Haaveet toisesta lapsesta kaatuu, vuosi yritetty...

Vierailija

Meillä on esikoinen 7v ja toista on nyt yritetty vuosi - tuloksetta. Esikoinen sai alkunsa aikanaan heti 2. kierrosta.

Tämä taitaa nyt olla tässä. Itse olen 39v ja mies täyttää 43v. En haluaisi olla neljääkymmentä, jos pikkukakkonen joskus syntyisi. Tutkimuksissa ei olla oltu eikä mennä, joten jäämme sitten tällä tietoa 3-henkiseksi perheeksi.

Pieni haikeus tässä on, mutta ei näitä asioita voi aina valita... Muutama kuukausi vielä yritetään ja sitten unohdetaan...

Kommentit (14)

Vierailija

Ehkä sitä voisi itse käydä siellä gynellä vielä juttelemassa, mies ei tule suostumaan mihinkään tutkimuksiin, se on selvä. Ovulaatiotestejä tein joskus kesällä, mutta gyne kehotti heittämään nekin nurkkaan ja olemaan vain niin kuin ei olisikaan... Helpommin sanottu kuin tehty.

No, säästääpä tässä ainakin koko ajan ehkäisyvälinekuluissa, heh.

Ikäeroakin esikoiseen suren, nyt vaikka heti raskautuisin, sitä tulisi joka tapauksessa lähes 8 vuotta. Ja se nyt tietysti on murheista pienin, mutta esim. 5 vuoden ikäerolla olisivat jotenkin vielä samassa kulkeneet.



ap

Vierailija

Luulisi, että kun ikää alkaa olla, olisi kakkonen pistetty tilaukseen jo aiemmin. Siis ihmettelen vain syitänne.



Mutta, jatkakaa nyt vielä yritystä. Tuossa iässä ei enää tärppää ihan heti ja biologisen lapsenhan olette jo saaneet, joten miksi ei teille toinenkin vielä siunaantuisi.

Vierailija

että mene sterilisaatioon, piuhat poikki vaan, jos et enää lisää lapsia halua (esikoisen jälkeen). Ei suostunut missään tapauksessa eli ei kyllä ole käynyt laittamassa mitään piuhoja poikki, en usko.



Näitä elämäntarinoita on niin monenlaisia... mutta eivät tosiaan ole aina itse päätettävissä. Mä yritän olla stressaamatta ja unohtaa koko jutun välillä, mutta...pinnasänkyä en ole uskaltanut myydä, vaikka kaikki muu onkin myyty vauvatavaroista.



ap

Vierailija

Niin kävi minulla, myin kangasvaipatkin pois, kun väänsimme puoli vuotta pikkukakkosta (eka lapsi tuli heti kun halusimme ja ekasta kerrasta päätöksen jälkeen!!!). Jo vaippoja myydessäni olin luovuttanut, että ei sitä kakkosta tule ja tulin heti raskaaksi. Kakkonen syntyi kuukautta ennen kuin täytin 41.

Vierailija

Meillä mieheni kanssa 3 yhteistä lasta (+ mulla ex-suhtestani 1 lapsi), joista nuorimmaista yritettiin 2,5 vuotta.

Toivottoman pitkältä ajalta tuntui, itkuitta ei selvitty.

Kuukausi toisensa jälkeen toivomista ja yrittämistä, ja aina vaan pettymistä.

Vihdoin viimein aloin luovuttamaan haaveesta, ja patam...olinkin raskaana :)

Nyt meillä 3 kk vanha suloinen vauveli :)

Ja vaikka kuinka ajattelin, etten koskaan enää suostu antamaan itselleni "lupaa" vauvakuumeelle (tuon piinaavan pitkän yrittelyn takia), niin haave neljännestä yhteisestä lapsesta on jo olemassa.

Toivon vaan, ettei yritysaika (sitten kun sen hetki koittaa) veny taas pitkäksi.



Gynen luona kannattaa käydä jos/kun yritystä takana se vuosikin.

Voi olla jokin pienikikin "juttu", mikä estää/hidastaa raskautumisen, t. nimim. kokemusta on.

Mulla oli keltarauhashormoonin vajetta, ja ihan tablettihoidoin sai alkunsa lapset "nro.2" ja "nro.3".



Tätä vauvaa yrittäessämme sain clomifeenejä sekä keltarauhashormoonia (Lugesteron), sekä 1 inseminaatiokin tehtiin, vaille tulosta.

Me käytiin tutkimuksissa, mutta mitään vikaa ei löytynyt kummastakaan.

Mutta "luomutärppi" kävi lopulta, hetkellä jolloin vähiten sitä osasin odottaa/uskalsin edes toivoa.



Tsemppiä ja rohkeasti vaan gynen juttusille!

Kumpa tuleva vuosi toisi teille kaipaamanne vauvan!



t: äiti-ihminen, 36 v

Vierailija

Itse kanssa uskoin tuohon, että yli 35v:t ei enää raskaudu. Just. Molemmat lähti alulle ekasta kierrosta, oikeesti toinen lähti alulle 2v aiemmin kun oli ajateltu, kun just luulin, että ei enää helposti tässä iässä raskaudu, sitten huomasin, että jaa, vaavi taas tulossa. Vähän aluksi itketti, mutta sitten tajuttiin, että tätä sitä on toivottu, tapahtui vain 2v aiemmin mitä oli kuviteltu. Mutta aina ei mene kuten on suunnitellut. Yllätysvauva siis tulossa, ikää lähes 40v.

Vierailija

39v ei se raskautuminen aina oo niin helppoa, kai sa sen tiesitkin jo alunperin eli karsivallisyytta. toki olis kannattanu alkaa sita kakkosta yrittamaan jo aikasemmin mutta jalkiviisaus nyt ei oo kauheen kivaa.

Vierailija

jättämään ehkäisyä aiemmin pois. Puhuin häntä vuosia ympäri. Oli sitä mieltä, että raskautuisin ilman muuta heti, kun ehkäisyn jättää. No, niin ei käynyt.



Suurperheestä ei meistä kumpikaan ole koskaan haaveillut, mutta pikkukakkonen olisi vielä perheeseen sopinut...



En olisi koskaan lapsia halunnutkaan perinteisellä 2v ikäerolla. Itselläni on sisarukseeni yli 10v ikäeroa.



Gyne oli kesällä sitä mieltä, että ilman muuta meillä on toivoa, kun on jo yksi yhteinen lapsi. Minulla on vain tuo yksi raskaus ollut.



Ehkä otetaan ehkäisy taas kuvioihin: minulle on merkitystä sillä, olenko 39v vai 40v tullessani äidiksi. Ja riskit kasvavat koko ajan.



ap

Vierailija

yritetty ekaa vuojesta 2004. mutta eka lapsi synty vasta 2007.

ja sen jälkeenkään emme ole käyttäneet eikä ole vielä toinen alulla..

ei ne asiat aina mee niin ku ite tahtoo.

ei se heti nappaa.. itekki haluasin mutta kun ei vaan.

Vierailija

Kannattaa vielä yrittää! Vai aiotteko aloittaa ehkäisyn kun yrittys loppuu vai olla ilman ehkäisyä ja jättää tavallisen, stressaamalla, yrittämisen pois? Toivotaan kovasti, että saatte vielä toisen vauvan. Lapsen toivominen ilman tulosta on rankkaa. Tiedän tunteen! Tsemppiä!

Vierailija

miksi miehesi ei suostuisi mihinkään tutkimuksiin?

Ymmärrän, että jollekkin miehelle voi olla kova paikka tutkimuksiin meno, ja mahd. syyn paljastuminen.

Ja ns. pelko ja pettyminen siihen, jos ei olekaan "kelpo" siittämään lasta.

Mutta kun vauvahaave on kuitenkin parin niin yhteinen juttu, ja tosi helpolla tavalla miestä voidaan tutkia.

Tiedän omasta kokemuksestani, sillä mun miestäni on tutkittu.

Eli siemennestenäyte toimitettu fertiliteettilabraan, ja odoteltu pelonsekaisin tuntein vastausta.

Ja kyllä oma mieheni sanoi avoimesti, että olisi kova isku vasten kasvoja, jos vika löytyisi hänestä, eikä voisi omalta osaltaan täyttää suurta toivettamme.

Ja pelkäsi myös sitä, että jätän hänet, jos vikaa löytyy hänestä.

Vaikeita asioita, tiedän.

Mutta vakuuttelin, että tiedämmepä sitten missä mennään, mikä mättää, miten lääketiede voi meitä auttaa.

Lapsettomuus (vaikkakin sekundäärinen semmoinen) kosketti syvästi myös miestäni. Hän suri myös sitä, että toive ei toteutunut "tuosta vain".

Kehoitankin, että sopivalla hetkellä juttelet miehesi kanssa, rohkaiset häntä siihen, että YHDESSÄ menette gynen juttusille.



Tiedän tuonkin, että ikäerot mietityttävät..

mun esikoiseni sekä meidän ekan yhteisen lapsen ikäeroa on huimat 12 vuotta.

Sitten alettiinkin toivomaan pian "tokaa yhteistä", ja ikäeroa tulikin vain 1 v 7 kk.

Pienellä ikäerolla oltais toivottu tätä kolmatta yhteistä, mutta venähti toivotusta.

Nyt lapset 3 kk, pian 5 v, 6,5 v ja 18 v.



Tsemppiä edelleenkin!



t: äiti-ihminen

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat