Ettekö te turhaudu?

Vierailija

Minusta tuntuu, että en elä täytä elämää. Elän jotain normien mukaista pullamössöelämää jossa mikän ei ole jännittävää ja sitten kuolen... hukkaan heitettyä.



Mistä te saatte tyydytyksen? Mulle ei riitä työ, äitiys ja ihankiva mies. Hyi helvetti.

Kommentit (12)

Vierailija

No itse asiassa nämä:

- taistelulajin opiskelu

- kirjoittaminen

- valokuvaus

- kulttuuri- ja yleisen historian harrastus

- uskonnollinen ja filosofinen meditoinnintapainen



Lukemista ei kannata edes mainita, lukeminen=hengittäminen.



Miten niin? Onko joku harrastus 3:n mielestä vähempiarvoinen kuin joku toinen? Miksi, jos se joka tapauksessa tuo sisäisen tyydytyksen ja elämälle tarkoitusta? Voin hyvin kuvitella, että esim posliininmaalauksen avulla pääsee erittäinkin harmoiniseen tilaan.



t. 2, jolla miljoona harrastusta ja ihankiva mies

Vierailija

Niin kauan kuin etsii itselleen, ei löydä tyydytystä. Mutta kun rupeaa etsimään sitä, miten voisi antaa toiselle jotain, asia muuttuu toiseksi. Pätee muuten avioliittoonkin, vinkki vinkki, ei sitä ihan kivaa miestä kannata halveksua, kun on sellaisen onnistunut löytämään.

Vierailija

niin hanki "helvetissä" itselles jotain kiinnostavampaa. VIka on ihan sun itsesi. Ei meidän, ei varsinkaan sen vastaajan, jonka harrasteita katsoit voivasi pilkata tietämättä mitä ne ovat.

Vierailija

elämäni oli onnellinen, mutta jotain puuttui. Aloin ajattelemaan kaikkia niitä ihmisiä joita voisin auttaa, joten nyt autan Romanialaisia orpolapsia, osallistun vaatteiden ja lelujen keräykseen. Sitten olemme sijaisperhe yhdelle pojalle joka tulee meille kerran kuussa, voisi varmasti ottaa toisenkin lapsen tulemaan meille. Avustan lasta Keniassa, ja mitäs vielä.. Olen aktiivinen eri järjestoissä, ja pyrin omalla pienellä panoksellani auttamaan toisia ihmisiä, etenkin omassa kunnassani. Nyt tuntuu, että minua tarvitaan, ja ylijäänyt turhautunut energia on hyodynnetty muualla kuin kotona nysvätessä.

Vierailija

Minä todellakin elän miten haluan ja täysillä. Totta kai joudun huomioimaan lapseni, mutta en minä heidän takia tyydy mihinkään "pullamössöelämään" kun ei tosiaankaan riitä minulle.

Vierailija

Olen miettinyt samaa.. Ja olen pääsemässä tasapainotilaan.. :) Siis siihen että itsekin olen tyytyväinen. Se mitä minä tein:



- asetin itselleni tavoitteen.. vaikean, mutta toteuttamiskelpoisen...

- lopetin tv:n katselun - se jos mikä on hukkaan heitettyä aikaa!!

- Lopetin muiden ihmisten kommentteihin reagoimisen jos satuin olemaan eri mieltä.. siis aloin oman itseni "herraksi"

Vierailija

mutta kyllä se niin on, että pelkkä harrastus, ilman näitä lapsia ja kotia ja ihankivaa miestä, olisi ihan yhtä tyhjän kanssa.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat