edessä mitä sekoitella.



Kukaan näistä ongelmista ei tiedä, mutta valitettavasti monelle se näkyy! :D Olen vielä pärjännyt suht asian kanssa, mutta kyllä monesti menee päivät "voi vi..tu voi vi..tu" hokemisella vähän väliä. Yritän vain unohtaa ne ikävät tilanteet samantien, enkä ala mielessäni niitä pyörittämään että "mitähän se nyt ajatteli.."



Joskus on hankalassa tilanteessa auttanut se, että alan miettiä yhtä erittäin positiivista tilannetta (esiintyminen) joka meni aikanaan mahtavasti. Se auttaa joskus.



Saisin varmaan ongelmiani setvittyä hypnoositerapiassa, mutta en ole löytänyt paikkaa enkä rohkeutta..

Vierailija

Kauppajonossa miettii että se takimmainen nauraa perseelle tai vaatteille. Juttelukumppani taatusti pitää ihan idioottina vaikka itse luulee olevansa hauska. Analysoi ihmisten katseita ja äänensävyjä loputtomiin. Onko mun kävelytyylissä jotain vikaa jos joku katsoo kadulla. Toikin varmasti nauraa ja toi ihmettelee...

Vierailija

mutta mitä serassaavampaa muten, sitä vaikeammaksi sosiaaliset tilanteet muuttuvat. Puolituttujakin jänitän, mm. puhelimella soittaminen tutuillekin on välillä tosi hankalaa. Olen käyttänyt beetasalpaajia, mutta välillä pärjään hyvin ilman niitäkin.

Vierailija

Itsellä on oireet pahentuneet kaiken aikaa, jännitän etukäteen jos on tulossa puolituttuja vieraita. kun vieraat paikalla, sydän hakkaa ja jännitän miten olen ja mitä puhun, todella stressaavaa. vain tuttujen ja luotettavien ihmisten seurassa voin olla oma itseni ja oireita ei ole. en halua soittaa puhelimella minnekään. jos näen esim kaupassa jonkun tutun käännyn pois tai menen piiloon. ahdistavaa.

Vierailija

sosiaalinen fobia pahin oire on vapina eikä ole mitään lievää,lääkityksenä on propral 10mg 1kpl tarvittaessa ja sillä olen suht hyvin pärjänny valil kyl iskee oireet vaiks olis lasten kans kotona

Vierailija

ainakaan paljoa. Ihmisiähän me kaikki ollaan, toisia jännittää ja toisia ei. Ei se elämä niin vakavaa ole! Mullakin on ollut joskus nuorempana tuota punastelu ongelmaa, mutta sitten olen ajatellut, että helottaa,jos helottaa so what?

Vierailija

voi kun kiva etten ole ainut...itsellä pahimpana koen juuri tämän kun puolituttuja "kavereita" tulee kylään tai meitä pyydetään kylään, olisi niin mukava mennä ja pyytää, ja joskus pyydetäänkin, mutta tosiaan jännitän jo monta tuntia etukäteen, ja sitten kamalasti mietin mitä ne minusta ajattelee, sydän tykyttää jne, sanoinko jotain tyhmää jne. ja muakin varmasti pidetään ylpeänä tmv kun en ole niin tuttavallinen, haluaisin niin kovasti ystävystyä paremmin mutta en pysty:(

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat