oonko hullu jos teen vielä lapsen?

Vierailija

ikää on 36 vuotta. Lapsia on tähän mennessä 1, nyt 11 vuotta vanha. Jäi tähän yhteen, koska koin olleeni NIIN yksin un tämä syntyi - mies oli muodollisesti koti-isänä, mutta toi vauvan aina minulle hoidettavaksi kun tein kotona opiskelujuttuja. Jos pyysin häntä heräämään yöllä vaipanvaihtoo vaustaus oli, "onko pakko" - eikä se tietty ollut, minähän jo olin hereillä. Vuosia näytti siltä, että minä en vain selviä äitiydestä siinä kuin muut, sitten kävi ilmi, että lapsi ei ollutkaan ihan tavallinen, vaan asperger, ja osa ongelmista varmaan johtui siitä, eikä niinkään minusta.



Nyt mies haluaa toista lasta. Hän ei kuitenkaan näe, että mitään olisi mennyt pieleen ekan syntymän jälkeen. Itsekin tekee vähän mieli, mutta pelkään, mihin helvettiin pääni pistän ja eikö minun tällä kertaa pitäisi olla luottamatta tämmöiseen mieheen enää? Oonko ihan hullu, jos teen toisen lapsen vielä?

Kommentit (12)

Vierailija

kun tosiasia on, että mies HALUAA toista lasta ja on - omien sanojensa mukaan - valmis kantamaan vastuunsa siitä, mutta SILTI ei näe, että mitää meni pieleen edelliskerralla.



JOS nyt sitten oletettaisiin, että minäkin tavallaan haluaisin toista lasta niin onko varma,e ttä homma menisi kuten edelliskerralla, vai onko tovoa paremmasta? Ja miten suuri osa edelliskerran ongelmista johtui siitä, ettei lapsi ollutkaan normaali - vaikka tietysti kukaan eitiedä, olisiko seuraavakaan sen normaalimpi vai kenties vielä vaikeampi tapaus? Mitä voisin tehdä asian eteen, vai onko koko totuus vain siinä, että minä yksin kannan kaikki seuraukset siitä päätöksestä, minkä teen, olis se sitten mitän hyvänsä?

Vierailija

vuoden ikäiseksi saakka. Mun mies ei vaan halunnut/kyennyt hoitamaan niin pientä. Ei haitannut mua yhtään, pääasia, että on kuitenkin aina hoitanut ja hoitaa vieläkin näitä isompia.

Vierailija

Itse sain "viimeisen" lapsen 30v, nyt niitä on jo 4kpl, mutta asiaan. 11 vuotta on pitkä aika, itsekkin olette olleet silloin aika nuoria, joten vanhemmuus, vastuu ym. ovat kasvaneet tämän ensimmäisen myötä ripakopallinen, tuo vauvavuosihan on tosi lyhyt. Kasvaessahan lapsien vaativuus lisääntyy, ainakin siis meillä kun kaikki ovat nukkuneet suht hyvin yms.Mutta ehkä sinun täyttyy tehdä päätös omalta kohdaltasi pystytkö sinä hoitamaan vauvan yksin, esim. ilman miestä. Vastaus tulee siinä!??! Kokemuksesti ja varmuutesi on varmasti kasvanut hoitaja ja kasvattajana tuosta ensimmäisestä lapsesta, vaikka toki aika on pitkä mutta kuitenkin. Haluatko alkaa kaikki alusta vauva-ajat, kiukku-uhmat, ym. asiat. Ajattele asiaa omalta kohdalta, no toisaalta enpä minäkään jaksaisi ykin hoitaa 4 lasta?? joten aika vaikeaahan tuo on, mutta kyllä yhden vauvan kanssa pärjää kuka tahansa, olethan aikuinen täysjärkinen nainen, siis toivottavasti!

Vierailija

Musta on turha odottaa, että miehesi toimisi eri tavalla kuin aikaisemmin. Ei munkaan mies hoitanut vauvaa yöllä koskaan, ja silti halusimme toisen lapsen. Taidat olla katkera miehellesi, ei kovin hyvä tilanne tehdä tosita lasta.

Vierailija

Lähes kaikkihan haluavat enemmän lapsia kuin yhden, vaikka ekankin kanssa on ollut rankat hetkensä.



Kakkoslapsen kanssa on monessa suhteessa helpompaa kuin esikoisen. itse olin ainakin paljon rennompi ja itsevarmempi, asiat menivät omalla painollaan eikä arki enää muuttunut niin miten se muuttui esikoisen syntyessä.



Juttele peloistasi miehen kanssa. Kirjoita hänelle vaikka kirje, niin saat rauhassa mietittyä pelkosi läpi. Kerro miehelle konkreeettisia tilanteita, joissa sinä olisit halunnut hänen toimivan toisin silloin esikoisen kanssa. Pakota mies ottamaan vastuuta - jos mahdollista, mene muualle kun mies on kotona lapsia hoitamassa :-)

Vierailija

Kannattais varmasti keskustella lisää miehen kanssa, ja paljon.



Jos mies ei millään tajua livenneensä vastuusta ja käytännön lastenhoidosta viime kerralla, on mielestäni epätodennäköistä, että hän pystyisi muuttamaan käytöstään toisen lapsen kohdalla. Jos ei tajua tekevänsä mitään väärin, miksi muuttaisi mitään?



Paha sanoa, mikä on kenenkin vastuulla. Periaatteessahan asiat ovat yhtälailla miehesikin vastuulla, mutta hän on aiemminkin livennyt vastuustaan, ja jos hän lipeää taas vastuustaan, se olet sinä, joka kärsii. Ja ehkä lapsi tai lapset.



Miten olisi keskustelu ammattiauttajan kanssa, parisuhdeterapeutin tms.? Perheneuvolastakin voisi saada keskusteluapua. Jos mies on sitoutunut toiseen lapseen, varmaan suostuu lähtemään keskustelemaankin..?

Vierailija

mistä me se voitais tietää????? Kun et itsekään tiedä ja ukkos kanssa samassa taloudessa olet! Itse teidän on päätöksenne tehtävä ja seuraukset niistä myös kannettava!

Vierailija

Lainaus:

Miten mies perustelee toiveensa toisesta lapsesta?.




ja jossain määrin siksi että "meillä (mitä se sitten tarkoittaakaan) aikaa ja rahaa riittäis".

Vierailija

jos toista ei kiinnosta tai ei näe olevan mitään ongelmaa? Tuo toimintatapa tietää varmoja hankaluuksia ihan vaan omalle ittelleen.... Voi Kilin kellit sentään näitä juttuja!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat