Pelkään kovasti, että syntymätön vauvani kuolee :(

Vierailija

Vauvalla ei mitään hätää, tunnen liikkeet jne. Viikkoja nyt 24. Takana viiden vuoden yrittäminen ja nyt vihdoin esikoinen tulossa. Voisikohan tuo pitkä yrittäminen olla syynä tähän pelkoon? Joka päivä rukoilen, että lopulta saisimme pikkuisemme elävänä syliin.

Kommentit (8)

Vierailija

samoja ajatuksia on käynyt mulla mielessä. tosin meillä tilanne sen verran erilainen, että meillä ns. "tärppäsi" ekalla yrityksellä. johtunee hormoneista nämä tälläiset ajatukset, mutta eiköhän niiden yli pääse. toinen syy peloille on kaiketi se, että odottaa ja toivoo lasta kovasti, että myös sen menettäminen pelottaa todella paljon, että sattuu ja välillä on tullut se kyynelkin poskelle.



pidetään mieli korkealla ja toivotaan parasta - eihän ne asiat murehtimalla parane. nautitaan kasvavista masuistamme.



-esikoista odottava-

Vierailija

Lasta toivottu lähes 6 vuotta, hoidoissa käyty ja epätoivoa koettu. Nyt olen odotan kaksosia viikolla 19, mutta yhtään en ole uskaltanut iloita, kiittää tai nauttia. Menettämisen pelko on jotain hirveää, olen asian kanssa ihan todella ahdistunut. Kunpa kaikki menisi hyvin ja kunpa saisi kokea myös onnellista odotusta tämän hermopaineen sijaan. Voimia sinullekin!

Vierailija

Mä uskon vakaasti, että rukous auttaa. Nyt voit alkaa rukoilla kiitosrukouksia vauvastasi! Olen aivan varma, että vauvasi on parhaassa turvassa kohdussasi ja Taivaan Isä pitää teistä molemmista huolta!



Vauvan menetyksen pelko on kamalaa! Minulla on myös siitä hyvin konkreettisia kokemuksia ja takana on myös lapsettomuutta ja lapsettomuushoitoja. Kaikki sympatia teille! Ihanaa kun saatte vauvan!!!

Vierailija

En jotenkin uskalla iloita vauvasta täysillä kun koko ajan pitää tarkkailla että vauva liikkuu. Pelkäänpä että syntymän jälkeen tämä sitten vaan jatkuu toisenlaisena. No, minulla on takana paljon muita menetyksiä jotka varjostavat tätä odotusta. Meillä oli 3 vuotta yritystä takana ennen raskautta.

Vierailija

Me yritimme esikoista 3 vuotta, ja sitten hoidoilla onnistuttiin. Pelkäsin kovasti koko raskauden ajan, pahimmat viikot olivat ekat 12 viikkoa ja sitten ne ihan viimeisimmät; niin lähellä jo mutta ielä pitkän matkan päässä. Itkin mm kun paras ystäväni synnytti kaksospojat (myös hoidoilla) viikkoa ennen omaa laskettua aikaani, että heidän lapset ovat jo maailmassa mutta meillä vielä pikkuinen odottaa..



Nyt olen toista kertaa raskaana, viikolla 14. Kovasti myös pelottaa, aina ultran jälkeen on viikon verran parempi fiilis..



Nyt sulla on kuitenkin ihanat viikot, nauti noista. Tunnet jo potkuja ja vauvakin jo selviäisi (tai ihan näillä viikoilla), jos jotain ennenaikaista lähtisi tapahtumaan.



Sitten LA:n lähestyessä käyt vain useasti neuvolassa, pyydät että seuraavat sinua tarkemmin tuon pelon takia. Ja heti sairaalaan näytille sitten lopussa, jos tulee sellainen tunne. Ja kotona älä kärvistele synnytyksen käynnistyessä liian pitkään; vain sairaalassa voivat seurata myös vauvan vointia.



Onnea matkaan!

Vierailija

kaikki menee suurella todennäköisyydellä hienosti! Yritä olla liikaa jännittämättä ja miettimättä asiaa, jos jotain sitten tapahtuisi, et kuitenkaan olisi osannut varautua siihen, eli etukäteismurehtiminen ei auta. (Vaikka itsekin sorrun siihen)

Vierailija

Hei puhun mummon ominaisuudessa. Meille sattui tyttäreni kanssa viikolla 25.3 vauvan menetys. Istukka irtosi ja se oli melkein myös äidin menoa. Hoitoa saatiin Naistenklinikalla mistä suuri kiitos. Mutta ennenkuin sinne päästiin rupesi aika käymään vähiin. Aikaa meni liikaa eli n.45 min vauva oli ilman happea ja äiti kuoleman lähellä. Tuli paloautoyksikkö missä kukaan ei tiennyt miten toimia ja matka Herttoniemestä Naistenklikalle maksoi vauvan hengen ja lähes äidinkin. Siitä kiitos 112:lle missä ei ole tällä hetkellä asiantuntevaa henkilökuntaa näitä asioita hoitamaan saatika tällä hetkellä mitään. Joulu on surettu vauvan siunaustilaisuus oli muutama päivä ennen joulua eli 20.12 ja uurnanlasku 7.1.2009. Olin mukana kun kuollut vauva punnittiin ja mitattiin. Vauvan mitat olivat silloin 1290 kg ja pituutta 33 cm. Vauva oli kaunis ja hänen kohdallaan oli kaikki hyvin. Että kiitos terveydenhuoltoterveudenkunnalle Naistenkilikalle taasen ei 112, mikä jos olisi asiantuntevaa henkilökuntaa ollut vauva olisi mahdollisesti saatu pelastettua.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat