Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Tulee aina välillä sellainen tunne, että olis parempi olla kuollut

Vierailija

Periaatteessa kaiken pitäis olla hyvin mutta silti suht usein ahdistaa ja on sellainen olo, että olis parempi olla kuollut. Masennuslääkettä syön ja olen ihan normaali iloinen ystävien ym. seurassa mutta varsinkin yksin ollessa tulee sellainen kauhea olo. En oikeen tiedä mitä tällä elämällä tekis vaan koko ajan odotan jotain muutosta enkä edes tiedä mitä. En tiedä pitäiskö erota tosta miehestä vai ei, en tiedä vaihtaisko työpaikkaa vai ei vai hakisko kouluun, kärsin kun emme saa ikinä toista lasta, olen kateellinen monille ihmisille lukuisista eri asioita. Tuntuu, että koko ajan pitäisi tehdä jotain (siivota) mutta ei jaksa ja siitä tulee huono omatunto. Kaikki on hyvin mutta kaikki on päin persettä.

Kommentit (10)

Vierailija

Näytän ulospäin reippaalta ja iloiselta ja iloinen yleensä olenkin ystävieni seurassa. Silti mietin usein, kuinka olen selvinnyt tässä elämässä jo näin pitkälle, enkö ole jo ansainnut täältä pois pääsyä. Olen suorastaan kade kuolleille tutuille ja sukulaisille. Missään nimessä en voisi päättää elämääni itse, ihmettelen vain, milloinkohan arpa osuu minuun..

Käyn töissä ja teen todella paljon lasten kanssa ja heidän eteensä. Mutta kodin kunnossa pysyminen on ihme koska en saa tehtyä kotitöitä kun pienen palan kerralla. Parisuhde vaan.. on, eikä tunnu miltään. Työ menettelee, mutta motivaatio on vain tilipussissa.

Lapsuus oli onnellinen ja parisuhteessa ei ole tapahtunut mitään, mitä tässä voisi esim jossain terapiassa puhua? Kaikki on ihan hyvin, tunnepuolta lukuunottamatta.

Vierailija

Tällä hetkellä mm. Reiki enkeleineen on koettu ja todettu hiljaa itsekseen ettei ole minun juttuni. Helvetissä eletty viimeiset 7 vuotta ja olen vasta parikymppinen. Ihan hukassa olen itseni kanssa eikä kukaan voi minulle edes kertoa että millainen olin ennenkuin sairastuin, sillä vanhempani ovat kuolleet eikä muuta sukua ole. Tämä on helvetinmoinen kriisi...huoh.

Vierailija

Noi on normaaleja juttuja mitä jossain vaiheessa käy läpi. Mikä helvetti nykyään ihmisiä vaivaa et tarttis mennä hoitoon tai syödä pillereitä? Silläkö se sit ois ohi? Elämä on......välillä perseestä. So? Koita skarppaa vaa nää paskatkin hetket. Ei voi muuta

Vierailija

Eikä loppua näy.



Lainaus:

Näytän ulospäin reippaalta ja iloiselta ja iloinen yleensä olenkin ystävieni seurassa. Silti mietin usein, kuinka olen selvinnyt tässä elämässä jo näin pitkälle, enkö ole jo ansainnut täältä pois pääsyä. Olen suorastaan kade kuolleille tutuille ja sukulaisille. Missään nimessä en voisi päättää elämääni itse, ihmettelen vain, milloinkohan arpa osuu minuun..

Käyn töissä ja teen todella paljon lasten kanssa ja heidän eteensä. Mutta kodin kunnossa pysyminen on ihme koska en saa tehtyä kotitöitä kun pienen palan kerralla. Parisuhde vaan.. on, eikä tunnu miltään. Työ menettelee, mutta motivaatio on vain tilipussissa.

Lapsuus oli onnellinen ja parisuhteessa ei ole tapahtunut mitään, mitä tässä voisi esim jossain terapiassa puhua? Kaikki on ihan hyvin, tunnepuolta lukuunottamatta.

Vierailija

Miksi et hakeudu hoitoon? Ei normaali elämä ole tuollaista. Sinulla on perhe. Mies ja lapsi. Syöt jo masennukseen lääkkeitä. Näytät ulospäin iloiselta (?) ja koitat jaksaa. Mutta näytätkö nämä syvimmät tunteesi myös terapiassa?

Vierailija

Tie ulos tuosta harmaasta olotilasta on etsia apua sielta omasta sisimmasta ja alkaa miettimaan elaman tarkoitusta...mista tanne on tultu ja minne ollaan menossa (naita asioita pohtimalla jokainen loytaa paljon vastauksia muihinkin juttuihin). Useimmat meista vain ajelehtii ilman mitaan tarkoitusta. Pitemman paalle sellainen ei toimi vaan ihminen alkaa oireilla psyykkisesti ja fyysisesti. Jokaisella meilla on tarkoitus ja paamaara taalla maapallolla ja se tarkoitus on jokaisen itse loydettava (apuna tahan etsintaan voi kayttaa alla olevia juttuja).



Monet meista vaalii ulkoisia juttuja taytena totuutena ja unohtaa taysin etta meilla kaikilla on myos henkinen puoli. Jos ihminen haluaa olla onnellinen, hanen taytyy rueta vaalimaan myos sita henkista puoltaan. Henkisen puolen vaaliminen tarkoittaa mielestani sita, etta hiljentyy kuuntelemaan mita se oma sisin kertoo. Hiljentymalla, meditoimalla, henkista kirjallisuutta lukemalla voi alkaa etsimaan sita omaa sisintaan. Se sisin vain odottaa sinua ottamaan yhteytta ja sen yhteyden kautta loydat niita vastauksia mita olet hakemassa. Kukaan muu ei voi sinulle vastauksia antaa...vain sina itse tiedat mika sinut tekee onnelliseksi ja mika saa sinun sielusi laulamaan ilosta. Uskon taysin, etta jos lahdet talle matkalle tulet loytamaan ne tunteesi takaisin mitka olet kadottanut ja paljon muutakin ihanaa tulee tapahtumaan matkan varrella :)



Hyvia auttajia matkan alkuun ja sen varrella voi loytya (suosittelen kokeilemaan ja ottamaan selvaa mika voisi olla paras vaihtoehto juuri sinulle):



- enkeleista ja enkelihoitajilta

- Reikista

- erilaisista energiahoidoista

- meditoinnista

- joogasta

- henkisilta opettajilta (Buddha, Dalai Lama, Jeesus yms)



Tata listaa voi jatkaa varmasti monella tavalla...



Kaikella rakkaudella pyydan ja rohkaisen sinua ottamaan yhteytta siihen omaan sisimpaasi....siella piilee sellainen voima ja rakkaus jota et usko olevan olemassakaan ennen kuin itse sen koet. Upeaa matkaa sisimpaan! :) Nauti matkan tuomasta viisaudesta ja rakkaudesta!

Vierailija

Kävin lääkärissä, joka määräs lääkettä "turhaan murehtimiseen", joka pitää mut valveilla yölläkin. Auttaa pitämään pään selkeänä, erottamaan asiat, joille voi tehdä jotain turhista murehtimisista, ja nukkumaan.

Vierailija

Haepas ketjun aloittaja, lääkäristä jotain toisen merkkistä lääkettä tuohon.

Selvästi ei lääkkeet tehoa. Ja minulla ainakin, asioita ei paranna turha murehtiminen. Kirjotia vaikka asiat ylös ja näytä jollekin kaverillesi tai jollekin, terapeutille. Tämä osaa sanoa, murehditko turhia ja mihin kannattaa pistää ajatuksiaan, ettei mee turhan päiväiseksi, ja sitä kautta kun pohtii turhia, sitä vaan masentuu lisää. Että sikäli sanoisin, että nuo reikit ja asioiden märehtimiset on ihan turhia. Masennus ja ajatuksissa rypeminen kun tuppaa vaan lisäämään ahdistusta. Parempi vaan tehdä jotain. Jos taas tuntuu, että tekemisellä sitä yrittää päästä "pakoon" ajatuksia, on ehkä parempi pysähtyä kohtaamaan ne, ja selättää ne näin kirjottamalla vaikkapa. Sen jälkeen sitten

voipi taas sanoa että mikä ajatus olikaan turha, mikä ei ja jatkaa.

Vierailija

eikä sua sieltä kukaan muu kuin sinä itse auta pois. Sun on nyt selvitettävä, mitä elämälläsi haluat, mihin on varaa, halua, toiveita ja mahdollisuuksia. Ja kateus pois, lukemattomilla ihmisillä maailmassa on syytä olla kateellinen sinulle, se on kuluttava, turha tunne. Kirjaa toiveita ylös paperille, mietiskele, suunnittele, tee uuden vuoden lupauksia. Tykkää itsestäsi ja lupaa se myös!

Uusimmat

Suosituimmat