Kyllä puistoilu ja kerhoilu lapsen kanssa on MAAILMAN TYLSINTÄ PUUHAA

Vierailija

Oikeasti, olipa vauva-aikana helppoa kun ei tarvinnut kuin laittaa vauva vaunuihin ja itse heittää kunnon hikilenkin samalla ja siinä oli ulkoilut. Nyt, kun tyttö jo kävelee ja juoksee ja haluaa enemmän toimintaa, olemme saaneet tutustua "ihanaan" puistokulttuuriin.



Nautitteko te muut äidit oikeasti puistoilusta? Minusta se on kuolettavan tylsää. Suomalaiseen tyyliin muihin äiteihin ei oikein saa kontaktia, ehkä jotkut vanhat sisäpiiriläiset juttelevat keskenään mutta muuten katsellaan oman lapsen leikkejä tai tuijotellaan varpaita. Olen pari kertaa koettanut näitä "ompa ilmoja pidellyt" -avauksia mutta hohhoijaa.



Lapsen takia tietysti käyn vastaisuudessakin puistossa ja kerhoissa mutta ne ovat minulle täyttä kärsimystä, vaikka mielestäni ihan sosiaalinen luonne olenkin.

Sivut

Kommentit (56)

Vierailija

Olen monesti miettinyt, miksi ihmeessä puistoissa/perhekerhoissa oleminen tuntui todella vieraalta. Olen sosiaalinen ja mielelläni tutustun uusiin ihmisiin, mutta kyseisistä paikoista en saanut yhtään uutta tuttua puhumattakaan ystävästä. No onneksi lapsi on kasvanut tasapainoiseksi ja sosiaalisesksi ilman noita paikkoja:)

Vierailija

tappavan tylsää, joten toivoisinpa tosiaan, että leikkipuistossamme olisi edes joskus muitakin kuin me. Eipä silti, harvoin siellä käydään ja silloinkin vain lyhyt hetki kerrallaan, koska en millään saa aikaani kulumaan.

Vierailija

Mulle kans puisto reissut oli niin kidutusta! Onneks muutettiin lähiöön missä turvallinen piha ja uskaltaa jättää lapset yksin hiekkalaatikolle. Alussa lapset oli viel liian pieniä yksin pihaan niin lahjoin naapurin tyttöjä oleen niiden kanssa :)

Vierailija

Olin jo mielestäni esikoisen kanssa saanut hiekkikselläistumiskiintiöni täyteen. Muutenkin kotona oli pelkästään lapsen kanssa tylsää nysväämistä ja kaipasin aikuiskontakteja. Esikoisen kanssa loppuvaiheessa aloin käydä iltaopiskelemassa, kun mies oli tullut töistä kotiin ja se oli myös hyvä ratkaisu.

Vierailija

heittää ummet ja lammet muiden mammojen kanssa. Toisen lapsen kanssa evvk. Nykyään otankin aina Hesarin / kirjan mukaan puistoon ja istuskelen nenä kiinni siinä lapsen leikkiessa. Ehtii lukeakin kunnolla taas lehden tällä systeemillä.

Vierailija

Kun on itsellä ja lapsilla riittävästi vaatetta, vaikka jotain pientä evästä kuten pari keksiä, porkkanaa tai rusinoita mukana ja sellainen asenne, että kiva päästä ulos, maistuu lapsille sitten ruokakin paremmin ja iltapäivällä tulee paremmat unet ja leikit sujuu mukavammin (=itse pääsee helpommalla...), on se puistoonlähtökin ihan kivaa tai ainakin siedettävään. Mua jotenkin rasittaa välillä tää nykyinen valituskulttuuri, kun kaikki lasten kanssa on niin kauheaa ja ärsyttävää ja tylsää ja inhottavaa... no, oma valinta, mitäs läksit. Ei oo varmaan lapsillakaan kivaa lähteä äidin kanssa ulos, kun äiskän naama on jo aamusta norsunv:lla ja toitotetaan joka vastaantulijalle milllaista helvettiä näiden lasten kanssa on. Ei mikään ihme, että lapsilla on itsetunto-ongelmia ja masennusta, kun kotiäitien (tai ainakin kotona olevien äitien) asenne lapsiinsa on miltä se täälläkin vaikuttaa olevan; äidin paha olo on lasten syytä. Vaikka todellisuudessa asia on aivan päinvastoin.

Vierailija

inhoan myös puistoja ja kerhoja, siksipä en niissä käy koskaan lapseni (3v) kanssa. Onneksi hän sentään perhepäivähoitoryhmän kanssa pääsee puistoon ja näkee kavereita. Nyt tosin kohta äippälomalle kun toinen syntyy, joten pakko kai se on joka päivä hetki jossain käydä. Mut kerhoon mua ei saa.

Vierailija

Otan monesti kirjan tai lehden mukaan, mutta tietysti ipanoita saa olla sen veran usein auttelemassa, ettei siitä lukemisestakaan juuri mitään tule.

Vierailija

jaksaa tuota elämää, kertoo luonteesta aika paljon.



Sellainen jatkova "lonniminen" ei olisi mahdollista aktiivisessa tyhöelämässä. Varmasti tuollaisista tädeistä ei työelämässäkään ole juuri muuhun kuin lapposiin konttorihommiin, ilman turhaa aivokopan rasittamista.



Toisille se sopii ja toiset kärsivät siinä paljon.



Onneksi meitä on kaikenlaisia.

Vierailija

Olen aina ihmetellyt näitä kuppikunta- yms. juttuja, että ei meillä vaan. Asuttiin vuosia lapsiperheitä kuhisevalla alueella kaupungissa, mutta useimmiten tilanne oli silti se, että leikkikentällä olin tasan minä lapseni kanssa. Joskus harvoin osuin jonkun äidin kanssa yhtä aikaa paikalle, mutta ei koskaan kahta kertaa! MISSÄ on näin paljon ja aktiivista porukkaa, että oikeasti tutustuisi muihin äiteihin?



Äidit tuntuvat ottavan hirveästi paineita ylipäätään puistoissa käymisestä. Olen itse kasvanut maalla, ja ulkoilu oli aluksi navetalla käymistä äitin kanssa ja myöhemmin itsekseen ulkona möyrimistä. Olen ihan normaali, sosiaalinen ja miellyttävä ihminen. Puistoissa en vaan tykkää istua. ;)

Vierailija

Kerhoissa ei olla käyty ikinä, puistoissa joskus, mutta ulkpuoliseksi sitä vaan itsensä tuntee. Mä en oo kuitenkaan ottanut siitä mitään ongelmaan, me ulkoillaan omalla pihalla tai sitten kavereiden kanssa lähdetää yhdessä johonkin ulkoilemaan tai vaan kävelemään.

Vierailija

ja siellä kolmet liukumäet, kiipeilytelineet ym. Ja on ollut aina mukavaa.



Lapsi on sosiaalinen ja saa heti kavereita ja minäkin tosi usein juttuseuraa. Lapseni on 3 v. ja lisäksi meillä on vauva 2 kk.



En ole kotiäitityyppiä vaan palaan taas melko pian töihin.

Vierailija

Mä tykkään käydä kerhoissa,menee päivä tosi nopeeta kun johonkin raahautuu..puistoissa on tylsää mutta kyllä mä sinne raahaudun lapsen takia=)

Vierailija

Mua ällötti aikanasa kanssa se sisäpiirijengi ja oikein huvituin, kun teutonia-tupperware-marimekkomammat kaarasivat puistoon ja levittivät vilttinsä tai alusensa reimatec-ipanoittensa alle. Siinä sitten puitiin talonrakentamiset ja insinööri-isän edesottamukset oikein isolla porukalla. Nico-Petterit olivat tiukasti lieassa vieressä ja vertailtiin kokemuksia kakan koostumuksesta tai kielellisestä kehittymisestä...hoh hoijaa.



Mun lapset sai tyytyä leikkimään ihan lasten leikkejä keskenään, yleensä itse luin kirjaa...



Olen sosiaalinen mutta esim. ruokapiirin lauluhetkeen mut olis saanut vain aseella uhaten...

Vierailija

Asutaan maalla. Täysin korvessa. Istun hiekkalaatikon reunalla omalla pihalla ilman ainottakaan aikuista. Se se vasta tylsää onkin...

Mutta, asuinpaikkamme ollaan itse valittu, joten kestettävä vaan.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat