Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kotona suunnittelemattomasti / matkalla sairaalaan syntyneitä?

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Jos olet synnyttänyt suunnittelemattomasti kotona tai vauva on syntynyt matkalla sairaalaan, onko sinulle jäänyt siitä pelkoja tms.? Uskallatko synnyttää uudestaan?



Minulla kolmas lapsi syntyi kotiin synnytyksen kestäessä 28 min. Vaikka kaikki meni hyvin, en uskalla enää tulla raskaaksi. Onneksi tarkoituskin oli, että kolmas on viimeinen.

Kommentit (3)

Vierailija

Olin juuri ruokkinut hevoset , putsannut karsinat ja olin kärräämässä kottareita lantalaan, kun tunsin jotain lämmintä lirahtavan pöksyihin ja kun kurkistin oli se vaan pikkasen verta. Koko aamupäivän oli ollut menkkamaista jomotusta selässä ja harjoitussuppareita oli tullut aika tiheään. Kävin vielä koirien ja esikoisen kanssa kävelyllä ja takaisintullessa n.300m ennen kotia n.klo 15.30 tunsin taas jotain lämmintä lirahtavan, mutta tälläkertaa se oli sitten lapsivettä ja sitä tuli ja tuli (onneksi asutaan niin korvessa, ettei kukaan nähnyt mun haarat levällään kävelytyyliä) ja kun pahin vuoto lakkas, alkoi kivuliaat supistukset.



Kotiin päästyäni,kävelin ympäri taloa ja keskityin ottamaan supistuksia vastaan. Mies kysyi 16.10 aikoihin, joko tarvii soittaa lapsenvahti(anoppini) paikalle, mutta pyysin odottamaan, nämä supistukset varmaan loppuu kohta. Esikoisen synnytys(joka alkoi myös vesien menolla ja kesti 5h10min,ponnistusv.34min.kivunlievityksenä vesiallas) oli tuoreessa muistissa, kivuliaita supistuksia oli tullut monta päivää ja päivää ennen synnytystä menimme ekan kerran sairaalaan katsomaan joko nyt, mutta se pettymys, kun meidät passitettiin takaisin kotiin odottamaan, oli silloin niin kova, etten halunut sen toistuvan tässä tokassa synnytyksessä, siksi halusin vielä odottaa ja varmistaa, että synnytys varmasti on käynnissä!

Kaikki etenikin sitten niin hurjaa vauhtia, ettei perässä meinannut pysyä,ainakaan mieheni,hih!



Klo 16.20 supisti jo 1min. välein ja kun alkoi tuntumaan hirvittävää painetta ja kirvelyä tajusin synnyttäväni kohta. Pyysin miestä soittamaan ambulanssin ja aloin etsimään sopivaa synnytyspaikkaa. Synnytin sitten olohuoneen lattialla polvilteen sohvaan nojaten ja mies oli saanut raahattua pari untuvapeittoa alle. Tyttö syntyi n.16.30 kahdella ponnistuksella miehen käsivarsille(onneksi ei ollut esim. napanuora kaulan ympärillä, mitä eniten pelkäsimme) ja siinä sitten ehdimme ihmetellä ja ihastella pikkuista 10min, kunnes ambulanssi saapui. Leikkasivat napanuoran ja istukkakin saatiin kunnialla ulos. Sitten lähdin vauvan kanssa sairaalaan(mies jäi esikoisen kanssa kotiin) ja jo seuraavana aamuna, lääkärintarkastuksen jälkeen, pääsimme takaisin kotiin. Tytön mitat: 3680g/52cm.



Tästä synnytyksestä jäi niin hyvät fiilikset, että halusin synnyttää seuraavatkin(kolmannen ja kuudennen) muksut kotona, mutta ammattitaitoisen kätilön valvonnassa;-)

Vierailija

että, jo on ihme, kun ei muita kotiin syntyneitä näy.



Oliko toisen lapsen syntyessä joku apuna? Missä esikoinen oli?



Minä kyllä arvasin, että synnytys olisi nopea. Kaksi edellistä olivat tulleet 2 ½ tuntiin ja edellisestä synnytyksestä aikaa oli 1 ½ vuotta. Mutta en mitenkään ollut varautunut 28 miin kestävään synnytykseen. Kuten aikaisemminkin, yhtään varotusta ei tullut, vaan synnytys alkoi kunnon supistuksella. Kahden ensimmäisen väli oli 5 min ja seuraavien n. 2 min. Ja supistusten kovuus oli sitä loppuvaiheen luokkaa heti ekasta alkaen.



Onneksi mies oli kotona. Hän on työnsä takia varsin vähän kotona. Ja onneksi kello oli niin paljon, että lapset olivat nukkumassa yläkerrassa. Vaikka ambulanssa soitettiin parin supistuksen jälkeen, ehdimme syntymän jälkeen sitä odottaa n. 15 min. Me kun asumme maalla.



Mulle siitä jäi sen verran turvaton olo, että en halua sitä tapahtuvan uudelleen. Jos tulisin raskaaksi, pelkäisin viimeisen kuukauden koko ajan synnytyksen käynnistymistä. Tässä synnytyksessä oli liian monta onneksi kohtaa. Olisin voinut olla kotona lasten kanssa yksin ja lapset olisivat voineet olla hereillä.



En ole edellisissä synnytyksissä ehtinyt saada muuta kuin ilokaasua, mutta olisin sitä kyllä tässäkin tarvinut. En kuitenkaan pelkäisi niinkään kivunlievityksen puuttumista vaan nimenomaan tuota yksin kotona lasten kanssa vaihtoehtoa. Tai yksin kaupassa lasten kanssa...

Vierailija

Minulla toka lapsi syntyi kotiin,ei tarkoituksella, kun en vain tajunut, että on tosi kyseessä. Synnytys kesti noin tunnin, alkoi vesien menolla, jonka jälkeen supparit alkoi tulemaan heti viiden minuutin välein. Ajattelin, että turha sinne sairaalaan on vielä mennä norkoilemaan, että lähdetään vasta kun supistaa 4min välein(ajattelin vain esikoisen synnytystä, jossa 4min supisteluvälin jälkeen kesti vielä pari tuntia h-hetkeen)

No, ei sitten tullut 4min suppariväliä, vaan pomppasi viidestä suoraan 2-3min, jota kesti n.vartin, sitten 1min välein, jolloin en enää halunut mennä autoon istumaan, vaan päätimme soittaa ambulanssin.

Tyttö ehti syntyä 10min ennen ambulanssin tuloa. Kaikki meni tosi hyvin, eikä jäänyt kammoa, päinvastoin, synnytin kolmannen ja kuudennen suunnitellusti kotona. Neljännen ja viidennen(kaksoset) synnytin sairaalassa.

Uusimmat

Suosituimmat