Suku oli taas koolla jouluna ja ihailtiin suvun vauvaa. Harmittaa meidän lasten puolesta.

Vierailija

Meillä on kaksi lasta, eskari-ikäinen ja koululainen. Pikkulapsi vaiheensa siis jo ohittaneet.

Miehelläni on isosisko, jolla on nyt 8kk vanha vauva.



Meidän lapset ei ole koskaan olleet mitenkään "suloisia ja ihania ja katsos nyt noita"-lapsia miehen suvun mielestä. Lapset on menneet siinä sivussa. "Kutsutaan nuokin ja onhan niillä lapsetkin mukana"- tyyliin. Lapsia siis ei ole huomioitu eikä ihasteltu koskaan.



Nyt siis miehen isosiskolla on vauva ja "voi miten ihana ja vauva viettää ekaa joulua, hellanlettas sentään".

"Eihän se sisko nyt rasitu kun on vauvakin ja antakaa siskolle ensin, kun tuo vauva voi äitiään tarvita koska vaan" jne jne.

Sukuun on syntynyt VAUVA.



Mua harmittaa meidän perheen puolesta. Lapset eivät ole olleet mitään erityistä aikanaan, eivätkä vieläkään. Siinähän ne menevät aikuisten keskustelun ohessa, kunhan eivät ääntä liikaa pidä.

Mutta nyt kun suvussa on VAUVA, kyllä joulusta tuli kertaheitolla lasten joulu ja on niin anopin mielstä ihanaa nähdä hymyilevä vauva joulun ilona jne.

Koko aatto meni keskustellessa vauvan hampaan tulosta ja liikkumisesta ja syömisestä. Koko suku pyöri vauvajuttujen ympärillä.

Meidän lapset ei koskaan aiheuttaneet mitään sukukeskusteluja, ne vaan oli mukana.

Miehen sisko oli niin äitiä, että. Hirveä touhotus ja vauvan ympärillä pyöriminen.

Aikaisemmin ennen vauvaa, kun olen vaikka meidän lapsista jotain maininnut, ei ole siskoa tai anoppia paljon kiinnostanut. Ei ole elinpiiriin lapset kuuluneet, niin eihän niitä ole osannut puhuakaan.

Mistä tää kertoo? Miksi anoppi on tollanen?

Keittiöpsykologiaa, kiitos!

Sivut

Kommentit (26)

Vierailija

Olisiko kyse siitä, että anoppi paremmin uskaltaa tyttärensä lasta hoivata? Tai sitten vain poika, eli miehesi ei ole niin läheinen. Niinkin voi olla.

Vierailija

kyse siitä että mun äitini ei huomioi minun tyttöjäni ollenkaan, ainoa asia mitä se näkee on veljeni lapset.

Minun tyttöni ovat tämän jo ajat sitten huomanneet, ja sanoneet suoraan etteivät pidä "mummoa" mummona.

Se miten tähän on tultu, on pitkä asia, mutta olisi ollut mielestäni hänen mahdollisuutensa korjata menneitä huomiomalla edes minun lapseni.

Kun ajattelenkin asiaa, tuntuu savu nousevan korvista. Mielestäni tämä on niin epäreilua, no ehkä historia toistaa itseään..

siis jollain tasolla ymmärrän ap fiiliksiä täysin.

Vierailija

On äitejä, jotka kertovat kovaan ääneen ja ylpeästi lapsistaan ja heidän tekosistaan. Kun lapset tulevat näköpiiriin puhuvat heille ääneen, ottavat lapset mukaan keskusteluun, pitävät lapset läsnä, ihmeellisinä olentoina ja saavat muutkin heistä kiinnostumaan.

Sitten on vanhempia, jotka yrittävät pitää lapset hillittyinä, supattelevat heille kainalon alta, eivät kehtaa kehua lapsilla jne. Ovat tietenkin kovin ylpeitä heistä, eivätkä rakasta yhtään vähempää kuin toinenkaan äiti, mutta eivät 'kerjää' ihailuja.

Vierailija

suhtautua oikein mitenkään, koska miniä kuitenkin raivoaa kun

a. anoppi takertuu minun lapsiin liikaa

b. ei välitä niistä lainkaan.



Oman tyttären lapsia uskaltaa helliä, koska tuntee oman tyttönsä. Mutta miniöillä on tapana haukkua anoppejaan niin joutuu olemaan eri tavalla varpaillaan sen takia ja suhde lapsiin ei siksi tule olemaan koskaan luonteva.

Vierailija

ei siinä sen kummempaa ole kuin että, miehen isyydestä ei voi olla koskaan varma mutta naisen voi. Sinä olet kateellinen, ei ne lapset sitä tiedä ettei heitä ole samalla tavalla ihailtu vauvoina.

Vierailija

Meillä on vain toisinpäin, meidän lapset on ne nuoremmat lapsenlapset eikä heitä huomioida lainkaan.



Erityisesti minua suututtaa se että kun meidän lapset (3 alle 4v) on sairaana ei miehen sukulaiset tule 30km lähemmäksi meitä, eivätkä edes soita, pelkäävät varmaan että tarttuu puhelimessakin.

Kun miehen siskon 6- ja 9-vuotiaat lapset on sairaana, on siellä miehen vanhemmat koko ajan apuna. Kyllä minäkin apua olisin monesti tarvinnut, etenkin nyt joulua ennen kun kaikki lapset sairasti vesirokon.

Vierailija

"Sisko oli niin äitiä niin äitiä" vai mitä kirjoitit - tajuatko itse, miltä oikein kuulostat? No siltä, ettet arvosta miehesi siskoa ollenkaan, pikemmin halveksut. Tai sitten olet kateellinen. Onko nyt ihmekään, jos tuolla asenteella et saa suvulta samanlaista huomiota kuin hän.

Vierailija

Ja lapseni ovat kummankin mummin ensimmäiset lapsenlapset. Oma suhteeni äitiini on aina ollut etäinen, siis lapsesta saakka. Kun esikoiseni syntyi, jotenkin luontaisesti yritin hakeutua lähemmäs äitiäni. Hän ei sitä ymmärtänyt, että siinä vaiheessa olisin tarvinnutkin äitiä. Tämä lähentyminen usein siirtää äiti-tytär-suhteen uudelle, erilaiselle tasolle, lähentää välejä. Meillä sitä ei siis valitettavasti tapahtunut.



Samoin lasteni suhde äitiini on etäinen. Meillä tämä mummi ei ole ottanut lapsia luokseen yökyläilemään tai muutenkaan (välimatkaa oli lyhimmillään alle 10 km). Alkuun yritin tehdä lapsia tykö, käydä kyläilemässä jne, mutta olen jo luovuttanut. Näemme muutaman kerran vuodessa, välimme eivät ole läheiset.



Anoppini on taas toista maata, läheinen sekä minulle ja lapsille - itseasiassa läheisempi kuin oma äitini on koskaan ollut. Joskus siis näinkin päin.

Vierailija

että kun ovat jo tottuneet isovanhemman rooliinsa vauvan kanssa touhuaminen ja lepertely on luontevampaa heille kuin sinun lastesi kanssa. Varmasti on kyse myös siitä, että oma tytär on anopille läheisempi kuin miniä. Hän iloitsee samalla myös tyttärensä uudesta äidinroolista. Omalla anopillani on vain poikia, ja nyt kun omat lapseni ovat jo vähän isompia ja miehen veli sai ensimmäisen lapsensa huomaan että osaavat suhtautua ihan eri tavalla tähän uuteen vauvaan paljon rennommin ja luontevammin kun meidän lapsiin.

Vierailija

Anopit eivät aina uskalla miniän "reviirille" - pelkäävät tämän reaktioita ja varmasti näkevät jos toinen ei pidä hössöttämisestä yms, ja jos reagoi asioihin pidättyvästi tms. Eivät sitten uskalla päästää kanaemomaisuutta valloilleen.



Jos suhde omaan tyttäreen on erilainen, sieltä pääsee paljon enemmän tunnetta esille.



Meillä on ollut aika lailla toisinpäin, minä en itse ole sietänyt äitini hössöttämisiä, ja nyt tuntuu että veljeni vauvat ovat hänelle läheisempiä. Veljeni ja vaimonsa ovat helpompia ihmisiä kuin minä, joka olen pidättyväinen ja ärryn helposti joten minkäänlaista äiti-tytär-asetelmaa ei välillämme ole ollut.

Vierailija

millä kirjoitat että kyllä vauvat on ihania hellanlettas sentään ja sisko on niin äitiä niin äitiä, että ehkä oma tyylisi on pidättyväisempi ja siihen on sitten kenenkään vaikea tulla hössöttämään viereen, koska osoitat, ettet hyväksy sellaista.

Vierailija

Siskoni ja veljeni vauvoihin suhtaudutaan täysin eri tavalla kun meidän lapseen on koskaan suhtauduttu. Omien vanhempieni tasolta siis. Kun meidän lapsi oli vauva niin piti soittaa saako tulla kyläilemään. Nyt sisko ja veli perheineen saavat mennä ja tulla kahvittelemaan ilman soitteluita. Silloin ei meidän lasta varten voitu muuttaa mitään lapsiystävälliseksi toisin kuin nyt kun pihalle on hankittu keinu ja hiekkalaatikko ja sisällä on lelulaatikoita. Oma lapsemme ei vieläkään tunne läheiseksi vanhempiani mutta siskon ja veljen lapset kiipeävät niiden syliin. Kaikesta huomaa, että heidän lapset on paljon tärkeämmät kun taas meidän lapsi ei merkitse oikeastaan juurikaan. Lapsi ei halua enää tulla edes mukaan mummolaan kun isovanhemmat tuntuu vierailta ja jos serkut on mukana niin lapselle tulee paha mieli kun häntä ei huomioida. Että sellaista...

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat