Miten Marimma voi olla noin tyynesti keskustelemassa lapsensa kuolemasta

Vierailija

jo muutama pv kuoleman jälkeen, ja suunnittelemassa jo uutta lasta?

Sivut

Kommentit (57)

Vierailija

siitä että oli tosiaan jäänyt puristuksiin tuonne alas siis oli melkein 5kiloinen!!

Tämä tapahtui naikkarilla.Vauvan äiti oli ihmeissään oma vauvansa oli mustelmilla.

Vierailija

Mutta koska oli pelko Kys:iä kohtaan, halusi viimeiseen asti olla kotona ja luottaa vaan, että kaikki menee hyvin? Tai oliko tilanne kriittinen jo neuvolassa, mutta ei halunnut kuulla ja myöntää tätä, suodatti kaiken ohi? Ihminenhän toimii shokissa niin, että ei hyväksy tapahtunutta todeksi ja toimii kuin kone. Tilanteen tajuaminen tulee sitten vasta myöhemmin. Tuo kommentti "jotenkin tiesin jo raskauden puolivälistä asti" tuntuu omistuiselta...

Vierailija

Kirjoittaa eka, että kestää oman surunsa, mutta miehen surua on vaikea katsoa. Ja sitten kirjoittaa, että itse tiesi näin käyvän jo raskauden puolen välin jälkeen.

Vierailija

Lainaus:

Varmaan syntyy sellanen uhma, että todellakin sen teen näyttääkseni epäilijöille. Tosi lapsellinen tapaus.




Luin jotain vanhaa (yli vuoden) ketjua missä ihmiset sitä yritti käännyttää ja kertoi kaikki mahdolliset riskit (eli tiedossa olivat!). Tuntui olevan ihan periaatekysymys ja mitä enemmän vastustajia sitä enemmän M sai vahvistusta omiin ajatuksiinsa. Lapsellista.

Myös tämän lapsen syntymän jälkeinen sairaalareissu sai varmaan vahvistuksen, että sairaala on aivan kammottava paikka. Niin kritisoi sitä käyntiä ja miten häntä kohdeltiin. Kodista löytyy kuollut vauva, olisiko ammattilaisten pitänyt jättää kysymykset esittämättä ja silittää päätä?!!! Tietysti pitää selvittää mitä on tapahtunut.

Vierailija

M:stä en tiedä. Itselläni on epävakaa persoonallisuushäiriö, joka ei siis ole mielisairaus vaan paha luonnevika. Voisin hyvin kuvitella itseni lööppeihin, olen pari lööppiä aikoinaan järkännytkin, mutten itse niissä ollut.

Vierailija

Kutoi kyllä pöksyjä, sisusti huonetta jne, muttei oikeasti ollut luonut sellaista tunnesidettä lapseen?



Ehkei ole sitä tyyppiä, joka koko ajan rakkaudella ajattelisi vatsassaan kasvavaa lasta, tunnelisi kaiken aikaa liikkeitä, miettisi millainen lapsi hän on ja kokisi tavallaan henkistä yhteyttä lapseen jo odotusaikana? Luulen, että helpommalla yli pääsee tässä tapauksessa jos on sitä tyyppiä joka tavallaan saa sen lapsen ja totuttautuu häneen vasta synnytyksen jälkeen.

Vierailija

suostuu tuollaiseen (pitkä matka sairaalaan, ensisynnyttäjä, eivät ole tavanneet jne. jne. jne...)!? Ja ei soita apua paikalle kun huomaa, että ponnistusvaihe alkaa ja matka edelleen pitkä (ai niin, sehän päätti mutu-arviolla että ponnistusvaihe "ei voi" alkaa vielä ja toimi sen mukaan...)!? Ihan sama missä vaiheessa vauva kuoli. Kätilön toiminta EI ollut oikein. Monestakaan syystä.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat