Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Masennuin vähäksi aikaa, kun vuosien lapsettomuudesta ei ollut tullut loppua.

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Hain apua ja pääsin psykologin kanssa keskustelemaan. Samoihin aikoihin tulinkin raskaaksi ja kävin raskauden ajan vielä psykologin puheilla varmuuden vuoksi, ettei masennus uusiudu. Terve lapsi syntyi viimein ja olin onneni kukkuloilla. Lapsen ollessa kuuden viikon ikäinen masennusseuloja tekevä neuvolan psykiatrinen sairaanhoitaja kysyi olenko ollut masentunut aiemmin. Erhedyin vastaaman kyllä ja että se on asianmukaisetsi hoidettu (enkä tarvinnut siihen edes lääkettä). Tällä perusteella ko. neuvolan työntekijä laittoi minusta lähetteen vauvaperhetoimintaan. En todellakaan ollut masentunut ja kun kysyin, miksi tämä lähete, hän sanoi, koska olen ollut aiemmin masentunut! Ja mikä pahinta, hän sanoi, että epäilenkö hänen ammattitaitoaan ja lisäsi siihen, että jos en sinne mene, hän tekee lastensuojeluilmoituksen. Kävin vauvaperhetoiminnan haastattelussa kerran tämän uhkauksen takia eivätkä he siellä katsoneet sen toiminnan olevan minulle tarpeellinen. Neuvolan psykiatrinen sairaanhoitaja odotti useita kuukausia, että terveen lapsen kohdalle tulee neuvolamerkinnäksi jokin häikkä. Puolen vuoden jälkeen lapsi ei ollut vielä kääntynyt, ja niin hän toteutti uhkauksensa. Viisi kuukautta myöhemmin sain tietää, että lastensuojeluilmoituksen syynä oli se, että olen muka kanstanut vauvaani liikaa ja että tämä on aiheuttanut motorisia häiriöitä lapselle. Lastenneurologi tutki kahteen otteeseen lapsen ja sanoi tämän olevan täysin terve ja sitä mieltä ovat kaikki muutkin. Lastesuojeluilmoitusta ei ole ainakaan vielä merkitty aiheettomaksi, vaikka se sitä on, koska sen on tehnyt viranomainen. Tarinan opetus: Jos olette olleet masentuneita lapsettomuudesta, älkää kertoko siitä neuvolassa lapsen synnyttyä. jos ette tunne olevanne enää masentuneita. Ko. ilmoitus kuukausien epätietoisuudessa elämisineen aiheutti turhaa henkistä painetta ja vain siksi, että ammattilainen halusi päteä eikä myöntää virheellistä diagnoosiaan, johon ei ollut mitään osoitettavaa perustetta. Näin Helsingin naapurissa.

Kommentit (2)

Vierailija

Pahoittelen ikäviä kokemuksiasi neuvolassa!



Itse kuitenkin keskivaikean masennuksen sairastaneena (minullakin masennuksen laukaisi lapsettomuuskriisi) kannustaisin aina kertomaan sairastetusta masennuksesta neuvolassa jo raskausaikaana!



On kuitenkin ihan tutkittua faktaa, että masentuneen ihmisen riski sairastua uudelleen masennukseen on paljon suurempi, kuin henkisesti hyvin voineen. Lisäksi on todettu, että lapsettomuudesta kärsineet äidit ovat herkempiä sairastumaan masennukseen, kuin muuten äidit keskimäärin. Neuvoloissa on muutenkin usein vaikea lyhyissä kontakteissa tunnistaa äidin masennusta ja tarjota siten apua ajoissa.



Usein masentunut ei itse edes tajua kuinka huonosti asiansa ovat. Itsekään en tajunnut vointini olevan niin huono ja esim. kuvittelin kuolema-ajatusten olevan normaaleja ja jopa terveellisiä, sillä kuoleman ajatteleminen ja poispääsykeinojen miettiminen helpotti aina oloa hetkeksi.



En voinut omalle kohdalleni tällaista koskaan kuvitellakaan, sillä työskentelen itsekin hoitoalalla ja kuvittelin voivani tunnistaa oman huonovointisuuteni, jos niin joskus kävisi. Itse olin lähellä mennä junan alle, ennen kuin ymmärsin hakea apua ja onnekseni minut otettiin vakavasti (vakavammin, kuin itsekään otin) ja sain asianmukaista apua.



Hoitohenkilökuntaa on tietenkin monenlaista, mutta on vaikea kuvitella, että joku neuvolassa pahansuopuuttaan haluaisi asiakkaan mielenterveyden kyseenalaistaa. Omalla työurallani olen ennemminkin törmännyt tapauksiin, joissa lähipiirin painostuksesta huolimatta lääkäri ole ole tunnustanut synnytyksen jälkeistä masennusta ja aiheuttanut hoidon viivästymisen. Uskon, että neuvolassa koitetaan lapsen etua ajatella. Varsinkin neuvoloissa työskentelevien pitäisi vain osata olla niin herkillä, että osaisivat aina kohdata asiakkaan niin kuin juuri tälle asiakkaalle parasta olisi. Joskus vain valitettavasti kemiat eivät niin sanotusti kohtaa ja silloin väärinymmärrystenkin vaara on suurempi.



En tiedä neuvolanne käytäntöjä tarkemmin, mutta jossain kunnassa saattaa olla ihan rutiinia ja hyväksi todettu käytäntö ohjata johonkin aiemmin masennusta sairastanut äiti ja lapsi. Siten voidaan todeta ajoissa, jos apua tarvitaan tai -kuten teillä- ettei apua tarvita.



Tuntematta sinun tapaustasi tarkemmin on tietenkin mahdotonta spekuloida mistä huonot kokemukseni johtuvat. Lastensuojeluilmoitus motorisen kehityksen hitauden vuoksi kuulostaa kuitenkin erikoiselta. Samoin, että ilmoituksen tuossa tilanteessa teki psykiatrinen sairaanhoitaja, eikä lapsesi terveydenhoitaja (tai lääkäri), jotka ottavat kantaa tuohon motoriseen kehitykseen. Lähetteen erikoislääkärille voi kyllä tehdä kyllä ilman tuota ilmoitustakin, jos neuvolalääkäri sen katsoo aiheelliseksi, ei se lastensuojeluasia ole.



Minun ei nyt ollut tarkoitukseni mitenkään kertomaasi väheksyä, vaikka ymmärrän jos sinusta se siltä tuntuu. Voi tietenkin olla mahdollista, että kohdallesi on sattunut hoitoalalle sopimaton työntekijä. Toivottavasti asiat sujuvat teillä paremmin jatkossa neuvolan suhteen, eikä turhaa stressiä tule!



Toivoisin vain, ettei masennus olisi niin suuri tabu, kuin se vieläkin tuntuu olevan, eikä sitä tarvitsisi neuvolassa tai muissa hoitopaikoissa piilotella. Jos siitä voitaisiin puhua avoimemmin, ehkä sen tunnistaminen, tunnustaminen, hoito ja ehkäisy olisivat vielä helpompia. Kuitenkin, kun ajatellaan miten pahasti voi masentuneen äidin lapsi vaurioitua tunne-elämän kehitykseltään, ei mielestäni mitkään ehkäisytoimet ole liioiteltuja.



Parempaa jatkoa teille toivoo



Killa

Suosituimmat

Uusimmat

Uusimmat

Suosituimmat