ahdistaako muita tulevat pyhät?

Vierailija

arrgh...löytyykä muita, joita tuleva joulu ahdistaa? mä en tiedä edes miksi. meillä on rahaa riittävästi, vaikkei isotuloisia ollakaan, mulla on perhe ja lapset jne. mua ahdistaa vain ihan mahdottomasti kolme perättäistä "juhlapäivää" :(. muut nauttivat hiljaisuudesta ja minä ahdistun siitä....

Sivut

Kommentit (24)

Vierailija

Mulla on siis perhe, mies ja lapset, eli en ole yksinäinen. Luulen, että ongelma (ikävä kyllä) on nimenomaan se, etten osaa relata...Nytkin on takana työteliäs syksy, tärkeitä tapahtumia jne. Ehkä tämä on jotain henkistä krapulaa??

Vierailija

Pelkäätkö ettö joku sitten voi tuomita sinut laiskaksi? Vai mikä on pahinta mitä voi tapahtua jos et suorita ja touhota ja ole aktiivinen?

Vierailija

Olen pystynyt jo nyt rentoutumaan, heittämään irti kaikista pakoista ja siitä, miltä kaiken pitäisi näyttää. Tänään luin kolme tuntia Sofi Oksasen Baby Janea ja nautin joka sekunnista. Lapset leikkivät kavereiden kanssa ja mies metsästi kinkkua marketeilla. Ihanaa! Miksi ahdistua, kun on kerrankin aikaa tehdä mitä haluaa? (Púolustukseksi: rakensin aamupäivällä lasten kanssa kaksi tuntia lumilinnaa, josta tuli kyllä tosi hieno.)

Vierailija

kun jaoitte tämä ahdistuksen kanssani :). Nyt yritän kömpiä nukkumaan tavoittelemaan joulumieltä. Ja siis: lasten takia jaksan kyllä tsempata. Tämä ahdistus asuu lähinnä omassa päässäni!

Vierailija

olen kade! mä en kylläkään ahdistu mistää rutiineista (siivoaminen, lahjat, ruoka) vaan lähinnä niistä hiljaisista pyhistä...miksiköhän en osaa nauttia siitä, että voi tehdä, mitä haluaa?! ollapa kroisos, niin voisin mennä aiheesta keskustelemaan jonkun fiksumman kanssa :). no, kaipa se tästä vielä iloksi muuttuu ja kolme päivää menee nopeasti. lapset pitävät huolen siitä, etten ehdi istua ahdistuneena paikallani.

Vierailija

Paketoin juuri viimeiset lahjat ahdistumatta ;) mutta se yleisahdistus vaivaa eikä se mielestäni liity suorittamiseen mitenkään. Tai ehkä jotenkin kaukaisesti mutta ei suoraan...Pikemminkin minua ahdistaa se, että joulun pitäisi olla iloinen juhla ja minä en ole sisäisesti kauhean iloinen (enkä tiedä miksi). Toisaalta lasten ilo on onneksi tarttuvaa, ainakn hetkellisesti enkä siis todellakaan aio aattoa mököttää :). Silti jotenkin itsesääli valtaa mielen, kun en osaa olla iloinen....

Vierailija

Ei ahdista yhtään. Me ollaan molemmat miehen kanssa ihan jouluhöperöitä ja lapset tietty kans. Kerrassaan ihanaa vaan pysähtyä ja nauttia toisistamme ja hyvästä ruuasta.

Vierailija

niin kummalta kuin se kuulostaakin. se, että kaikki vetäytyvät koteihinsa eikä kukaan liiku missään. olen kaiketi "arki-ihminen". ei mulla ole edes huonoja lapsuusjoulumuistoja ja perhetilanne on hyvä jne.

Vierailija

Mua rassaa vanhempani jotka viettävät joka joulu sisareni perheessä ja tulevat meille koputtelemaan ikkunoita kun ollaan menossa nukkumaan. Anopin luona täytyis käydä, mutta siellä muutama kompastuskivi. Jos pyydetäään meille, valittaa sotkusta ja että meillä on liikaa tavaraa. Imuroin kyllä usein, ja pesen lattiat ja vessan kerran viikossa, mutta tavaraa meillä kyllä on, säilytystiloja ja neliöitä vähän.

Vierailija

Ja se miksi ahdistaa on se, että monilla muilla on suku koolla jouluna, meillä ei.

Omat vanhempani ovat eronneet, isä aivan alkoholisti ja äiti on kunnollinen. Äiti asuu pienessä kodissa jonne ei kyllä jouluksi mahdu. Äiti viettä veljeni perhen luona joulua. Veljen perheelle ei jotenkin viitsi mennä... ei ole tilaa..jos isä ei jois, niin siinä talossa olisi tilaa ja olisi varmasti kivatkin yhteiset joulut. asuvat siis sellaisessa vanhanaikaisessa maalaistalossa, joka on tavallaan paritalo. veli toisella puolen perheineen ja juoppo isä yksin toisella.

anoppi menee mieluummin tyttärensä luo, kuten tänäki jouluna.

on vaan kurjaa, että tuntuu ettei meillä ole ketään.

MUTTA meillä on ihana perhe, me vanhemmat ja kaksi lasta. Meille tulee ihana joulu ja aattoa odotetaan hirveästi. mutta olisi kiva jos olisi niitäkin sukulaisia kuvioissa.

Vierailija

Taidat olla jonkin verran nuorempi kuin minä? Mä olen jo lähempänä neljääkymmentä kuin kolmeakymmentä :) Muistan, että joskus kaksivitosena minuakin ahdisti milloin mikäkin, mutta kun tulee ikää lisää, niin ne ahdistukset rapisee pois.. . tai sitten niitä on ollut jo niin paljon, että eivät enää tunnu missään :D t. kakkonen

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat