Mistä johtuu kova miesvihani?? Inhoan jopa poikavauvoja!

Vierailija

Muut miehet ja pojat ovat vastenmielisiä joitakin ihan harvoja poikkeuksia lukuunottamatta. Lapsia olen kuitenkin aina halunnut, joten olen käyttänyt miestä tarpeeseen. Mies on halunnut pimppaa, minä lapsen. Ja se on ollut sillä sujut. Ehkäisystä eivät ole välittäneet.



Ap

Sivut

Kommentit (33)

Vierailija

Jotenkin perusturvallisuuden tunnettasi on loukattu, arvelisin?



Minkälainen oli isäsi? Äitisi? Heidän keskinäinen suhteensa? Muut aikuiset ihmiset elämässäsi?



Tärkein kysymys: mitä vihaat miehissä?



Itse miellän niin, että viha on tunne, joka kätkee sisäänsä toisia tunteita. Pelkoa, surua, pettymyksiä, häpeää, torjuttua kaipausta tai tarpeita jne.



Kokonaiseen ihmisryhmään yleistetty viha - oli sitten kyseessä sukupuoli, rotu, uskonto tms. - saattaisi olla yritys ulkoistaa epämiellyttäviä tunteita, luoda järjestystä pelottavaan kaaokseen, muodostaa yksi "vihollinen" jonka voi nähdä yksinomaan sävyttömän kielteisessä valossa. Se ei ole rationaalista ajattelua, vaan sen takana on paljon tunne-energiaa ja hätää.



Minkälainen on suhde omaan itseesi?

Vierailija

13-vuotiaan tyttöni kanssa kadulla ja kaikki 5-kymppisetkin miehet katsovat kuola valuen, en voi olla ajattelematta että hyi h... mitä iljettäviä sikoja miehet on...

Vierailija

onpa sinulla ollut vaikea lapsuus. Ei ole ihme, että se on jättänyt jälkensä.



Toivon ettei tämä loukkaa sinua, mutta... tavallaan se, että nyt vihaat kaikkia miehiä, on kierolla tavalla vain jatkoa lapsuutesi uskonlahkon oppeihin. Opit siellä aikoinaan, että kaikki miehet ovat naista ylempiä jne. Nyt ajatuksen sisältö on muuttunut: kaikki miehet ovat vihattavia. Mutta yhtä kaikki olet sisäistänyt perusasetelman, joka on sukupuolten niputtaminen ja sokeus yksilöiden välisille eroille.



Tosiasiahan on, että

Lainaus:

jotkut

miehet ovat hirveitä tyyppejä. Jotkut taas mitä ihanimpia ihmisiä. Ja suurin osa jostakin siltä väliltä. Kuten naisetkin.



Taisit sanoa kokeilleesi jo terapiaa? Hmm. Ymmärsikö terapeuttisi miesvihasi liki foobisen luonteen?



Miten olisi jos aloittaisit ihan vauvanaskelin.



Ensinnäkin antaisit itsellesi luvan tuntea mitä kaikkea tunnetkin. Tunteet eivät ole tekoja. Eivätkä ne ole koko totuus sinusta, kuten eivät ajatuksesikaan. Ota askel taaksepäin miesviha-ajatuksista: rekisteröi ne, kun niitä tulee, ja päästä ne irti. Miesviha on vain se tapa, millä aivosi on tottuneet toimimaan. Aivan kuin jonkun toisen aivot ovat tottuneet menemään tilttiin korkeilla paikoilla tai vaikka hämähäkin nähdessä. Myönä itsellesi että olet väärässä, mutta älä soimaa itseäsi siitä.



Ihan käytännön ehdotus, joka tulee mieleen, olisi miesten kirjoittamien kirjojen lukeminen. Sellainen humaani, lempeä kirjallisuus. Romaanit. Ehkä runouskin? Tai vaikka elämäntapaoppaat.

Vierailija

Vanhempani kuuluvat fanaattiseen uskonlahkoon, jossa mies on ehdoton auktoriteetti. Äitini kärsi ja sitä myötä minä kärsin, äitinikin pahoinpiteli minua. Joskus molemmat yhtäaikaa. En ole heidän kanssaan tekemisissä.



Päällisin puolin mulla on kaikki hyvin. Miestä ei ole, mutten sitä kaipaakaan. Haluaisin vain oppia suhtautumaan heihin jotenkin neutraalisti edes.



Ap

Vierailija

En ole kokenut raiskausta tai hyväksikäyttöä. Terapia ei auta. En kykene elämään tämän takia miehen kanssa varmaan koskaan ): Lapsia olen hankkinut yksin.

Vierailija

oletko keskustellut näistä pahoinpitelyistä vanhempiesi kanssa, miten ovat perustelleet käytöstään? Missä uskonlahkossa sellainen käytös hyväksytään?

Lapsuudessa tapahtunut fyysinen väkivalta on hyvin todennäköisesti yksi merkittävistä tekijöistä joka saa sinut ahdistumaan/oireilemaan. Olen sitä mieltä myös että mene ihmeessä terapiaan. Prosessi voi olla ajoittain hyvinkin rankkaa mutta sen läpikäyminen kantaa sinua elämässä valoisampaan tulevaisuuteen. Sitä vielä että lapsuudessa on voinut tapahtua myös sellaisia asioita jotka eivät ole tietoisuuden tasolla. Siksikin kannattaa mennä terapiaan.

Voimia sinulle!

Vierailija

Lainaus:

oletko keskustellut näistä pahoinpitelyistä vanhempiesi kanssa, miten ovat perustelleet käytöstään?




Voi olla aika haavoittavaa, jos yrittää ruveta puhumaan näistä asioista ja vanhemmat kuittaavat sen yliolkaisesti, syyllistävät, vähättelevät tai jopa kiistävät koko jutun. Ei ehkä välttämättä paras paikka aloittaa käsittelemään asiaa, eikä edes prantumisprosessin kannalta välttämätöntä. Välien katkaisu vanhempiin on saattanut olla ap:n kannalta hyvin järkevä teko, jota ei ainakaan ihan ensiaskeliksi tarvitse ruveta muuttamaan.



Terapiaa kyllä kannatan. Terapeutti pitää kyllä valita huolella, ja omat tavoitteet kannattaa asetella selkeästi.

Vierailija

En tarkoittanutkaan sitä että pitäisi pahoinpitelyt vanhempien kanssa nyt selvittää, vaan kiinnosti lähinnä tietää että onko aihe ollut puheen alla aiemmin (lähinnä tuo fanaattinen uskonlahko/pahoinpitely-yhdistelmä hieman ristiriitainen).

No, oleellista tässä vaiheessa olisi juuri se että ap aloittaisit terapian. Lähtökohtana tietysti se että käyt asioita läpi yhdessä terapeutin kanssa ja mikäli eheytymisen ja toipumispsosessin myötä on tarvetta käydä asioita läpi myös vanhempien kanssa niin se on sitten sen ajan juttuja. Terapeutin kanssa yhdessä voi arvioida myöhemmin niiden tarvetta. 30

Vierailija

(tai pelkon tms. kielteisiin tunteisiin ja asenteisiin) mikä itseäsi vaivaa. Tuollainen yleensä periytyy, jos itse ei tiedosta mistä oma asennoituminen ja tunteet johtuvat ja miten ne vaikuttavat omaan ajatteluun ja toimintaan.



Aiheesta (huono isäsuhde) on kirjallisuutta olemassa, aloittaisin myös siihen tutustumisen ja asian käsittelyn omatoimisestikin.



Väkivalta vaikuttaa lapsiin aina yksilöllisesti, joku selviää siitä "helpommin" kuin toinen, väkivalta ja sen tuoma luottamuksen puute voi vaikuttaa hyvin syvällisesti ihmisen psyykeeseen ja persoonaan vaikuttaen siten ihmisen koko elämään, itsetuntoon, perusturvallisuuden tunteeseen, kykyyn olla läheisessä suhteessa toisten ihmisten kanssa jne.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat