Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mies oli löytämästäni kuitista päätellen ostanut sitten joululahjan,

Vierailija

Voihan se olla miehesi äidille, siskolle, isälle tms?



Mistä löysit kuitin?





Onko sulla esim synttärit lähiaikoina?

Sivut

Kommentit (113)

Vierailija

Olen oikeasti sitä mieltä, että sinun kannattaa puhua miehen kanssa.



Kyllä sinä kestät sen, tuli mitä tuli. Mutta fakta näyttää olevan se, että sinulla on jo haava, ja jos vaikenet, se jää märkimään, ties miten pitkäksi aikaa. Syö sinun kunnioitustasi ja turvallisuudentunettasi. Ääneenlausumattomat asiat suhteessa työntävät sinua ja miestäsi erilleen.



Jos sillä on ollut vaikka suhde, se ei vähennä sinun arvoasi ihmisenä mitenkään. Muistuta itseäsi siitä.



Vaikka eroaisittekin, kannattaa se tehdä niin kuin aikuiset. Asioista keskustellen.

Vierailija

mutta kyllä mä hämmästyisin, jos saisin uudelta rakastajaltani kahvikoneen! Vaikka kahvin ystävä olenkin, odottaisin ekana jouluna jotain vähemmän tarpeellista...

Vierailija

kai nyt ois parempi kysyä kuin ihmetellä ja huokailla.



Nostat vaikka ne kaikki kuitit sun ja miehes käyt ne läpi ja sitten kysyt ihan normaalisti että hei, mikäs ja kelles tää juttu on

Vierailija

Vastasin tähän ketjuun jo kertaalleen kiltisti, kun en halunnut ottaa riskiä, että nalkutan provoksi ihan tosissaan kirjoittavaa hätääntynyttä ihmistä. Mut joo, kallistun provon puolelle jo pikkuhiljaa itsekin.



Masentavaa.

Vierailija

Yhden ehdotuksen kyllä sinulle ap teen: sano, että sitä espressopannua ei palauteta ja laitat sen keittiöönne oikein näkyvälle paikalle ja sitten aina ihastelet tämän tästä, että miten hieno se on...



En kyllä tiedä, että kestäisikö itselläkään kantti moisten epäilyjen kanssa sitä pitää ja esillä vielä, mutta se lienee yksi vaihtoehto saada miehelle ikävää fiilistä valehtelustaan.

Vierailija

mikäli ette jaksa koko sepustusta.



Ensinnäkin pakko sanoa tuosta yöksi vanhempieni luokse menemisestä, jota on kovasti ihmetelty. Syy sinne menoon ei siis tosiaan ollut kissan ruokkiminen (kissa oltiin käyty ruokkimassa ja rapsuttelemassa jo aiemmin), vaan se RIITA miehen kanssa. Tuli vain sellainen olo, että nyt on pakko päästä jonnekin pois tästä kämpästä. Ja koska vanhempani sattuivat olemaan poissa kotoa marssin sinne. Mitään muutakaan paikkaa en nyt iltamyöhällä olisi keksinyt.



Kello oli tässä vaiheessa yli yhdeksän, ja lapsi nukkumassa. Ja ilmoitin kyllä miehelle, mihin menen (minusta on epäreilua häipätä sanomatta mihin menee, mutta muuten en näe mitään pahaa siinä, jos jompikumpi haluaa riidasta ulos ja lähteä johonkin tuulettamaan päätään silloin, kun normaali keskustelu ei selvästikään onnistu, eikä riitely ole millään tavalla rakentavaa. Ja tämä meillä oli tilanne silloin pari iltaa sitten.). Lisäksi lapsi on, kuten olen jo kertonut, aika iso. En siis mitään imetettävää sylivauvaa jättänyt kotiin ihmettelemään, missä äidin rinta on. Soitin vielä miehelle myöhemmin (vähän leppyneenä), ja sanoin, että tulen aamulla. Siinä vaiheessa olisin jo voinutkin tulla takaisin, mutta en enää jaksanut, koska kello oli yli 11 ja minua suoraan sanottuna pelottaa kävellä yksin pimeässä ulkona. Sanoin myös miehelle, että jos lapsi herää, ennen kuin tulen aamulla, sanoo tälle, että äiti lähti X:ää (kissan nimi) ruokkimaan.

Vastasiko tämä teidän tiedonhalutarpeitanne tuosta tapahtumasta, ja mikä siinä nyt oli jotenkin outoa ja edesvastuutonta? Eikö lapsi voi olla yötä isänsä ( biologisesti isäpuoli, mutta käytännössä ensisijainen sosiaalinen vanhempi) kanssa?



Mutta sitten itse asiaan:

Espressopannusta on nyt kysytty ja paljon muutakin puhuttu. Aloimme purkaa tilannetta eilen. Se ei alkanut espressopannusta tai näkemästäni kuitista, vaan sen aiemman riidan purkamisesta, ja kuten sanottu, sen selvittämisestä, miksi meillä on viime aikoina ollut hieman rankkaa ja ehkä etäistä parisuhteessamme.

Puhuimme tosi paljon. Mies kertoi asioita, jotka häntä ovat mietityttäneet ja ahdistaneet pidemmän aikaa (ihan asiallisia asioita, jotka liittyvät meidän luonteidemme eroihin, ei niinkään kummankaan käytökseen siinä mielessä, että kumpikaan käyttäytyisi mitenkään väärin). Minä kerroin miehelle luottamuspulastani ja siitä, millaisista asioista se kumpuaa (mm. siitä, että mies on niin sosiaalinen ja hänellä on paljon naispuoleisiakin kavereita ja tuttuja, ja että hän ei kaikista näistä ihmisistä edes mainitse. Tunnen usein, ettei miehen elämä ole kokonaan avoin minulle.) Mies arvasi heti, että kenkä TÄLLÄ KERTAA puristaa tästä työkollegasta, jolle se pesukonekin vietiin ja ymmärsi kyllä minua selvästi täysin. Hän myös sanoi, että osittain hän haluaa pitää tuökuviot ja työihmiset täysin erillään muusta elämästään, ei halua tuoda töitä kotiin, eikä välttämättä pidä niitä ihmisiä vapaa-ajallaan ystävinään...Tässäkin kieltämättä ON perää.

Kun asiaa ajattelen tarkemmin, ei mies juuri puhu miespuoleisistakaan kollegoistaan ja työkavereistaan. Ja toisaalta, hänen naispuoleisten "vapaa-ajan kavereidensa" kanssa meillä ei ole koskaan ollut mitään ongelmaa. Tiedän ja tunnen heidät kaikki ja meillä on ihan avointa dialogia heitä koskien.



Kuitenkaan en usko, että tämä on koko totuus. Edelleen uskon, että mies on ainakin hieman ihastunut tähän naiseen tai ihastumassa tähän naiseen, ellei jopa kunnolla ihastunut, mutta mitään varsinaista suhdetta en usko olevan. Enhän uskonut alunperinkään pettämiseen asian varsinaisessa merkityksessä. Sen sijaan uskon, että naisesta on hyvinkin voinut tulla läheisempi, kuin vain kuka tahansa lounastuttu ja että rajoja ollaan oltu liu'uttamassa ainakin henkisellä puolella.



Tärkeintä on kuitenkin, että pitkän keskustelumme (eilen pitkin päivää ja tänään jatkui) aikana minulle tuli selväksi, että mies haluaa olla sitoutunut minuun ja kuten joku jo tässä ketjussa sanoikin, uskon, että asioista puhuminen avoimesti saattaa estääkin tuon ihastuksen kehittymisen pidemmälle. - Siis kun tapaamiset tämän naisen kanssa eivät ole enää mikään "salaisuus" tai miehen oma juttu, ja mies varmasti seuraavan kerran naisen kanssa lounastaessaan herkemmin tulee ajatelleeksi minua, meidän keskusteluitamme ja sitä, onko hän nyt ihan viattomilla vesillä, hän todennäköisesti pysyykin "rajojen sisällä"...Ymmärtääköhän kukaan, mitä tarkoitan?



(jatkuu...)

Vierailija

Itse asiassa aika harvoin olen tehnyt tälle palstalle MITÄÄN aloituksia, etenkään koskien omaa yksityiselämääni. Viimeksi olen omia asioitani puinut itse asiassa varmaan pari vuotta sitten, kun mies ei tullut (yllätys yllätys) kotiin illanvietosta. Silloin minua ei uskottu, tietenkään, ja nykyään ymmärrän miksi ei...Siihen sattumukseen muuten oli silloin taannoin ihan oikeasti viaton selitys.



No, mutta siis tämänkertaiseen "provooni" palatakseni; asia ei ole edennyt mitenkään. Mies tuli suihkusta ja ehdotti syömistä. Kävimme syömässä ravintolassa, haimme lapsen bioisältään ja nyt olemme kotona. En ole uskaltanut ottaa asiaa puheeksi, enkä tiedä miten ja koska uskallan...Ja ihan hyvässä parisuhteessa olen kuvitellut eläväni. En oikein itsekään tajua, miksi en uskalla puhua asiasta ja mitä pelkään. Johonkinhan se pressopannu ja suklaat on mennyt, enkä vaan keksi ketään kenelle! Ystäville ostetaan yhdessä (tai yhdessä sovitut) lahjat. Sukulaiset ovat minun sukulaisiaan. Yrittäjä on, ja firmakavereiden lahjat on yhdessä puhuttu...ja tosiaan se, ettei ole maininnut tuosta lahjasta, tyyliin "ostin muuten X:lle pressopannun ja sitä hyvää suklaata", eikä ole sitä lahjaa autosta tänne kotiin tuonut. Siis lahja on ostettu ja toimitettu kaikessa hiljaisuudessa tässä joulunpyhinä, eikä mulle ole mainuttu/lahjaa käytetty kotona missään välissä.



Äh, antaa olla. Ei täällä kukaan kuitenkaan mitään ota vakavasti. Vähän vaikea soittaa ystävällekään tästä asiasta juorutakseen, kun tuo mies on tuossa olohuoneessa.



ap

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat