Laitoin lapsen saamat joululahjat kahdeksi päiväksi jäähylle.

Vierailija

Että harmittaa.



Olimme sukulaisissa ja lapsi käyttäyti siellä huonosti. Hakkasi toisen peliä yhtään huolehtimatta siitä hajoaako vai ei. Käkätti paskaista nauruaan eikä välittänyt toisten lapsien halusta mennä eri huoneeseen leikkimään kuin hän. Olin varoittanut jo kerran että jos ei nyt rauhoituta ja olla kunnolla lähdetään kotiin.



No tietenkään ei rauhoittunut vaan räkätti vaan ja jatkoi kiusaamistaan joten minähän siitä tulistuneena määräsin lapsen ulos ja autoon odottamaan lähtöä. Tämä siinä huusi ja möykkäsi (niin kuin minäkin kun suutuin) ja sanoin että nyt sitten lähti joululahjat. Kotiin päästyämme pakkasin lahjat jätesäkkiin ja sanoin että saa ne sitten kahden päivän päästä jos osaa olla kunnolla ja totella kerrasta mitä sanotaan.



Olen todella kyllästynyt lapseen. Pelkkä sen paskainen naurukin saa jo minun niskavillani nousemaan. Naurusta kuulee jo että jahas, nyt pian joku poraa tai jokin on kohta rikki.



Kasvatuksessa kai sitten jotakin vikaa mutta kun itse ei keksi että mitä. Lapsen pienempi sisarus on sitten taas aivan isomman vastakohta. Kiltti, kultainen ja toiset huomioon ottava. Miten samalla kasvatuksella ja samoilla lähtökohdilla voi tulla kaksi näin toisistaan poikkeavaa ihmisen alkua?

Kommentit (11)

Vierailija

siitä pelistä sanottiin että älä tee niin koska se menee rikki. (Ja huom. se ei siis mennyt vielä rikki)



Kiukuspäissään se rangaistus tosiaan annettiin mutta minä olen valitettavasti sellainen äiti joka joskus suuttuu.

Vierailija

Lainaus:

Ai, lapsen olis pitänyt saada pilata muiden lasten jouluilo ja särkeä heidän tavaransa ja äidin olisi pitänyt vain taputtaa päälaelle.

Aivan oikein teit. Oli sellainen rangaistus, että varmaan muistaa ja ehkä jopa tottelee tästä lähtien.




kuten mennä ja ottaa tämän selvästi alle kouluikäisen lapsen vaikka syliinsä ja viedä pois toisten tavaroita rikkomasta. Se olisi ainakin häirinny muita joulunviettäjiä vähiten ja säästänyt ne lelut ehjinä. TOdennäköisesti se olisi myös toiminut lapsen kasvtuksen suhteen parhaiten, kun se olisi yhdistetty ohjeistukseen oikeasta käyttäytymisestä.



VÄhintään äiti olisi voinut sanoa lapselle, ettei niin saa tehdä tai siitä seuraa tämmöinen ja tämmöinen rangaistus - ja toteuttaa sitten SEN rangaistuksen eikä jotain sellaista, mikä sattuu kiukuspäissä mieleen tulemaan.

Vierailija

Rankka rangaistus, varmasti todella paha mieli lapsella tuosta pitkän aikaa...lahat on kuitenkin HÄNELLE annettu eikä sinun.



Jos käyttäydyt huonosti vaikka töissä/kotona niin saako pomo/aviomies ottaa sun tavaroita ja viedä katköihinsä? Näin rankasti yleistettynä...

Kuitenkin ne ovat lapsesi lahjoja, rankaise jollain muulla tavalla.

Lahja on lahja ja sitä ei oteta pois kun se on annettu.



Minkä ikäinen lapsi on kyseessä? Tuskin johtuu vain kasvatuksesta/luonteesta vaan voi olla myös esim. eskarilaisen rajojen kokeilua tai tahtoikäisen uhmaa jne. ohimenevää. Meillä eskari-ikäinen on ollut tosi vaikea syksystä asti mutta kyllä se varmaan tuosta asettuu...



Kuulostaa huomion hakemiselta, lapsethan reagoi juuri noin kun on jotenkin paha olla tai vaikea kehitysvaihe. Syliä ja yhteisiä hetkiä.

Vierailija

sun lapses vastaa sun omaan arvaamattomuuteesi noin. "Paskainen nauru" ja tottelemattomuus on sitä, että lapsi hakee rajojaan, mtuta eihän se pääse selville, missä ne menee kun itse olet täysin arvaamaton.



Se pienempi lapsi on vaan varhaisemmassa kehitysvaiheessa. Odota vaan, vielä senkin kiltteys ja kultaisuus saavat lisää persoonallisuutta! TOivottavasti, ainakin. Jatkuva kiltteys ja kultaisuus ei ole normaalia, se kertoo häiriöstä joko lapsessa tai vanhemmassa (juoppojen lapset ja jotkut vammaiset on jatkuvasti kilttejä - normaalilapsi on välillä "Kiltti" ja välillä kokeilee, mitä tapahtuu jos tekeekin toisin. Sitä sanotaan itsenäistymiseksi)



Ja se, että koet lapsen naurun "paskaiseksi" on merkki omasta tunnereaktiostasi - ei lapsen naurun sävystä. Lapsi ärsyttää sinua tahallaan ja sinä ärsyynnyt. Miksi ihmeessä, sullahan on oikeasti teidän suhteessa kaikki valta - ja sitä myöten kaikki vastuu. Ei sulla ole varaa "kyllästyä" lapseesi. Ota nyt järki käteen ja rauhoitu.

Vierailija

Meinaan, että miten samalla kasvatuksella ja lähtökohdilla tulee niin toisistaan poikkeavia ihmisen alkuja.



Olen huomannut, että aina se hankalampi tapaus on esikoinen ja kuopus on kiltti.



Meillä myös näin.



En tiedä oisko osa syy mustasukkaisuudessa pienempää sisarustaan kohtaan.

Voikohan se ilmetä myös huonona käytöksenä ja uhmaamisena, joka ei kohdistu nuorempaan ?

Vierailija

Lainaus:

sun lapses vastaa sun omaan arvaamattomuuteesi noin. "Paskainen nauru" ja tottelemattomuus on sitä, että lapsi hakee rajojaan, mtuta eihän se pääse selville, missä ne menee kun itse olet täysin arvaamaton.



Se pienempi lapsi on vaan varhaisemmassa kehitysvaiheessa. Odota vaan, vielä senkin kiltteys ja kultaisuus saavat lisää persoonallisuutta! TOivottavasti, ainakin. Jatkuva kiltteys ja kultaisuus ei ole normaalia, se kertoo häiriöstä joko lapsessa tai vanhemmassa (juoppojen lapset ja jotkut vammaiset on jatkuvasti kilttejä - normaalilapsi on välillä "Kiltti" ja välillä kokeilee, mitä tapahtuu jos tekeekin toisin. Sitä sanotaan itsenäistymiseksi)



Ja se, että koet lapsen naurun "paskaiseksi" on merkki omasta tunnereaktiostasi - ei lapsen naurun sävystä. Lapsi ärsyttää sinua tahallaan ja sinä ärsyynnyt. Miksi ihmeessä, sullahan on oikeasti teidän suhteessa kaikki valta - ja sitä myöten kaikki vastuu. Ei sulla ole varaa "kyllästyä" lapseesi. Ota nyt järki käteen ja rauhoitu.




ja ovat kyllä ihan normaaleja. Ei 'liiallinen' kiltteys ole mikään vika, vaan osa persoonallisuutta ja sitä tulee kunnioittaa.

Vierailija

[i

Olen huomannut, että aina se hankalampi tapaus on esikoinen ja kuopus on kiltti.

En tiedä oisko osa syy mustasukkaisuudessa pienempää sisarustaan kohtaan.

Voikohan se ilmetä myös huonona käytöksenä ja uhmaamisena, joka ei kohdistu nuorempaan ?

[/quote]




Iso osa tästä johtuu siitä, että ensimmäsien kohdalla et ole valmistautunut uhmaan ja kiukkuun ja itsenäistymiseen. Se tulee yllätyksenä ja pelottaa sinua. Samaan aikaan se kuopus on vielä edellisessä vaiheesssa - joka on aina helpompi noin isihen asti, unnes lapset täyttävät 30 ja alkavat taantua...Kuopuksen tuleessa samaan uhmavaiheeseen taas odotat kauhulla muitojen moninkertaistamia ongelmia ja yllätyt yhtä lailla kuin ensimmäsielläkin kerralla - toiseen suuntaan vain: ekalla kerralla yllätyt kun sait ongelmia vaikket odottanut, toisella kerralla yllätyt kun et saa niin suuria ongelmia kuin odotit. TOdellisuudessa lapset ovat oikeasti jokseenkin yhtä haastavia...



No tietysti lapset ovat erilaisia luonteeltaan jne, mutta esikoisten ja kuopusten luonne-ero ei ole mikään yleispätevä ilmiö.

Vierailija

Mutta en nyt niitä enää takaisin voi antaa ennen kuin jäähy on mennyt.



Kyllähän tuo pikku2 osaa mieltään osoittaa tarvittaessa mutta se on siltikin aivan erilainen kun isompi.



Tosiaan täytyy myöntää että olen itsekin tempperamenttinen ja jos ärsyynnyn tarpeeksi saatan ottaa leluja jäähylle tarpeettoman ison määrän tms. En kuitenkaan tempperamentistani huolimatta käytä lapseen fyysistä väkivaltaa vaan jäähyjä joko niin että lapsi itse menee jäähylle tai sitten jotkin lelut.

Vierailija

ja äidin olisi pitänyt vain taputtaa päälaelle.

Aivan oikein teit. Oli sellainen rangaistus, että varmaan muistaa ja ehkä jopa tottelee tästä lähtien.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat