Eikö ketää sureta huomenna...

Vierailija

Itselläni ottaa koville taas erittäin kova ikävä mennyttä pikkuveljeäni. Samoin suru painaa mieltä alkoholisti-isäni vuoksi. Omien lapsieni vuoksi kuitenkin jaksan ja haluan viettää rauhaisan ja iloisen joulun. Asiat kuitenkin painavat tuolla jossain....

Kommentit (11)

Vierailija

Tämä aika vain saa niin kovin voimakkaasti tunteet pintaat, niin kuin sanoitkin. Toivoisin niin, että rakas pikkuveljeni olisi myös mukanamme joulunvietossa (ja tottakai muutenkin elämässämme). Samoin toivoisin, että myös että isäni voisi nauttia joulusta ilman sitä "viinapirua".

Ja ilman tuota hänkin olisi läsnä elämässämme....tällä hetkellä ei.....

Surettaa....itkettää....

Tiedän, että nämä voivat olla/ja ovat toisille vähänpätöisempiä asioita. Tiedän , että toisilla tänäkin jouluna asiat ovat huonommin, mutta oli pakko päästä "purkaan sisintä". Hyvää joulua myös sinulle =) ap

Vierailija

enemmän ääneen puhuta, miten surullisia joulut ovat heille, jotka ovat lähimmäisensä menettäneet. Koska meitähän on paljon ja joka vuosi tulee lisää.

Itselleni eivät ainakaan joulut ole palanneet entiselleen äitini kuoleman jälkeen, ilo niistä puuttuu. Yksi tärkeä jouluntekijä poissa, eikä minusta ole koskaan hänen korvaajakseen, vaikka sillejä isälleni yritänkin täällä vääntää.

Ei voi mitään, mutta itku tulee taas tänäkin jouluna.

Vierailija

yritä päästää irti siitä syyllisyydestä (jos sellaista tunnet). minä ainakin tunsin monena vuonna veljen kuoleman jälkeen niin lamauttavaa syyllisyyttä jos mitään iloista yritin tehdä, joulukin oli boikotissa pitkään, hankkiuduin eroon kuusenjalasta ja joulukoristeistakin, kieltäydyin joulusta kun ajattelin etten minä voi iloita ja juhlia kun veljeni on kuollut. sittemmin olen ajan kanssa oppinut ajattelemaan jotenkin niin että ne tosiaan on kaksi erillistä asiaa. eikä se tuo veljeäni takaisin jos kieltäydyn juhlimasta. ja uskon että meidän molempien veljet tuolta pilvenreunalta katselee tyytyväisinä ja hymyillen, jos näkee meidän nauttivan joulusta. lämmin halaus sulle ap, eteenpäin vaan elämässä kaikesta huolimatta, elämällä on kuitenkin meille yhä täällä eläville vielä paljon annettavaa ja hyvistä asioista saa nauttia. terveisin kolmonen

Vierailija

Tunnen syyllisyyttä, kyllä. Koen, että olisin voinut kuoleman estää.

Koen myös, että minulla ei ole mitään syytä eikä oikeutta iloita. Olenhan menettänyt sen henkilön kenen kanssa aina ennen kaikki ilot (ja surut) jaoin. ....ja jonka kanssa toivoin ne vielä tänäkin päivänä jakavani.

Eläminen tuntuu väärältä...kaikinpuolinl Veljeni kuomeasta on kuiteniin jo jokunen vusoi aikaa....en vain käsitä miten tämä edelleen tuntuu niin haikealta ja vaikealta. Tuntuu koko ajan se sama "pala kurkussa" mikä hautajaisissa.

Kiitos.....toivon todellakin, että pikkuveljeni katselee tuossa jossain pilven päällä elämääni "tyytyväisenä". .....

Halauksia myös sinulle ja oikein lämmintä ja rauhallista joulua =) ap

Vierailija

älä aseta liikaa paineita itsellesi. silti voi olla ihan hyvä joulu, vaikka olisikin muuten surua elämässä. ei ne kaks asiaa sulje toisiaan pois. anna mennä omalla painollaan vaan. nimim. myös kovia kokenut ja pikkuveljensä haudalla tänään käynyt

Vierailija

minuakin takapiruna ahdistaa.. se, että ei ole mahdollista viettää joulua sukulaisten kesken. Isä on aivan rappio alkoholsti ja soteknut lapsuuden kotini kahdessa vuodessa ihan pilalle. EI ole siivonnut yhtään ja juo vaan aamusta iltaan. EN ole nähnytkään häntä kuin puolitoista vuotta sitten! vaikka ollaan käyty siellä ja ilmoittanut että ollaan tulossa.. niin ei ole tavattu. Äiti on siis muuttanut siletä pois ja äidin koti on niiin pieni, ettei sinne meidän perhe mahdu joulua viettämään.

veli asuu kyllä isän kanssa samassa vanhanaikasessa maalaisparitalossa, mutta veljelläkin perhettä ja ei tiloja... ahdistaa kamalasti se, kun monilla on perhe ja vanhemmat jouluna ja ylipäätään elämässä mukana, lapset voi mennä mummollaan jne. MUTTA meillä ei. Jos isä ei joisi, olisi tilanne aivan eri. Olisi ihana maalaismaisema mihin osaa joulua mennä viettämään ja muutenkin kesäisin ja saati kun lapset lähestyvät kouluikää, olisi niiiin ihana että voisivat mennä maalle mummolaan joksikin aikaa kesälomasta. MUTTA ei voi.



ANoppi taas viettää joulunsa miehen sisaren luona jos nyt yleensäkään viettää joulua (josksu on yksin kotona..)



ollaan siis sillai yksin. Mutta onneksi tämä meidän nelihenkine perhe on onnellinen ja meille on muodostunut omat jouluperinteemme ja aato aikataulumme, joten meille tulee tänäkin vuonna ihana joulu oman pienen perheemme kesken <3

Vierailija

Ei ne surut suremalla lopu. Mun isäni kuoli muutama vuosi sitten juuri ennen joulua ja veljeni hieman joulun jälkeen (ei samana jouluna). Välillä ikävä ja haikeus tulee jouluna mieleen hirveän voimakkaana. Yleensä jouluyönä käyn yksin kävelyllä ja annan itkunkin tulla, se helpottaa. Kummankin kuoleman jälkeen oli pari raskaalta tuntuvaa joulua, mutta nyt pystyn jo nauttimaan joulusta.



Sellaista se elämä vaan on, itkua ja naurua vuorotellen. Minä uskon jälleensyntymään, joten sikäli on ihan lohdullinen olo ja olen myös kuolleet rakkaani tavannut heidän kuolemansa jälkeen, joten en sillä tavalla koe kuolemaa niin hirveänä asiana. Kai se on lähinnä se kaipaus...



Hyvää ja lämmintä joulua sinullekin ap, elämä voittaa, aina!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat