En enään jaksa 2-v

Vierailija

En vaan enään kertakaikkiaan jaksa,kauheeta kitinää koko ajan!!Nukkumaan kun pitäisi mennä niin hirvee itku raivari hepulit alkaa,olen huutanut,olen karjunut,olen pyytänt kiltisti...ei mitään vaikutusta 2-vuotiaaseen terroristiin joka koko perhettä "riivaa".Mies on ihan loppu,kertoi että ei enään jaksa vaivautua tekemään lapsille joulua kun on koko ajan tälläistä...nyt lasten huoneen ovi on kiinni,esikoinen nukkui viime käynnillä jo mutta kuulostaa sitlä kuin 2v olisi TAAS kiivennyt sängystä ja koluttelee lelujensa kanssa...kello on jo kohta 12 yöllä eikä se vieläkään nuku vaikka sitä on nukutettu jo klo 21:00 saakka,menee joulu ihan perseelleen kun päivät saa kulkea horroksessa ja kieltämässä ja illat raivoamassa ja anelemassa,missä on se hauskuus ja nauru???Joulu tunnelma ei ole ainakaan tänne eksynyt...voiko joulua perua jos oikein haluaa??

Kommentit (12)

Vierailija

Täytyis vaan muistaa pysähtyä ja jättää kiireet ja aikataulut pois, niin heti menee paremmin. Mutta välillä tuntuu, etten ehdi mitään muuta tehdä kuin olla pojan kanssa, pitää sylissä ym. Minulla ei ole ketään jolle voisin pojan joskus viedä hoitoon. Tänään oli ihan karmea päivä. Meiltä hävisi jopa yksi ruokakassikin.



T. yh äiti

Vierailija

ap jatkaa!

Kiitos kommenteista,surettaa kovasti meidän esikoisen puolesta kun se on sellainen ns.kiltti tapaus,nukkuisi hyvin jos sen annettaisiin nukkua yms.Kuopus on ollut haasteellinen jo syntymästään lähtien,kitinä alkoi jo pari tuntia synnytyksesta ja puolen vuoden iässä se ilmeni tyytyämättömytenä kaikkeen,ei tykännyt olla lattialla,ei sylissä,ei sohvalla,ei babysitterissä,ei omassa sängyssä jne.Aamut on ihan mukavia hetken aikaa kunnes alkaa se "Anna vettä,anna maitoa,anna,anna,anna,anna" ja toi vesi juttu on semmoinen että toistuu n. puolen tunnin välein...hakeeko se huomioo vai mikä tässänyt on??Jos ei heti anna sitä mitä haluaa esim.vettä 15 s kuluttua ensimmäisestä pyynnöstä niin se kitisee niin kauan että sitä annetaan,se pyyntö on semmoista oikein kitinä narinaa joka kovenee lopulta itkuksi...huoah,huomista odotellessa

Vierailija

Meillä 1,5-vuotias on aivan kamala 80% päivästä. Paiskoo leluja, läpsii muita, itkee kovaa kaikesta pienestä ja heittäytyy maahan jos yrittää tehdä jotain mistä hän ei pidä. Tänä aamuna puin häntä ja pyysin nätisti että odottaa hetken kun äiti suoristaa paidan (istui siis sylissäni ja pyrki pois siitä). Sain takaraivo-pukkauksen suoraan oikeaan silmääni ja oli lähellä etten tönäissyt lasta seinään...ei siis itse tuo tapahtuma vaan se jatkuva paska käytös mitä saa aiheettomasti osakseen aamusta iltaan. Tiedän että on normaalia ja kuuluu kehitykseen, mutta 24/7 pojan kanssa kotona tuntuu että pää hajoaa näissä tilanteissa päivittäin. Olen kyllä pyytänyt anteeksi jos huudan tms. ja poika tulee aina syliini hakemaan lohtua jos vaikkapa satuttaa itsensä leikkiessä, eli meillä on hyvä suhde vielä. Mutta kyllä se on koetuksella..:/



Terv. mustasilmäinen äiti

Vierailija

Ensinnäkin sun pitää lopettaa raivoaminen lapselle. Sillä ei saa aikaan mitään tuloksia. (Joskus kaikki suuttuu mutta pääsäntöisesti sinä olet se aikuinen, joka osaa käyttäytyä.) Lapsi tarvitsee johdonmukaisuutta ja aktiivista toimintaa = rakkautta, ravinota ja raitista ilmaa, eli kolmen ärrän kasvatussuunnitelma..

Vierailija

* päiväunien nukkuminen vain lyhyemmän aikaa? Tai vain joka toinen päivä?



* ulkoilua kaksi tai kolme kertaa päivässä, siis myös illalla vaikka kuudesta eteenpäin?.tämä toimi omaan kaksi vuotiaaseeni



* silittäminen? Vieressä köllöttely? Jos luet kirjaa/neulot/mitä nyt teetkään samassa huoneessa? Toki ei järkevää monta tuntia viettää noin, mutta jos puolella tunnilla - vajaalla tunnilla selviää niin kai sen kestää paremmin kuin illasta toiseen poukkoilun? Ei ainakaan pääse lelujen kanssa leikkimään kun on aikuinen "vahtimassa"

Vierailija

nukuta vieressä.



Anna sille intensiivistä huomiota tietyn aikaa ja sitten keskityt myös muuhun. Laita vesilasi pöydälle, josta saa käydä juomassa. tai muovimuki, johon saa itse ottaa vettä, jos vedenpyytäminen on se juttu.

Vierailija

Meillä temperamentiltaan esikoisesi kaltainen kullannuppu eli en oikein osaa käytännön vinkkejä antaa. Sain Jo Frostin kirjan joululahjaksi muutama vuosi sitten ja innolla sen luin ja totesin että noin juurihan minä olen itse toiminut neitimme kanssa. Olin siis toteuttanut sitä Frosin ideologiaa ja nukkuminen, leikkiminen, siirtymät ym. eivät meillä ole olleet ongemlina. Toki temperamentti on neidillä erilainen, mutta pirun hyvä opus on:) Avaa sen kokonaisuuden ja antaa todella vanhemmuuteen sitä uskoa ja apua/neuvoja! Kyllä se siitä aivan varmasti ja ehkä se rähjääminen kannattaa yrittää lopettaa ja löytää se ilo myös siitä riiviöstä;) Murrosikä meillä kyllä edessä eli tulen sitten tänne kysymäänn neuvoja.......

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat